Puheet

Fortum Oyj:n öljyliiketoiminnan eriyttämistä koskevassa keskustelussa

Arvoisa puhemies,

Öljyliiketoiminnan eriyttäminen nykyisestä Fortumista itsenäiseksi pörssiyhtiöksi on viisasta. Tästä periaatteellisesta lähtökohdasta ei vallinnut erimielisyyttä asian pari kuukautta sitten tapahtuneessa lähetekeskustelussa, eikä vallinne nytkään. Hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin eräitä muita näkökohtia, joita asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä olisi ollut hyvä pohtia. Tässä mielessä nyt käsittelyn pohjana oleva talousvaliokunnan mietintö tuottaa pettymyksen.

Talousvaliokunnan mietinnössä viitataan yleismalkaisesti uuden pörssiyhtiön arvoon. Toivottavaa olisi ollut, että rohkeutta olisi riittänyt myös sen pohdiskeluun, miten valtion omistusosuutta koskevat sementoinnit tähän mahdollisesti vaikuttavat. Hallituksen esityksessä luotua varsin keinotekoista järjestelyä valtion suoran ja valtioenemmistöisen Fortum Oyj:n Fortum Oilia koskevan omistuksen sisäisistä keskinäisistä siirroista olisi myös voinut hieman problematisoida. Pelkkä viittaus Fortumin yhtiöjärjestykseen otettavaan määräykseen tai muuhun osakeyhtiö- ja arvopaperimarkkinalainsäädännön mahdollistamaan tapaan hoitaa asia jää varsin kevyeksi ilmaukseksi, varsinkin kun se samalla osoittaa järjestelyn ongelmallisuuden. Kokonaan huomiotta jää myös se seikka, että Fortumin ja Fortum Oilin pörssikurssit voivat hyvin johtaa käytännössä sellaiseen tilanteeseen, jossa valtion ja Fortumin intressit ovat taloudellisesti tarkasteltuna ristiriidassa keskenään. Käytännössä valtio joutuu aina kun Fortumin on tarkoitus vähentää öljy-yhtiötä koskevaa omistustaan ottamaan kantaa siihen, tehdäänkö päätökset valtio-omistajan ja veronmaksajan intressien vai emo-Fortumin liiketoimintaintressien pohjalta. Tämänkin kysymyksen talousvaliokunta kuitenkin sivuuttaa.

Talousvaliokunnan olisi myös suonut arvioivan tässä esityksessä tehtyä uutta ja varsin erikoista omistajapoliittista aluevaltausta, jonka mukaan nyt ensimmäistä kertaa yksittäinen pörssiyhtiö tarvitsee eduskunnan suostumuksen omistuksensa vähentämiseen toisessa pörssiyhtiössä.

Talousvaliokunta on mietinnössään tuonut koko asiaan itse asiassa vain kaksi uutta näkökulmaa. Näistä ensimmäinen koskee mietinnössä vahvasti esillä olevaa huoltovarmuusaspektia ja toinen uuden Fortum Oilin hallintojärjestelyjä.

Heti hallituksen esityksen julkistamisen jälkeen monet poliitikot arvioivat asiaa huoltovarmuuden näkökulmasta. Hallituksen esityksessä koko sanaa ”huoltovarmuus” ei kuitenkaan edes mainita. Kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinenkin totesi lähetekeskustelussa, ettei huoltovarmuusnäkökulma ole asian kannalta merkittävä. Sanatarkasti arvoisa ministeri totesi seuraavaa: ”Ei tässä esityksessä ole kajottukaan erityisesti huoltovarmuuteen. Miksi ei ole kajottu? Ei ole tarvis kajota minun mielestäni. Ei ole tarvis kajota.” Hieman myöhemmin ministeri Pekkarinen totesi vielä, että ”Meillä on lainsäädäntö, joka määrää riippumatta siitä, kuka on omistaja, millä tavalla huoltovarmuudesta pitää huolehtia, eikö niin?”.

Eikö niin? Talousvaliokunta on kuitenkin ottanut asiaan toisen näkökulman. Valiokunta toteaa, että ”jalostamotoiminnan merkitys huoltovarmuuden turvaajana on vähentynyt”, mutta että ”uuteen öljy-yhtiöön siirtyvällä varustamolla on keskeinen merkitys huoltovarmuuden kannalta.”

Hallituksen ja eduskunnan toisistaan poikkeava huoltovarmuusnäkemys on sinänsä mielenkiintoista. Toivottavaa kuitenkin on, ettei eduskunta aio jatkossa ottaa tavaksi laventaa niitä perusteita, joilla valtion omistusta erilaisissa valtionyhtiöissä puolustellaan, varsinkin jos aiemmin käytössä olleet perustelut ovat menettämässä merkitystään.

Talousvaliokunnan toinen näkökohta liittyy uuden Fortum Oilin hallintojärjestelyihin ja erityisesti vaatimukseen hallintoneuvoston perustamisesta myös tähän yhtiöön. Tämän aspektin korostettu esilletuonti on tietyllä tavalla surullinen osoitus parlamentaarisen järjestelmämme huolen kohteista merkittäviä valtion omistajapoliittisia uudelleenjärjestelyjä tehtäessä.

Esitys hallintoneuvostosta on vanhakantainen ja tarpeeton. Se luo hallinnollisen omituisuuden, joka ei modernissa yritysmaailmassa palvele valtion omistajaintressin toteuttamista tai ainakaan luo sille mitään sellaista lisäarvoa, joka kompensoisi sen kiistattomat haitat mm. sijoittajamarkkinoilla. Valtiovallalla on nykymaailmassa riittävät mahdollisuudet ohjata valtionyhtiöitä yhtiökokouspäätöksin sekä nimittämällä yhtiön hallitukseen sopiviksi katsomansa henkilöt. Tämän olisi tullut riittää myös tässä tapauksessa.