Puheet Yleistä

Fortum Oyj:n öljyliiketoiminnan eriyttämisen lähetekeskustelu

Arvoisa puhemies,

Hallituksen esityksen julkilausuttuna tavoitteena on parantaa Fortumin öljyliiketoiminnan kehittämisedellytyksiä ja erityisesti investointien rahoitusta. Tästä näkökulmasta öljyliiketoiminnan eriyttäminen Fortumista ja sen vieminen pörssiin on perusteltua. Esitystä tarkemmin lukiessa voi kuitenkin havaita sillä olevan myös toinen keskeinen tavoite eli yhtiön sähköliiketoiminnan taseen vahvistaminen tarvittavien investointien tai yrityskauppojen mahdollistamiseksi. Tämänkin taustalla on oma logiikkansa. Esityksen kolmas lähtökohta on valtion pakkomielteinen omistuksen ylläpito ja halu itsepintaisesti säilyttää määräysvalta myös uudessa öljy-Fortumissa. Tämä lähtökohta ei ole tarkoituksenmukainen. Yhdessä nämä kolme tavoitetta johtavat lisäksi sekavaan ja keinotekoiseen järjestelyyn, jota voi pitää valtio-omistajan kannalta vähintäänkin kyseenalaisena.

Esityksen ensimmäinen heikkous liittyy viritelmään valtion määräysvallan pitämisestä Fortum Oilissa. Ajatuksena on, että Fortum voisi luopua asteittain Fortum Oilissa aluksi olevasta 49 %:n suuruisesta omistuksestaan siten, että valtio tulisi vastaavassa suhteessa Fortum Oilin uudeksi omistajaksi. Jos Fortum siis myy Fortum Oilia, valtion pitää vastaavasti ostaa Fortum Oilia. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin muodollisesti sitä, että itse asiassa Fortumissa tehdään päätökset siitä, mikä valtion omistus Fortum Oilissa on. Kun tarkoituksena on rahoittaa valtion omistuksen tuleva kasvattaminen Fortum Oilissa myymällä vastaavasti valtion emo-Fortumissa olevaa omistusta, Fortumissa päätetään itse asiassa sekä valtion omistuksesta Fortum Oilissa että Fortumissa. Järjestelyä voidaan tietenkin perustella sillä, että valtio käyttää määräysvaltaa myös Fortumissa. Kyse on kuitenkin kahdesta pörssiyhtiöstä. Myös tällaisia asioita koskevan päätöksenteon vaikeus valtionyhtiössä tiedetään paremmin kuin hyvin. Järjestelyä voikin pitää vähintään erikoisena ja valtion omistajapolitiikkaan sekä moderneille pääomamarkkinoille äärimmäisen heikosti sopivana.

Pääomamarkkinoiden kehittyneisyys ja luovuus ovat hyvin tiedossa. Tästä huolimatta kysymys siitä, miten asia on käytännössä tarkoitus junailla, ei voi olla aiheuttamatta hämmennystä. Pitääkö Fortumin ensin ilmoittaa valtiolle, että se aikoo myydä Fortum Oilia, jotta valtio voisi myydä Fortumia ostaakseen Fortum Oilia? Vai onko tarkoitus, että Fortum myy Fortum Oilia suoraan valtiolle? Miten kauppahinta tällöin maksetaan, kun otetaan huomioon myös osakeyhtiölain tiukat rajoitteet sen suorittamisesta Fortumin omilla osakkeilla?

Niin tai näin, ihmetystä herättävät kysymykset eivät lopu tähän. Tarkoitus on, että jatkossa sekä Fortum että Fortum Oil ovat pörssinoteerattuja yhtiöitä. Kovin vilkasta mielikuvitusta ei vaadi ajatus siitä, että syntyy tilanteita, jossa esim. Fortumin on Fortum Oilin suotuisan pörssikurssin takia edullista vähentää omistustaan öljy-yhtiössä, mutta jossa valtion ei samasta syystä ole järkevää lisätä omistustaan samassa yhtiössä. On myös mahdollista, että valtion ei juuri tuolloin ole järkevää luopua niistä Fortumin osakkeista, joilla kauppa on tarkoitus rahoittaa. Monien muiden epämiellyttävien kysymysten ohella valtio joutuu siis aina kun Fortumin on tarkoitus vähentää öljy-yhtiötä koskevaa omistustaan ottamaan kantaa siihen, tehdäänkö päätökset valtio-omistajan ja veronmaksajan intressien vai emo-Fortumin liiketoimintaintressien pohjalta.

Fortum Oilin arvoksi on julkisuudessa arvioitu 2,5 miljardia euroa. Jos ja kun tarkoituksena on, että Fortum voi jatkossa alentaa omistustaan öljy-yhtiössä alkuvaiheen 49 %:sta aina 33 %:iin, valtion tulee käytännössä olla valmis ostamaan itselleen kuudennes öljy-yhtiöstä. Kuudennes mainitusta 2,5 miljardista markasta on huima määrä rahaa, pörssikurssien tulevasta kehityksestä riippuen joka tapauksessa satoja miljoonia euroja. Onko todellakin niin, että tämä on veronmaksajien varojen viisasta käyttöä? Onko todellakin niin, että se on elinkeinopoliittisesti perusteltua? Onko todellakin niin, ettei kyseisille valtaville rahasummille löydy elinkeinotoiminnan edistämisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisempaa ja tuottavampaa käyttötarkoitusta?

Kaikkein keskeisin hallituksen esitykseen liittyvä periaatteellinen kysymys liittyy valtion niin Fortum Oilia kuin Fortumiakin koskevaan omistukseen sinänsä. Lienee niin, että Fortum Oilia kohtaan tunnetaan markkinoilla kiinnostusta. Itsestään selvää tämä ei kuitenkaan ole. Fortum Oilissa on kansainvälisesti katsoen kuitenkin kyse pienestä alan toimijasta. Valtio-omistaja hämärtää myös kysymyksen yrityksen päätavoitteesta. Joka tapauksessa on selvää, että valtion omaa omistusta koskevat rajoitteet vähentävät tätä kiinnostusta tai ainakin osakkeista saatavaa hintaa. Hyvällä perusteella voidaankin väittää, että valtiovalta omalla omistajapoliittisella linjauksellaan itse asiassa pilaa oman omaisuutensa arvoa. Taloussanomien Tapani Pitzenin sanoja lainaten: ”Valtio ryssi itse Fortum Oilin”.

On hyvä huomata, että järjestely vaikuttaa myös emo-Fortumin kurssinmuodostukseen heikentävästi valtion sitoutuessa yhä vahvemmin pitämään määräysvaltansa myös tässä yhtiössä. Tämähän on tämän jälkeen välttämättömyys, kun valtion omistus Fortum Oilissa on osin sidottu Fortumin omistukseen ja tätä kautta valtion omistukseen Fortumissa. Valtion toimintalinja julkisesti noteerattujen pörssiyhtiöiden osalta ei voi olla yhtiön muiden osakkaiden oikeuksia loukkaavaa. Tässä tapauksessa asia on kuitenkin juuri näin.

Valtionyhtiölain mukaan hallitus tarvitsee eduskunnan siunauksen omaa valtionyhtiöitä koskeville omistusjärjestelyille silloin, kun valtion omistus kyseeseen tulevassa yhtiössä merkittävästi vähenee. Tämä on jo sinänsä erinomaisen hankalaa asettaen valtio-omistajan muihin suuriin sijoittajiin nähden kovin epäedulliseen asemaan. Tässä esityksessä luodaan kuitenkin varsinainen omistajapoliittisen lainsäädännön kukkanen, kun samoja rajoitteita asetetaan myös yksittäisten pörssiyhtiöiden toiminnalle. Esityksessä oleva uusi aluevaltaus, jonka mukaan nyt myös yksittäinen pörssiyhtiö tarvitsee eduskunnan luvan luopuakseen toisen yksittäisen pörssiyhtiön omistuksesta, ei millään voi olla järkevää eikä mitenkään sopia 2000-luvun teollisuuspoliittiseen ajatteluun. Ei ole ihme, että niin pääomamarkkinoilla kuin laajemminkin yritysmaailmassa pelonsekaisin tuntein haukotaan henkeä joka kerta, kun valtio-omistaja operoi markkinoilla.

Arvoisa puhemies,

Valtionyhtiöitä koskevat eduskuntakäsittelyt ovat aivan oma lukunsa. Julkisuudessa useat parlamentaarikot ovat Fortum Oilin osalta vedonneet joko valtion tai muun kotimaisen omistuksen merkitykseen huoltovarmuussyistä. Selvyyden vuoksi on ensin todettava, että koko sana ”huoltovarmuus” ei esiinny nyt käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä – ei yhden ensimmäistä kertaa.

Näkemykset valtion suoran ja välillisen omistuksen huoltovarmuusnäkökohtiin liittyvästä merkityksestä ovat kyseenalaisia. Luonnonvaroiltaan köyhä Suomi on joka tapauksessa riippuvainen tuontiöljystä. Porvoon jalostamon osalta kyse on muuten – varsinkin nyt puheena olevan uuden investoinnin jälkeen – nimenomaan venäläisestä tuonnista.

Entinen Itä-blokki on monilla esimerkeillä suorastaan kiusallisella tavalla osoittanut, ettei valtion omistus yritystoiminnassa ole tae yhtään mistään. Varsinkin pääomavaltaisten laajoja investointeja edellyttävien liiketoiminta-alojen osalta asiaa voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta – kuvitteleeko joku tosissaan, että esimerkiksi jokin venäläinen öljyjätti ostaisi Fortum Oilin ja sen jälkeen lapioisi Porvoon tuotantolaitoksen maasta ja siirtäisi kalliin teknologian vaikkapa Pietariin. Kansallisromantiikka on sinänsä kaunis asia, mutta sen liiallinen sekoittaminen elävän elämän taloudellisiin realiteetteihin luo enemmän tragiikkaa kun romantiikkaa.

Mikäli Fortum Oilin omistajalla olisi myös öljyä käytettävissään, varmuus tuotannon pitkäaikaisesta jatkuvuudesta voisi itse asiassa olla nykyistä parempi. Venäläisyyden uhkakuvilla pelottelu liike-elämässä ei yksinkertaisesti enää sovi nykyaikaan. Eikö Sonerasta opittu mitään? Eikö öljyliiketoiminta kannattaisi myydä silloin, kun siihen kohdistuu markkinoilla kysyntää? Voisiko olla niin, että kaikkein järkevintä olisi myydä koko öljyliiketoiminta vaikkapa jollekin suurelle venäläiselle alan jätille ja tällöin joko tulouttaa merkittävä summa rahaa veronmaksajien käyttöön tai vaihtoehtoisesti hankkia strateginen vähemmistöosuus kyseeseen tulevasta venäläisyhtiöstä?

Kotimaisen tuotannon jatkuvuuden kannalta tärkeintä on, että Porvoon jalostamo pystyy menestymään alati kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Itämeren satamakapasiteetin laajentuessa ja suurten venäläisten öljy-yhtiöiden hakiessa strategisia liittolaisia maailman muista öljyjäteistä, Fortum Oilin on varmistettava oma kilpailukykynsä. Tältäkin kannalta jonkin suuren kansainvälisen toimijan merkittävä omistus yhtiössä ei olisi pahitteeksi. Suomessa sijaitsevan öljybisneksen tärkein tavoite tulisi olla suuriin investointeihin jatkossakin kykenevän ja halukkaan strategisen liittolaisen etsiminen, ei sen välttäminen. Itsepintainen pitäytyminen kotimaisen omistuksen vaatimuksessa puhumattakaan valtion keskeisestä roolista öljyliiketoiminnassa voikin itse asiassa olla sen Suomessa tapahtuvan jatkuvuuden suurin uhkatekijä.

Valtiovallan tehtävänä globalisoituvassa maailmassa on luoda elinkeinoelämän tarpeita vastaava suotuisa liiketoimintaympäristö, ei suoran omistuksen ylläpitäminen ainakaan globaaleilla markkinoilla vapaasti kilpailevissa yrityksissä. Kansallinen intressimme ei ole sijoittaa veronmaksajien varoja sen paremmin öljyliiketoimintaan kuin traktorituotantoonkaan.

On hyvä huomata, että maailma on täynnä raskasta öljynjalostukseen tarvittavaa tuotantoteknologiaa huomattavasti helpommin siirrettävissä olevaa sekä kansakunnan pitkän aikavälin menestyksen kannalta merkityksellisempää osaamista. Hyvänä ajatusleikkinä voisi miettiä, miksi valtion pitää ylipäänsä omistaa Fortumia tai Fortum Oilia kun se ei omista Nokiaakaan, jonka omistuksesta yli 90 prosenttia on ulkomaisissa käsissä. Valtiovallan vanhakantaiseen ajattelutapaan viitaten voisi todeta, että viimeaikaisen taloushistoriamme valossa onnellisin asia on se, ettei Nokia ole valtionyhtiö.

Kyse on istuvan hallituksen ensimmäisestä merkittävästä teollisuus- ja omistajapoliittisesta ratkaisusta lukuun ottamatta ehkä Valtraa koskevaa sekoilua, mikä jo osaltaan kasvatti epävarmuutta koko valtion omistajapolitiikan johdonmukaisuudesta. Tämänkin takia olisi erinomaisen tärkeää, että valtio lausuisi julki ne todelliset motiivinsa, jotka sillä on valtion määräysvallan ylläpitämiselle Fortumissa ja Fortum Oilissa. Nyt näin ei ole. Asiaa ei hallituksen esityksessä perustella millään tavalla. Tähän voinee olla vain kaksi syytä. Joko sille ei ole olemassa mitään todellista syytä tai sitten selitykset ovat niin hataria ja kestämättömiä, ettei hallitus uskalla altistaa niitä julkiselle keskustelulle.

Arvoisa puhemies,

Öljyliiketoiminnan eriyttäminen nykyisestä Fortumista itsenäiseksi pörssiyhtiöksi on viisasta. Tästä huolimatta hallituksen esitys on monin osin täysi torso. Onkin toivottavaa, että talousvaliokunta asiaa käsitellessään uskaltaa kuulla myös 2000-luvun reaalimaailmassa eläviä yritysmaailman ja pääomamarkkinoiden asiantuntijoita ja tehdä nyt käsittelyssä olevaan esitykseen sen välttämättä edellyttämät korjaukset. Linjakas ratkaisu edellyttää, että eduskunta antaa riittävän selkeät ja väljät puitteet kussakin valtio-omisteisessa pörssiyhtiössä. Pragmaattista ja tapauskohtaista harkintaa ei saa sotkea liittämällä yhteen kahden eri yhtiön omistusosuuksia.