Olympiakomitean syyskokous, Helsinki 1.12.2022
Kaikki alkaa liikkeestä. Pienestä kipinästä, joka kannustaa ottamaan askeleen. Jokainen askel vie lähemmäksi hyvää oloa, onnistumista, tavoitetta, unelmiakin. Liikkeessä ihminen etenee, vaikka maailma tuntuisikin pysähtyvän.
Liike on ajattelua – ja aistimista ilman ajattelua. Se kehittyy toistojen, venymisten, oppimisen ja epäonnistumisen kautta. Liike yhdistää arkiliikkujan, kuntoilijan, kilpailijan ja huippu-urheilijan; lapsen, nuoren, aikuisen ja ikäihmisen. Joskus liike kasvaa elämäntavaksi, intohimoksi, jopa ammatiksi. Liike luo hyvinvointia, ystävyyksiä, rakkauttakin. Ennen kaikkea: liike tekee hyvää, liikunta tekee hyvää ja urheilu tekee hyvää meille kaikille.
Olympiakomitean strategiset päävalinnat ovat liike ja liikunnallinen elämäntapa, seuratoiminta ja huippu-urheilu. Näistä muodostuu liikkeen kiertokulku, jonka vaikutukset ulottuvat syvälle koko yhteiskuntaan. Ne kaikki liittyvät toisiinsa. Ne kaikki tukevat toisiaan. Ne kaikki myös elävät ja hyötyvät toistensa onnistumisista ja kärsivät toistensa takaiskuista.
Olympiakomitealla ja suomalaisella liikunnalla ja urheilulla on takana muutosten vuosi. Toisaalta tässä ajassa vain muutos on pysyvää, joten siinä mielessä vuosi on ollut ajankuvan mukainen. Ensi vuosikin on muutosten vuosi. Samoin kuin sitä seuraava vuosi.
Meitä on mitattu ja haastettu monella tavalla. Olemme samalla myös altistaneet itsemme monenlaisille ulkopuolisille arvioinneille, niin Olympiakomiteana kuin koko liikunta- ja urheiluyhteisönäkin. Toimintaamme ovat arvioineet esimerkiksi SUEK, huippu-urheilun ulkoisen arvioinnin työryhmä ja T-media oman Luottamus- ja maine -tutkimuksensa kautta kuten myös BDO, jonka suosituksiin palaamme tänään vielä tarkemmin. Mitä enemmän selvitetään ja arvioidaan, sitä enemmän kaikenlaista selviää. Siitä ei pidä kuitenkaan tehdä vääriä johtopäätöksiä.
Näiden arviointien lopputulema on ollut – näin voitaneen objektiivisesti todeta – se, että Olympiakomitean ja liikunnan ja urheilun toiminnassa on paljon hyvää, mutta myös paljon kehitettävää. Kaikkien näiden arvioiden mukaan olemme suomalaisessa yhteiskunnassa toimijataho, joka on joissakin asioissa keskimääräistä parempi ja joissakin asioissa keskimääräistä huonompi. Tässäkään mielessä liikunta ja urheilu ei elä ajasta ja yhteiskunnasta irrallaan. Kohtaamme ja voitamme samoja haasteita kuin muutkin yhteiskunnan toimijat.
Aallot ovat liikunnan piirissä usein kuitenkin tavanomaista korkeammat. Viime kesänä käytettiin – suosittua pääministeriämme myöten – puheenvuoroja monenlaisesta häirinnästä poliittisten nuorisojärjestöjen piirissä. Isompaa kalabaliikkia siitä ei kuitenkaan kehkeytynyt. Sen paremmin ulkoinen kuin sisäinenkään paine ei kasvanut suureksi eikä keskustelu valunut yli äyräiden. Tämä kertoo siitä vahvasta tunnelatauksesta, joka liikunnan ja urheilun maailmaan kohdistuu – asia, joka on meille ennen kaikkea valtava voimavara.
Olympiakomitean toiminta on monelle tasolla korkealaatuista ja vastuullista. Ja se kehittyy siihen suuntaan koko ajan.
- Olemme laajentaneet strategiaamme koskemaan koko laajaa liikuntakulttuuria niin, että yhteiskunnallinen tassunjälkemme olisi entistä suurempia ja kaikki suomalaiset hyötyisivät tekemästämme työstä.
- Olemme jatkaneet urheiluseurojen kehittämistä ja laadunvalvontaa Tähtiseura-ohjelmamme kautta. Tarjoamme jäsenillemme Suomisport digitaalisen palvelun, jollaisen rakentamiseen ei yksittäisillä lajiliitoilla tai seuroilla olisi varaa.
- Pystyimme erittäin haastavan koronatilanteen keskellä luomaan huippu-urheilijoillemme olosuhteet, joiden turvin he pystyivät saavuttamaan Pekingin talviolympialaisista parhaan talviolympiamenestyksen 20 vuoteen.
Kaikki nämä onnistumiset on saavutettu keskellä muutospaineita ja isoja globaaleja vaikuttimia, joita ovat olleet mm.
- Pandemian aiheuttama liikkumattomuus, kansan polarisoituminen ja nuorten syrjäytyminen liikunnasta
- Sota Euroopassa ja sen aiheuttamat vaikutukset, mm energiakriisi ja kansainvälisen toiminnan haasteet
- Kansainvälinen taloustilanne ja sen tuomat epävarmuudet niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin rahoitusmahdollisuuksiin pidemmällä aikavälillä
- Digitalisaation vahvistuminen pandemian myötä ja siihen liittyvä moninainen toimintatapojen uudistuminen
- Ikäluokkien pieneneminen, maahanmuutto ja kaupungistuminen
- Vastuullisuusasioiden korostuminen kaikessa tekemisessä
Olympiakomitea on toiminut näissä asioissa urheiluyhteisön verkostojohtajina ja luonut linjauksia, ohjeita ja työkaluja koko yhteisön käyttöön. Parempaan pitää kuitenkin koko ajan tähdätä. Emme voi tyytyä siihen, että olemme monilla mittareilla mitattuna keskimääräinen yhteiskunnallinen toimija. Olemme Suomen suurin kansanliike, jonka toiminnan piirissä on yli miljoona suomalaista. Ja haluamme, että työmme vaikutukset ulottuvat sitäkin laajemmalle, kaikkien suomalaisten hyväksi.
Olemme kuluneena vuonna käynnistäneet merkittävän toimintatapojen muutoksen Olympiakomitean omassa organisaatiossa. Sen seurauksena olemme
- Toimeenpanneet lähes kaikki ulkoisten arviointien antamat suositukset – ja lopuissakin olemme pitkällä.
- Hallitus on perustanut vastuullisuuden sparriryhmän.
- Johtoryhmässä on vastuullisuudesta vastaava johtaja.
- Hallitus on kouluttautunut omassa vastuullisuustyöpajassa.
- Tarjoamme näitä klinikoita myös koko liikunta- ja urheiluyhteisölle.
- Henkilöstölle on järjestetty koulutusta epäasiallisen käytöksen ennaltaehkäisystä.
- Säännöt ja ohjeistukset on tarkistettu ja niitä päivitetään (täälläkin tänään lähetekeskustelussa).
- Whistleblowing -ilmoituskanavaa ollaan perustamassa.
- Turvallisuus- ja häirintäyhdyshenkilöiden ryhmä on nimetty.
- Avoimuusrekisterin rakentaminen on käynnissä.
- Vuosikatsaus vastuullisuuden toteutumisesta on agendalla.
On varmasti aiheellista sanoa, että suomalaisessa liikunnassa ja urheilussa olisi tullut herätä vastuullisuusasioihin nopeammin. Voi olla, että olemme olleet jäljessä, mutta kuten edellä mainittu toimenpidelistakin kertoo, me otamme asian vakavasti ja nostamme rimaa kerralla korkealle tasolle. Isossa kansanliikkeessä sattuu ja tapahtuu. Olisi naivia kuvitella toisin. Haluamme kuitenkin jatkuvasti parantaa juoksuamme. Otamme oppia virheistä ja väärinkäytöksistä, muutamme toimintatapojamme, kehitämme ja koulutamme, kehitymme ja kouluttaudumme.
Samalla asiaa on syytä katsoa myös laajemmassa kuvassa. Kun Olympiakomitean vastuullisuusohjelmaa esittelee kansainvälisessä urheiluyhteisössä, se koetaan merkittäväksi edelläkävijyydeksi. Meidän vastuullisuusohjelmaamme halutaan tutkia ja benchmarkata, jopa muiden Pohjoismaiden toimesta.
Meidän on myös hyväksyttävä se, että vastuullisuustyön kautta pintautuu ikäviäkin asioita ja arkoja kehittämiskohteita. Se, että olemme vastuullisia, ei tarkoita, että mitään ikävää ei tapahtuisi. Se tarkoittaa sitä, että kaikki epäillyt vastuuttomuudet tuodaan esiin, tutkitaan ja käsitellään asianmukaisissa prosesseissa. Näin olemme myös toimineet ja toimimme jatkossakin.
Tämä tarkoittaa sen sietämistä, että julkisuudessa näillä ikävillä asioilla ehkä mässäillään – toisinaan myös puutteellisilla tai väärillä tiedoilla. Emme silti voi toimia niin että lakaisisimme ikävät asiat maton alle. On vastuullisuutta parhaimmillaan tutkia, selvittää ja nostaa esiin epäkohtia silloinkin, kun ne koskettavat meitä itseämme. Esille tulleiden tapausten määrä saattaa toisinaan jopa kertoa organisaation tai liikkeen edistyksellisyydestä, eikä sen mädännäisyydestä.
Jos meitä on haastettu kuluvana vuonna, niin ei kannata elätellä harhakuvitelmia, etteikö meitä haastettaisi myös tulevaisuudessa. Koko Suomi on haasteellisten aikojen edessä – liikunta ja urheilu sen mukana.
Suomi tarvitsee enemmän liikettä ja liikuntaa. Tähän vaikuttavat ainakin koronan perintö, liikkumattomuuden ja segregaation paheneminen sekä orastavat taloushaasteet. Tarvitsemme myös vahvaa ja uskottavaa, yhtenäistä kattojärjestöä, joka vie liikunnan ilosanomaa eteenpäin ja puolustaa sektoria.
Olympiakomitean pitää paremmin pystyä osoittamaan, että se elää tässä ajassa tämän päivän vaatimusten mukaisesti ja tekee yhteiskunnan kannalta hyödyllistä työtä. Tämä edellyttää johtamisen ja toimintatapojen modernisoimista jatkossakin sekä avautumista muulle yhteiskunnalle. Ne molemmat ovat osin kivuliaita ja aikaa vieviä prosesseja (ja koskevat muitakin yhteiskunnallisia toimijoita), mutta olemme sitoutuneet viemään niitä päättäväisesti eteenpäin.
Olen kovasti miettinyt sitä, mistä kaikesta viime kevään laajassa meitä koskeneessa keskustelussa lopulta oli kyse. Yksittäistä selitystä tapahtuneelle ei varmastikaan ole, vaan kyse on monen tekijän summasta. Liikunnan ja erityisesti huippu-urheilun johtamisen siiloutuminen oli kuitenkin yksi, ja vähemmälle huomiolle jäänyt syy ongelmille. Moni haasteemme juontaa juurensa pitkäaikaiseen sisäänpäin kääntyneeseen kulttuuriin.
Huippu-urheilun johtaminen pyrittiin aikanaan tarkoituksella ja varmasti hyvässä tarkoituksessa eriyttämään muusta toiminnasta ja antamaan sille mahdollisimman itsenäinen asema. Tällainen toimintamalli johtaa kuitenkin helposti – ja meidän tapauksessamme myös johti – moniin epäterveisiin piirteisiin, kahden kerroksen väen syntymiseen ja monenlaiseen kitkaan.
Huippu-urheilu ei ole erillinen saareke toiminnassamme ja tällaista ajattelua ollaan nyt määrätietoisesti purkamassa. Tämä on luonnollisesti synnyttänyt jonkin verran kipuilua, pelkotiloja ja väärinymmärryksiä. Siksi on tärkeä selkeästi todeta, että käynnissä oleva kehitys ei tarkoita huippu-urheilun aseman heikentämistä, vaan aitoa pyrkimystä sen vahvistamiseen. Vahvuus on tänä päivänä itsetuntoista avautumista muulle maailmalle eikä käpertymistä oman erinomaisuutensa harhoihin. Vahvuus on modernissa maailmassa yhdessä tekemistä, eikä eristäytymistä. Vahvuus on laajaa vuorovaikutusta ja moderneja johtamistapoja.
Huippu-urheilu poikkeaa monista muista elämän osa-alueista monella tapaa. On silti suuri harhakäsitys kuvitella, etteikö maailman muutos koskisi myös huippu-urheilua. Itse asiassa vaikkapa Jukka Jalonen, Markku Kanerva ja Henrik Dettman ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka avoin, yhteistyöhakuinen ja ihmislähtöinen toimintamalli ja sen omaksuminen ovat menestyksen avaimia ja siten välttämättömyyksiä myös huippu-urheilun puolella. Esimerkkinä avoimesta ja osallistavasta huippu-urheilun toiminnasta toimikoon ensi maanantaina 5.12 järjestettävä huippu-urheilun tilannekatsaus, johon kaikki voivat avoimesti osallistua nettisivuillamme olevan linkin kautta. Tilaisuudessa myös julkistetaan uudet huippu-urheiluvastaavamme.
On myös hyvä ymmärtää – ja sanon tämän suurella vakavuudella – että kumppanimme, niin yrityskumppanimme kuin muu yhteiskunta laajemminkin edellyttää meiltä uudistuksia ja hyvää hallintoa myös huippu-urheilun saralla.
Olympiakomitean haaste on osin se, että se kärsii kaikista urheiluun liittyvistä lieveilmiöistä mukaan lukien koko urheilun kansainvälinen puoli, joihin voimme vaikuttaa vain hyvin rajallisesti. Ajankohtaisin esimerkki on jalkapallon käynnissä olevat MM-kisat Qatarissa, jossa voi helposti todeta lähes kaiken menneen pieleen.
Qatarin kisojen ongelmat liittyvät kisojen myöntämisprosessiin ja siihen kytkeytyneeseen korruptioon, ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, siirtotyöläisten järkyttäviin työ- ja asumisoloihin ja laajemmin perustavaa laatua oleviin ihmisoikeuksiin – ja lopulta vielä kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n poukkoilevaan linjaan – tai kyvyttömyyteen linjata näihin kysymyksiin liittyviä asioita.
Kisojen myöntäminen Qatarille oli huono ja väärä päätös. Vaikka suurimmat synnit ovat yli vuosikymmenen takaa jalkapallon MM-lopputurnaus on paljastanut, että kansainvälisillä urheilujärjestöillä on edelleen paljon työtä vastuullisuusasioiden sektorilla.
Tässä työssä on saavutettu edistysaskeleita ja itse asiassa monesti Pohjoismaiden ja muutamien muiden samanhenkisten Euroopan maiden yhteisen rintaman vaikuttamana. Jalkapallon MM-kisojen ja Olympialaisten järjestelyoikeuksien myöntämisprosessia on muutettu, ja nykyisin kisat myönnetään laajemman päätöksentekofoorumin voimin ja niihin liittyy aiempaa tiukempia vastuullisuuskriteereitä.
Ongelmien esille nousemisessa on kaiken kurjuuden keskellä myös oma mahdollisuutensa. Kuten Urheilun eettisten asioiden neuvottelukunta on todennut, urheilun avulla on mahdollista parantaa asioita ja ylläpitää vuoropuhelua erilaisten kulttuurien välillä. Myönteinen asia on se, että Pekingin Olympialaisten ja Qatarin MM-kisojen ympärillä on käyty laajaa keskustelua vastuullisuuskysymyksistä, joka väistämättä vie asioita oikeaan suuntaan.
Olympiakomitea pitää hyvänä, että suomalaiset lajiliitot ja urheiluvaikuttajat pyrkivät käyttämään hyväksi kaikki sellaiset tilaisuudet, joissa on mahdollista vaikuttaa vastuullisemman huippu-urheilun puolesta, saada äänensä kuuluviin ja olla päätöspöydissä läsnä. Boikotoinnin sijaan Suomen linja on ollut yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa käydä aktiivista dialogia sekä kansainvälisten urheilujärjestöjen että paikallisten kisajärjestäjien ja toimijoiden kanssa.
Myös urheilijoilla on oma roolinsa näissä asioissa, ja on hienoa, että yhä useampi huippu-urheilija puhuu tärkeäksi katsomiensa asioiden puolesta. Mutta urheilijoiden vastuulle ei kuitenkaan voi sysätä kansainvälisten urheilujärjestöjen tekemiä päätöksiä, eikä urheilijoilta voi edellyttää kannanottoja. Sen sijaan urheilua sponsoroivien ylikansallisten suuryhtiöiden roolista olisi syytä keskustella nykyistä enemmän. Kuinka nämä urheilua rahoittavat tahot suhtautuvat vastuullisuuteen ja mikä on heidän vastuunsa siitä, jos urheilujärjestöt toimivat vastuuttomasti?
Ensi vuonna järjestetään eduskuntavaalit. Tulevissa hallitusohjelmaneuvotteluissa punnitaan, mitä kansakunnan päättäjät pitävät tärkeänä ja mihin valtio aikoo seuraavan neljän vuoden aikana panostaa. Me haluamme, että liikunta ja urheilu nousevat eduskuntavaaleissa esille. Nyt on aika puhua siitä, miten valtava yhteiskunnallinen merkitys liikunnalla ja urheilulla on. Syyskokousta edeltäneessä seminaarissa kuulimme aiheesta erinomaisia näkökulmia. Tämän yhteiskunnallisen liikuntakeskustelun on jatkuttava ja kiihdyttävä kohti kevättä jo senkin takia, että tulevat rahoitusnäkymämme ovat haastavat, kun julkinen sektori kärvistelee velkaantumisen ja alijäämäisen taloudenpidon ongelmissa ja yksityinen sektorikin tavanomaista haastavammassa taloustilanteessa.
Tässä meillä liikunta- ja urheiluyhteisöllä on yhdessä tekemisen paikka. On jokaisen toimijan vastuu ja velvollisuus vaikuttaa ja pitää liikkeen, liikunnan ja urheilun tärkeää asiaa esillä, sillä sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat korvaamattoman arvokkaita. Haluan kannustaa kaikkia mukaan eduskuntavaalien vaikuttamistyöhön, viemään liikunnan ja urheilun eduskuntavaalitavoitteita eteenpäin ehdokkaille ympäri maata. Kuten moneen kertaan on todettu, me olemme maan suurin kansanliike ja yhdessä meillä on iso vaikuttamisen mahdollisuus.
Tulevaan talveen – tai mahdollisesti muutamaankin tulevaan talveen liittyy liikunnan kannalta vielä aivan erityinen energian hintaan ja saatavuuteen liittyvä haaste. Lähtökohtamme on selvä: Kannustamme kaikkia liikunnan ja urheilun toimijoita vastuulliseen ja kestävään toimintaan. Olemme laatineet liikunta- ja urheiluyhteisölle energiansäästövinkkejä ja suosituksia, jotka on jaettu verkostolle ja löytyvät myös Olympiakomitean kotisivuilta. Toivomme että liikunta- ja urheiluyhteisö toimii vastuullisesti ja osallistuu energiatalkoisiin niillä keinoilla, jota meillä on käytettävissämme.
Harrastamisen hinnannousujen hillitsemiseksi tarvitaan kuitenkin erityistoimia myös valtion puolelta. Urheiluliikkeen omien toimien ohella tarvitsemme julkisen sektorin tukea, jottei liikuntapaikkoja suljettaisi ja jotteivat lapset putoaisi harrastusten parista koronapandemian tapaan. Ylimitoitettujen koronasulkujen kielteiset vaikutukset seuraavat mukanamme vielä pitkään. Tällä maalla ei olisi varaa tehdä nyt uudelleen samanlaista virhettä.
Haluan lopuksi osoittaa kiitokset henkilöstölle, jäsenjärjestöille, urheilijoille, valmentajille, urheiluakatemioille ja valmennuskeskuksille, aluejärjestöille, seuroille, vapaaehtoisille ja koko verkostolle.
Kiitos myös tärkeille yhteistyökumppaneillemme, ministeriölle, Kihulle ja Paralympiakomitealle. Ja monelle muulle.
Kiitos kaikille epävarmuuden sietämisestä ja yhteisestä rakennustyöstä kohti uutta. Epävarmuus ikävä kyllä jatkuu. Mutta niin jatkuu rakennustyökin. On harvoja asioita, jotka tuottavat niin paljon iloa, terveyttä, mielenterveyttä ja ylipäänsä hyvinvointia niin yksittäiselle ihmiselle kuin kansakunnallekin kuin mitä liikunta ja urheilu tekevät. Meidän tehtävämme on aina ja kaikissa oloissa, tyynessä ja myrskyssä, pitää tämä perusasia kirkkaasti mielessä ja tinkimättömästi ajaa sen asiaa.
