Olympiakomitean syyskokous, Helsinki 20.11.2021
(Muutokset puhuttaessa mahdollisia)
Vuosi 2021 on ollut myös liikunnan ja urheilun kentillä hyvin poikkeuksellinen.
- Korona sulki, rikkoi, hajotti ja kuritti paljoa, jo toista vuotta peräkkäin.
- Epävarmuus ja muuttuvat tiedot valtion rahoituksesta huolestuttivat ja hämmensivät.
- Tokion olympiakisat saatiin onneksi pidettyä, vaikkakin kovin poikkeuksellisella tavalla.
Koronakriisi on koetellut liikuntaharrastusta ja erityisesti seuratoimintaa kovasti. Te kentän toimijat tiedätte ja tunnette tämän erinomaisen hyvin. Seurojen ja järjestöjen toimintaa ovat vaikeuttaneet moninaiset ja joskus hämmentävät rajoitukset. Lapsia ja nuoria on pudonnut liikuntaharrastuksista. Tapahtumia on ollut suuren osan vuotta erittäin hankalaa järjestää. Haasteita on toden totta riittänyt. Kovan ja uhrautuvan työnne ansiosta liikuntajärjestöt ja seurat näyttävät kuitenkin selviävän korona-ajasta kohtuullisin vaurioin. Toimintoja ei ole juuri jouduttu pysyvästi lakkauttamaan.
Vaikeuksien keskellä olemme suomalaisena liikuntayhteisönä kokeneet myös selkeitä onnistumisia. Rajoitusten keskellä ja elämänrytmin muuttuessa moni on löytänyt liikunnan ja erityisesti ulkoilun riemun ihan uudella tavalla. Vuoden aikana olemme kehittäneet vastuullisuutta, esimerkiksi puuttumista syrjintään ja kiusaamiseen. Tähtiseuroja on tullut lisää ja Suomisport-alusta on entistä laajemmassa käytössä. Yhteinen edunvalvontammekin on ottanut askeleita eteenpäin, kun olemme selittäneet ja selventäneet viranomaisille liikuntaharrastuksen syvintä olemusta ja sen huomattavaa merkitystä erityisesti lapsille ja nuorille.
Positiivista on sekin, että keskustelu liikuntaharrastusta koskevista rajoituksista on lisännyt ymmärrystä liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Tänään huomattavasti aiempaa useampi tiedostaa liikunnan ja urheilun valtavan positiivisen voiman niin terveydellisenä, mielenterveydellisenä, yhteisöllisyyttä lisäävänä ja koossapitävänä kuin lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä tukevana tekijänä. Korona toi esille myös ihmisten kaipuun yhteisiin elämyksiin, jaettuihin tarinoihin.
Usein onkin niin, että jotakin opitaan toden teolla arvostamaan vasta, kun se on syystä tai toisesta poissa. Tehtävämme on nyt pitää huolta siitä, ettei viesti liikunnan huimista eduista ja hyödyistä pääse unohtumaan.
Olemme kokeneet poikkeuksellisia haasteita, mutta pystyneet niihin liikunnan ja urheilun yhteisönä vastaamaan. Vuosi on tuonut esille, miten tärkeää liikunta ja urheilu ovat yksilölle, yhteisöille ja koko yhteiskunnalle. Se on tuonut esille, miten tärkeää on, että liikuntakulttuuri toimii ja että sitä edistetään kokonaisvaltaisesti.
***** ***** *****
Sumua liikunnan ja urheilun näkymiin loivat myös rahoituskysymykset. Alkuvuonna näytti, että liikuntabudjetti uhkaa ensi vuonna pienentyä yli 10 miljoonalla eurolla ja seuraavana vuonna vielä lisää. Jo pelkkä ajatus tuollaisista leikkauksista oli hämmentävä – maassa jossa rahaa näyttää muuten riittävän kaikenlaisiin tarpeisiin. Luulisi koronakriisin todistaneen kaikille – siis ihan kaikille – että tarvitsemme tähän maahan nyt enemmän eikä vähemmän liikuntaa.
Tunnetuista syistä tilanne laukesi ensi vuoden osalta onnellisesti. Epävarmuus kaikista tulevista vuosista jäi kuitenkin edelleen riesaksemme.
Liikuntabudjetin epävarma kohtalo liittyy Veikkauksen alentuneeseen voitontekokykyyn. Niin liikunta kuin muutkin Veikkauksen edunsaajat ovat tähän täysin syyttömiä. Keskeinen syy tilanteelle, jossa olemme, liittyy valtiovallan haluun kitkeä ongelmapelaamista. Tähän liittyen valtio-omistaja on vaatinut muutoksia, jotka pienentävät Veikkauksen tulosta. Pelihaittojen vähentäminen on varmasti yhteiskunnallisesti perusteltua, tätä emme epäile hetkeäkään – mutta se ei ole, että tämä tapahtuu liikunnan, kulttuurin ja muiden myös yhteiskunnallisesti perusteltujen toimintojen kustannuksella. Pelihaittoja ei pidä vähentää liikkumattomuuden jo ennestään huippusuuria haittoja kasvattamalla.
Kuluneen vuoden keskustelu valtion liikuntarahoituksesta opetti meille kaksi asiaa. Ensinnäkin liikuntabudjetin sitominen pelitoiminnan tuottoihin ei ole pitkän päälle järkevää, ellei ole takeita edes siitä, että valtio kompensoi omista toimistaan aiheutuvia menetyksiä. Koska näin ei ole, on meidänkin etumme, että liikuntaa ja urheilua ryhdytään jatkossa rahoittamaan suoraan valtion budjetista. Vaikka tämäkään ei vielä takaa mitään tiettyä liikuntabudjetin tasoa, se luo kuitenkin huomattavan paljon lisää ennustettavuutta ja vakautta. Selkeä ja yksiselitteinen viestimme maan hallitukselle sekä asiaa käsittelevälle parlamentaariselle seurantaryhmälle on, että aiheen ei enää voi antaa päämäärättömästi velloa, vaan se pitää pystyä ratkaisemaan joutuisasti ja tavalla, jossa liikunnan valtionrahoitus säilyy vähintään koronakriisiä edeltäneellä tasolla.
Toiseksi kuluneen vuoden tapahtumat opettivat, että tullakseen kuulluksi, käytettävän volyymin pitää olla riittävän kovaa. Me olemme kaikki vakuuttuneet liikunnan ja urheilun kasvavasta yhteiskunnallisesta merkityksestä, mutta se ei auta, elleivät päättäjät kuule viestiämme tai eivät ymmärrä sitä. Ja tämäkään ei välttämättä riitä. Niin surullista kuin se onkin, olemme liukumassa suuntaan, jossa yhteiskunnallista rahanjakoa ei aina tehdä ensisijaisesti asiaperustein. Meidänkin pitää pystyä jatkossa luomaan vahvempaa painetta poliittisille päättäjille asiamme tärkeydestä. Ei riitä, että he ovat samaa mieltä kanssamme itse asiasta. Heidän piää olla myös samaa mieltä siitä, että asia pitää hoitaa. Tässä – sportin ilosanoman rummuttamisessa – tarvitsemme koko liikuntayhteisön tukea ja osallistumista. Me olemme maan suurin kansanliike ja sen pitää jatkossa myös näkyä ja kuulua.
***** ***** *****
Vuoden iloisiin uutisiin kuuluu se, että Tokion kesäolympialaiset pystyttiin järjestämään, vaikkakin varsin poikkeuksellisin järjestelyin. Ne sujuivat Suomenkin osalta hyvin. Tokiossa pystyttiin parantamaan menestystä Rion kesäolympialaisiin nähden. Mitaleita ja pistesijoja saavutettiin enemmän, vaikkakaan ei vielä niin paljoa, että se riittäisi tyydyttämään kunnianhimoamme.
Olympiajoukkueella oli myös erittäin hyvä henki, mikä myös näkyi ulospäin. Tämän merkitystä ei koskaan voi yliarvioida. Haluan tässä kiittää olympiajoukkueen johtoa ja kaikkia muita, jotka ovat tämän saaneet aikaan. Kuten kaikki tiedämme, hyvän tunnelman luominen on helpommin sanottu kuin tehty. Nyt meillä on kuitenkin pohjaa, jonka perustalle on hyvä rakentaa.
Tokion kisojen yhteydessä käytiin aktiivista keskustelua olympialiikkeestä ja sen toimintatavoista sekä monista urheiluun liittyvistä vastuullisuuskysymyksistä. Hyvä niin, sillä urheilun ja olympialiikkeen tehtävänä on paitsi mahdollistaa ihmiskunnan parhaiden kykyjen välinen rehti kilvoittelu ja tuottaa siihen liittyviä elämyksiä miljardeille ihmisille, myös olla rakentamassa parempaa maailmaa.
Suomen Olympiakomitea on erittäin vahvasti sitoutunut vastuullisen liikunnan ja urheilun edistämiseen. On selvää, että olympialiikkeenkin on ymmärrettävä merkittävä roolinsa ja muututtava ympäröivän maailman mukana. Kaikki ei kuitenkaan ole niin huonosti kuin joskus annetaan ymmärtää. Monia hyviä uudistuksia on jo tehty ja uusia on tulossa.
Vain yhteen keskusteluissa esillä olleeseen aiheeseen huomiota kiinnittäen, haluan vielä painokkaasti sanoa, että on dramaattisen paljon parempi, että olympialaiset järjestettiin ja järjestetään jatkossakin kuin, että niitä ei järjestettäisi.
Olympialaiset yhdistävät, niiden pitämättä jättäminen erottaa.
Kisojen pitäminen mahdollistaa myös huomion kiinnittämisen parannusta kaipaaviin kohtiin tavalla, joita kisojen pitämättä jättäminen ei mahdollistaisi.
Meidän ei myöskään pidä riistää urheilevalta nuorisolta heidän olympiaunelmiaan kuvitellen naiivisti, että kisojen pitämättä jättämisen synnyttämä aukko ei pian täyttyisi jollakin olennaisesti kaupallisemmalla ja epätasa-arvoisemmalla tavalla.
Olympialaiset ovat myös – ja tämä on tärkeä mieltää – erityisesti pienten lajien suuressa intressissä. Muutama isompi laji pärjää kyllä saaden globaalia huomiota ilman olympialaisiakin, mutta useimpien muiden osalta olympialaisten ainutlaatuinen kyky saada ihmiset ympäri maailmaa seuraamaan ja innostumaan näistä pienemmistä lajeista on täysin korvaamaton.
Maailmassa on paljon ongelmia. Vähättelemättä lainkaan urheilun omia moninaisia haasteita, urheilulla on kuitenkin mahdollisuus olla isossa kuvassa ennemmin osa ratkaisua kuin osa ongelmaa. Tämä tapahtuu yhteen kokoontumalla ja hyvää mieltä tuottamalla.
***** ***** *****
Liikuntapolitiikasta vastaava valtion viranomainen eli Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt työn huippu-urheilujärjestelmämme evaluoimiseksi. Suhtaudumme tähän työhön uteliaan positiivisesti ja tulemme osaltamme tekemään asiasta ensi vuonna johtopäätöksiä. Huippu-urheilujärjestelmämme kehittäminen tuleekin jo tästä syystä olemaan vahvasti tulevan toimintavuoden agendalla. Tässä vaiheessa haluamme vahvasti kannustaa ministeriötä siihen, että tehtävä selvitystyö on niin laadukasta, kokonaisvaltaista ja riippumatonta, että sen pohjalta voidaan päättää jatkoaskelista. Jos evaluoidaan, pitää myös evaluoida, eikä tässä työssä voi olla mitään pyhiä lehmiä tai koskemattomia saarekkeita, mutta ei myöskään piiloagendoja. Olemme huippu-urheilun kehittämisessä hyvällä uralla ja nyt meidän pitää saada eväitä sille, että tällä polulla voidaan jatkossakin ottaa askeleita eteenpäin. Juuri nyt on kuitenkin tärkeää antaa kaikille osallisille työrauha valmistautua jo 76 päivän päästä alkaviin Pekingin talviolympialaisiin.
Tulevalle talvikaudelle sijoittuu Pekingin olympialaisten lisäksi myös pari muuta suomalaisittain poikkeuksellisen kiinnostavaa tapahtumaa, kun ensin maaliskuussa Vuokatissa kisataan Euroopan nuorten olympiafestivaalin merkeissä ja tämän jälkeen toukokuussa Tampereella ja Helsingissä jääkiekon koti-MM-kisoissa. Ja alkaahan merkittävien kotikisojen sarja jo parin viikon päästä Helsingissä järjestettävillä salibandyn MM-kisoilla. Eikä se siellä tietenkään ala, koska parhaillaan, ihan juuri nyt maassamme kisataan joukkuevoimistelun maailmanmestaruuksista.
***** ***** *****
Tapasin kuluneen kevään aikana kaikkien Olympiakomitean jäsenjärjestöjen puheenjohtajat, tuolloin koronasta johtuen tosin virtuaalisesti. Haluan kiittää teitä kaikkia hyvistä ja voimaannuttavista keskusteluista. Keskustelut veivät minulta huomattavan määrän aikaa, mutta kaikki oli sen arvoista. Ymmärrän nyt entistä paremmin mitä oikeasti tarkoittaa esimerkiksi se, että joukossamme on
- kesä- ja talvilajeja,
- yksilö- ja joukkuelajeja,
- olympialajeja ja ei-olympialajeja,
- kasvavia ja kutistuvia lajeja,
- perinteisiä ja uusia lajeja,
- menestyviä ja ei-niin-hyvin menestyviä lajeja,
- lajeja, joiden talous on kunnossa, ja niitä, joilla ei ole,
- huippu-urheiluorientoituneita ja elämäntapahenkisiä lajeja
- jne.
Sain teiltä paljon evästyksiä ja toiveita matkalleni. Ehkä kaikkein mieleenpainuvin näistä oli se, kun teistä merkittävä osa – ilman että asiaa piti mitenkään johdatella – hieman eri sanoin totesi kuinka Olympiakomitea on ainoa liikunnan ja urheilun kattojärjestö maassamme, ja että sen tulee toimia sen mukaisesti. Muita vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole. Näin minäkin asian miellän. Suomen Olympiakomitea on kansallinen instituutio, jonka tulee edustaa enemmän kuin itseään – Suomen brändiä, vetovoimaa, elinvoimaa, ja ihmisistä huolehtimisen menestystarinaa.
Tulevaisuudessa liikunnalla ja urheilulla on aiempaakin suurempi merkitys. Kyse on monen muun ohella hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydestä. Väestö ikääntyy, istuminen ja ylipänsä liikkumattomuus uhkaa lisääntya ja yhteisöllisyys vähentyä. Se mitä tämä kansakunta tarvitsee on terveyttä ja toimintakykyä. Tarvitaan liikettä, liikuntaa ja urheilua. Mielen terveys on ehkä vielä tätäkin isompi kysymys, johon siihenkin liikunta vaikuttaa positiivisesti. Eivätkä liikunnan hyödyt tietty tähän jää, lähimainkaan.
Kun liikunnan ja urheilun järjestörakenteita muutama vuosi sitten remontoitiin, vetovastuu liikunnan, liikkumisen ja urheilun kokonaisuudesta siirtyi Olympiakomitealle. Yhdessä katsottiin saavutettavan enemmän kuin erikseen. Vallitsevan missionsa mukaan Olympiakomitea on valtakunnallinen liikunta- ja urheilujärjestö, joka toimii sen hyväksi, että suomalaiset liikkuisivat enemmän ja menestyisivät huippu-urheilussa. Yhdessä jäsenjärjestöjen ja yhteistyökumppaneiden kanssa Olympiakomitea rakentaa liikunnasta ja urheilusta elinvoimaa Suomeen.
Tämä laajasti muotoiltu missiomme ei siis ole uusi. Itse asiassa se löytyy jopa säännöistämme, joiden mukaan ”järjestön tarkoituksena on edistää koko elämänkulkua koskevaa liikuntaa ja urheilua, arjen fyysisestä aktiivisuudesta terävimpään huippu-urheiluun”.
Kaikkeen tähän liittyen ja nojaten, ja halussa vahvasti elää ajassa ja kehittyä, Olympiakomitean hallitus esittää tänään tälle syyskokoukselle, että ottaisimme entistä kattavamman vastuun suomalaisesta liikuntakulttuurista. Tähän tähtää strategiamme käsittelyssä oleva päivitys, jossa liikkeen ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen esitetään nostettavaksi kolmanneksi päätehtäväksemme huippu-urheilun ja seuratoiminnan edistämisen rinnalle.
Olympiakomiteana tehtävämme on vahvistaa koko laajaa liikuntakulttuuria. Liikunnan ja urheilun ainoana kattojärjestönä meillä on siihen jopa moraalinen velvoite. Tiedämme, miten iso merkitys liikunnalla on jokaiselle ja yhteiskunnalle. Meidän on yksinkertaisesti saatava se paremmin kuuluville.
Ei siksi, että se on hyvää liikuntaviestintää, vaan siksi että se on oikein.
Siksi, että olemme yhdessä enemmän.
Siksi, että liikkeen ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen parantaa dramaattisesti tämän maan kokonaishyvinvointia
Siksi, että liikunnallisen kipinän syttyminen mahdollisimman laajasti tukee myös seuratoimintaamme ja on pienenevien ikäluokkien maassa jopa välttämätön edellytys tulevalle huippu-urheilumenestykselle.
Siksi, että se on paras tapa vahvistaa yhteisen liikuntayhteisömme yhteiskunnallista perustelua ja tätä kautta jopa luoda lisäedellytyksiä omalle varainhankinnallemme.
Siksi, että se antaa meille mahdollisuuden luoda entistä useammin siltoja liikuntayhteisön lisäksi koko yhteiskuntaan.
Siksi, että pystymme saavuttamaan aitoja ja kestäviä tuloksia ja vastaamaan yhteiskunnan oikeutetusti liikunnan ja urheilun kattojärjestölle ja maan suurimmalle kansanliikkeelle asettamiin odotuksiin vain yhdessä: sytyttää kipinän liikkeeseen ja liikuntaan, rakentaa edellytyksiä seura- ja järjestötoiminnalle, tuottaa menestystä huippu-urheilussa.
Hyvät ystävät,
Suomalainen urheilujohtaminen otti kesällä merkittävän harppauksen kohti kaikkein vaikutusvaltaisimpia positioita koko globaalissa urheiluliikkeessä, kun Emma Terho valittiin KOK:n urheilijakomission puheenjohtajaksi. Tämä on yksi merkittävimmistä vuoden 2021 tapahtumista urheilun saralla, mikä jäi tulos- ja huippu-urheilukeskeisessä julkisessa keskustelussamme aivan liian vähälle huomiolle. Olemme Emma sinusta valtavan ylpeitä. Tiedämme, että valinnastasi on paljon iloa ja hyötyä, eikä pelkästään suomalaiselle urheiluliikkeelle, vaan että pystyt tarmollasi ja viisaudellasi positiivisesti vaikuttamaan eritoten urheilijoiden aseman paranemiseen koko kansainvälisessä urheiluperheessämme.
Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleeksi Suomen Olympiakomitean syyskokoukseen. Toivotan teille kaikille antoisaa kokousta ja liikunnallista loppuvuotta.
Tiedän, että loppujen lopuksi olette täällä sen takia, että rakastatte liikuntaa ja urheilua, ja että haluatte tehdä töitä sen eteen, että mahdollisimman moni muukin pääsisi liikunnan riemusta nauttimaan – ja tämän kautta elämään pitempään toimintakykyisenä – ja ylipäänsä elämään pitempään.