Blogi

Palvelujen järjestämisen lisäksi kaupungit investoivat kasvuun ja luovat elinvoimaa

Palvelujen järjestämisen lisäksi kaupungit investoivat kasvuun ja luovat elinvoimaa

Elinkeinoelämän tarve merkittävälle valtion tuelle on korona-kriisissä saanut ansaittua huomiota. Vähemmän on puhuttu siitä, että kaupungit ja kunnatkin tarvitsevat tukea. Ja syistä sille, miksi näin on. Ja syistä sille, miksi tuen tarve on nyt poikkeuksellisen suuri ja kohdistuu poikkeuksellisesti pääosin suurin kaupunkeihin.

Hallitus käsittelee korona-kriisiin liittyvää kuntatukea huomenna. Neuvottelujen lopputuloksesta voi päätellä paljon mm. hallituksen kaupunkiorientaatiosta tai sen puutteesta.

Korona sekä lisää kuntien menoja, että vähentää niiden tuloja. Siksi se myös edellyttää nyt välttämättä merkittävää valtion tukea. Tuki pitää luonnollisesti ohjata siten, että se kompensoi nimenomaan koronasta aiheutuvia menolisäyksiä ja tulonmenetyksiä. Se, että tämä itsestään selvä periaate edes pitää ääneen lausua, on oire jo sinänsä.

Perinteisin perustelu kuntasektorin tukemiseksi liittyy kuntien rooliin hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen järjestäjinä. Kaupungit ja kunnat pistävät käytännössä toimeen kaikki valtiovallan niille antamat tai niille määräämät tehtävät ja myös rahoittavat ne osaltaan. Järjestelmä ei yksinkertaisesti pyöri ilman iskussa olevaa paikallistasoa. Suurin osa kunnista oli talousahdingossa, ja jopa kriisissä jo ennen koronaa. Tähän on monta syytä, jotka pääosin palautuvat valtiovallan toimiin. Kuntien tehtäviä on johdonmukaisesti lisätty antamatta niihin yhtä johdonmukaisesti riittäviä resursseja. Samalla valtiovalta on asteittain vähentänyt omaa rahoitusvastuutaan.

Palvelutehtävänsä ohella kunnat ja kaupungit investoivat myös kasvuun. Tämä koskee ymmärrettävästi lähinnä kasvavia kuntia. Summat ovat kokonaisuudessaan hyvin merkittäviä. Helsinki yksinään investoi tänä vuonna yli miljardi euroa. Esimerkiksi Espoo, Vantaa ja Tampere kasvavat suhteellisesti vielä pääkaupunkia nopeammin. Investoinnit pitävät osaltaan talouden pyöriä pyörimässä, mutta ne ovat myös välttämättömiä uusien asukkaiden tarpeiden hoitamiseksi. Investoinneilla rahoitetaan kasvavan väestön välttämättä tarvitsemia palveluita kuten uusia kouluja, päiväkoteja, nuorisotiloja, asuntoja, katuja ja liikenneyhteyksiä.

Kaikille pitäisi olla selvää, ettei kasvavia kaupunkeja voi ajaa tilanteeseen, ettei näitä investointeja pystytä hoitamaan. Siksi on myös hyvä ymmärtää, että kunnat ja kaupungit ovat tässä suhteessa keskenään kovin eri asemassa – osa kunnista kasvaa ja osa ei.

Kuntien tehtävä on myös luoda elinvoimaa – tai ainakin luoda edellytyksiä sille, että yrityskenttä pystyy luomaan elinvoimaa. Mitä isommasta kaupungista on kyse, sitä merkittävämpi tämä tehtävä on. Globaali kilpailu on yhä enemmän kaupunkien ja kaupunkiseutujen välistä kilpailua valtioiden välisen kilpailun sijasta. Maan ainoan metropolin pärjääminen yhä kovenevassa kilpailussa on teknologia- ja metsäteollisuuden kilpailukyvyn kannalta ratkaisevimpia tekijöitä koko kansakunnan palautumiselle koronasta.

Isompien kaupunkien viesti hallitukselle on hyvin selkeä. Kuntasektori tarvitsee näissä poikkeusoloissa valtion tukea, jotta se voi vastata valtion kunnille osoittamista tehtävistä, jotta kunnat voivat tehdä välttämättömät investointinsa, ja jotta ne voivat olla auttamassa maata uuteen nousuun. Tuen pitää kohdistua oikeudenmukaisesti nimenomaan koronasta aiheutuviin haasteisiin. Uusia tehtäviä ei kaivata, eikä kuntataloutta edelleen heikentäviä järjestelmäuudistuksia.

Kaupunkipolitiikasta on viime vuosina puhuttu paljon. Kaupunkien rooli hyvinvoinnin ja elinvoiman luojina ymmärretään paremmin ja paremmin. Niiden puolesta puhutaan enemmän ja enemmän. Nyt hallituksella on näytön paikka myös lunastaa odotukset omalta osaltaan. Kyllä me kaupungeissa oman osuutemme hoidamme.