Blogi

Muutama ajatus tunneleista

Muutama ajatus tunneleista

Maanalaisen kokoojakadun ja kävelykeskustan ympärillä käytävä keskustelu on kilpistynyt juupas-eipäs -väittelyksi autoilun ideologisen vastustamisen ja kannattamisen välillä. Keskusta ansaitsisi osakseen syvällisempää analyysia. Kyse on niin paljon muustakin kuin autoilusta. Kyse on siitä, miten rakennamme viihtyisämpää, hauskempaa, maailman toimivimman modernin metropolin ydinkeskustaa pitkälle tulevaisuuteen.

Keskustelu Helsingin ydinkeskustan kehittämisestä pitäisi olla keskustelua siitä, millainen Suomen pääkaupunki on 100 vuoden kuluttua. Maailma muuttuu tulevina vuosikymmeninä enemmän ja nopeammin kuin koskaan ennen. Kaupungin toimivuuden ja elinvoiman haastavat useat samanaikaiset muutosvoimat.

Kaupunki kasvaa ja teknologiat kehittyvät

Ensinnäkin kaupunki kasvaa. Helsingissä on nyt 650 000 asukasta ja väkiluvun on arvioitu kasvavan 200 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Lähitulevaisuudessa pelkästään eteläiseen Helsinkiin on tulossa vielä lähes 20 000 asukasta lisää. Nämä kaupunginosat ovat ensimmäisinä jäämässä kasvavien ruuhkien kuristamiksi. Jätkäsaaressa tämä kehitys on jo arkipäivää, vaikka alue ei ole vielä puoliksikaan valmis.

Liikkujien määrä tulee väistämättä lisääntymään ja kuormittamaan keskustaa, vaikka yhä suurempi osuus matkoista toivottavasti ja niin vahvasti uskoakseni tehdään joukkoliikenteellä ja pyöräilijöiden määrä eritoten kesäkuukausina lisääntyy.

Toiseksi liikenteen ilmastovaikutukset tulevat muuttumaan. Autoliikenne muuttuu päästöttömäksi todennäköisesti nopeammin kuin nyt aavistammekaan. Liikenteen sähköistyminen ja automatisointi vähentävät myös melua ja onnettomuuksia, mutta saattavat samalla lisätä liikenteessä liikkuvien autojen määrää.

Helsingin keskeinen tehtävä on tarjota asukkaillemme maailman parasta urbaania arkea. Samalla kun on ympäristön kannalta kestävämpää, että ihmiset asuvat tiiviimmin ja myös keskustaa tiivistetään, täytyy elämästä kaupungin sykkeessä tehdä mahdollisimman toimivaa.

Elävä keskusta on kaupungin käyntikortti

Sopiva sekoitus asumista, työpaikkoja ja liiketilaa pitää kaupungin keskustan houkuttelevana ja elävänä. Samasta syystä kaupunki säätelee toimistotilan muuntamista asunnoksi keskustassa, jotta keskustaan ei pääsisi syntymään ”nukkumalähiöiden” kaltaisia alueita, joista palvelut kuihtuvat pois. Työssä käyvät ovat aivan olennainen asiakaskunta kaupoille, ravintoloille ja palveluille – kulkevat he sitten työmatkansa julkisilla, kävellen tai autolla.

Ihmiset haluavat yhä enemmän työskennellä urbaaneissa ympäristöissä. Tämä on esimerkiksi vanhan Marian sairaalan alueelle rakennettavan startup-hub Maria01:n laajennuksen lähtökohta. Elävän keskustan salaisuus on rakentaa työpaikkoja, asuntoja ja liiketilaa samoihin osoitteisiin. Nämä urbaanit keskittymät syntyvät jatkossa kuitenkin muualle, mikäli keskustan saavutettavuudesta ei huolehdita.

Osittain näin on jo nykyisillä liikennemäärillä käynyt. Hätkähdyttävää kyllä, Helsingin keskustassa on tänä päivänä 15 000 työpaikkaa vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Samassa ajassa naapuripääkaupunkimme Tukholma on onnistunut kasvattamaan keskustatyöpaikkojaan yhtä paljon kuin Helsingistä on niitä hävinnyt.

Tukholma onkin onnistunut kehittämään keskustassa asiointia Helsinkiä tasapainoisemmin ja monimuotoisemmin. Autot on siellä siirretty keskustan ydinalueilta maan alle ja parhaillaan rakennetaan 18 kilometrin mittaista tunnelia korvaamaan ruuhkautunutta Tukholman ohitustietä Essingeledia. Tukholmaa pidetään monessa esimerkkinä meille ja yleisestikin erittäin edistyksellisenä ilmastoasioissa.

Helsingissä keskustasta puuttuu kokonaan pääväylä uusien kasvavien asuinalueiden liikenteen ohjaamiseksi pois pienemmiltä kaduilta. Jos autot ohjattaisiin laajemmin maan alle, vapautuisi katutilaa kävelylle, pyöräilylle ja joukkoliikenteelle. Samalla joukkoliikenne saisi lisää tilaa, nopeutuisi ja muuttuisi houkuttelevammaksi.

Unelmani on, että vapautuva katutila täyttyy ihmisten myötä kahviloilla, ravintoloilla, terasseilla ja erilaisilla tapahtumilla. Kävelykeskustan osalta olenkin aina todennut, että tärkeintä on panostaa laatuun määrän sijaan – tyhjyyttään kumisevia kävelykatuja kaupunki ei tarvitse.

Satamaliikenne maan alle

Olemme Helsingissä nähneet paljon vaivaa ja hyvin onnistuneetkin siinä, että Helsingistä on tullut Euroopan vilkkain matkustajasatama. Jätkäsaaren, Hernesaaren, Eteläsataman ja Katajanokan kautta kulkee jo yli 12 miljoonaa matkustaja, mikä on lähes yhtä paljon kuin Helsinki-Vantaan kautta. Tämän lisäksi vastaanotamme merkittäviä määriä risteilymatkustajia.

Kaikkien satamatoimintojen sekä erityisesti keskustan katuverkossa kolistelevien rekkojen siirtäminen Vuosaareen on ”tunnelikeskustelussakin” ollut paljon hellitty ajatus. Perusteluna käytetään usein sitä, että näin vältytään kalliilta investoinneilta keskustan liikenteen sujuvoittamiseksi. Yhtä mieltä tunnumme olevan kaikki siitä, että katutasossa ajavat rekat eivät ole keskusta-alueella toivottuja, sen viihtyisyyttä ja turvallisuutta lisääviä tekijöitä.

Ajatus sataman siirtämisestä Vuosaareen törmää kuitenkin moneen tosiasiaan, kun sitä vie vähän toiveita pidemmälle. Vuosaaren satama-alue on jo nyt ahdas ja sen rakentaminen nykyiseenkin kokoonsa aiheutti aikanaan valtavaa vastusta läheisten Natura-alueiden vuoksi. Lisäksi investoinnit eivät ole sen halvempia, tehtiin ne sitten keskustassa tai toisaalla. Ratkaisu olisi sekä kaupungille että laivayhtiöille erittäin kallis.

Helsingistä liikennöi paljon uusia aluksia, jotka yhdistävät ympäristöystävällisesti matkustajat ja rahdin kahden rinnakkaisen laivan ajamisen sijaan. Pelkkä metron jatke Vuosaareen ei riittäisi kattamaan kaikkea satamaliikennettä, vaan tarvittaisiin myös muuta uutta väyläkapasiteettia. Kontit, rekat ja matkustajat eivät voi myöskään liikkua satamassa samoja reittejä.

Oma lisäarvonsa on myös laivamatkustajilla, jotka elävöittävät ja vahvistavat ydinkeskustan palvelutarjontaa. Mikäli he eivät jatkossa enää samassa määrin jalkaudu keskustaan, on mahdotonta arvioida sen negatiivisia vaikutuksia ydinkeskustan taloudelliselle toimeliaisuudelle, elinvoimalle ja palveluille. Keskustan elävyys kärsisi kuitenkin varmasti isosti.

Mikä on oikea hinta toimivasta keskustasta?

Varmasti helpoin tapa välttää ottamasta vastuuta tulevaisuuden skenaarioiden pohdinnasta, on vain todeta maanalaisen kokoojakadun ja kävelykeskustan olevan investointina liian kallis. Itse en ainakaan vielä kykene vastaamaan siihen, minkä hinnan olisin valmis maksamaan toimivammasta ja elävämmästä keskustasta, siitä että kaupunki varautuu asianmukaisesti kasvuunsa pidemmällä aikavälillä.

Kokonaisuutta pitääkin tarkastella riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Tunnelia ei tehdä kymmeneksi, 20 tai edes 50 vuodeksi, vaan ratkaisun on oltava toimiva vielä 2100-luvullakin.

Ennen kuin alustavilla suunnitelmilla pyyhkii pöytää hintalapun takia, on syytä ottaa huomioon myös sen mahdolliset positiiviset taloudelliset vaikutukset. Maanalainen kokoojakatu mahdollistaa täydennysrakentamista ja lisää työpaikkoja keskustaan. Se kasvattaa myös keskustakiinteistöjen arvoa ja lisää verotuloja. Hankkeen rakentamisaikainen työllisyysvaikutus on arvioitu lähes 10 000 henkilötyövuodeksi.

Lisäksi on syytä muistaa, että hankkeen lopullinen hinta riippuu itsestään selvästi siitä mitä rakennetaan. Tarkat kustannukset ja hyödyt on tarkoitus selvittää seuraavassa yleissuunnitteluvaiheessa.

Tunnelin tekemättä jättäminen maksaa myös. Jätkäsaaren liikennehaasteet ovat konkreettisia esimerkkejä siitä mitä menneiden vuosien liikennesuunnitteluvirheet kostautuvat ja miten niiden jälkeenpäin korjaaminen maksaa. Ja kuinka vaikeaa se on. Tunnelin rakentaminen säästäisi meidät varmasti monelta muulta investoinnilta.

Nyt käsillä olevassa päätöksenteon vaiheessa ei vielä ratkaista, tarvitaanko keskustan kasvavan liikenteen ratkaisemiseen ja elinvoiman säilyttämiseen maanalaista kokoojakatua ja käveltävämpää keskustaa. Tässä vaiheessa ratkaistaan, ansaitsevatko helsinkiläiset perusteellisen selvityksen asiasta.

Muun muassa ympäristövaikutukset, liikenneratkaisujen vaikutukset, keskusta-alueen viihtyisyys ja elinvoima, taloudelliset hyödyt, liikenneturvallisuus, kaupunkikuvan muutokset ja työllisyysvaikutukset ovat vielä täydellisiä vastauksia vailla. Vasta seuraavassa vaiheessa päättäjät saavat kaiken tarvittavan tiedon tehdäkseen ratkaisuja, jotka perustuvat tietoon ja selvityksiin ideologian ja mielikuvien sijaan.

Seuraavan 100 vuoden ratkaisu

Maanalainen kokoojakatu on seuraavan 100 vuoden ratkaisu. Sen tulisi palvella kaupunkia, joka kasvaa ja kehittyy voimakkaasti. Sen tulisi palvella tulevaisuuden liikennettä, jossa monet megatrendit todennäköisimmin johtavat ajoneuvoliikenteen määrän lisääntymiseen, mutta päästöjen määrän vähenemiseen. Sen tulisi palvella tiivistyvää kaupunkia, jossa katutila on syytä varata sujuvammalle ja toimivammalle joukkoliikenteelle. Sen tulisi palvella kaupunkia, johon mahtuu enemmän tapahtumia, ravintoloita, terasseja ja kulttuurielämää erilaisten kaupunkilaisten entistä moninaisempiin tarpeisiin.

Tärkeää on myös mieltää se, että Helsinki on koko Suomen pääkaupunki. Vastuullamme on rakentaa hyvää ja toimivaa kaupunkia kaikille suomalaisille.

Tunneli on kaikkea muuta kuin ideologinen päämäärä itsessään. Se on tarkoituksenmukaisuuskysymys ja keino mahdollistaa sellaista kehitystä, johon monet muutkin modernit länsimaiset kaupungit pyrkivät.

Mikäli tavoitteisiin voidaan päästä eri tulevaisuusskenaariot huomioiden joillain muilla tavoin, ei kokoojakatua maan alle tarvita. Helsingin keskustan tulee kuitenkin jatkossakin olla toimivia erilaisille asukkaille, elinkeinoelämälle ja täällä vieraileville. Keskustaa ei voida kehittää vain yksiä tarpeita huomioiden.

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta yleensä parhaat lopputulokset ovat syntyneet erilaisia tulokulmia ja skenaarioita avoimin mielin huomioiden – erilaisiin kehityskulkuihin varautuen.

Kuva: Lauri Rotko