Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Helsinki käsitteli viime vuonna monipuolisesti vuoden 1918 tapahtumia. Pyrkimyksemme oli ymmärtää paremmin sitä, millainen yksilön kokemus kaupungissa oli tuona aikana ja miten silloiset traagiset tapahtumat vaikuttivat ihmisten kohtaloihin.
Helsinki järjestäytyi, samoin kun muukin maa, vuosisata sitten hämmästyttävän nopeasti demokratian tielle synkkien ja katkerien kokemusten jälkeen. Yleisiin ja yhtäläisiin vaaleihin ankkuroitunut kunnallinen demokratia, jota tänään juhlistamme, vaikutti tuolloin vahvasti kansakunnan eheytymiseen. Hyvin käytännönläheinen arjen työ parempien elinolosuhteiden puolesta yhdisti nopeasti ihmisiä, jotka vain vuotta aikaisemmin olivat asein käyneet toisiaan vastaan. Helsingin kaupunginvaltuustolla ja sen alaisuudessa toimivalla virkakoneistolla oli tärkeä rooli tässä onnistumisessa.
Kati Katajiston tuoreen kirjan keskeinen näkökulma on, että konfliktien jälkeisessä jälleenrakentamisessa, vakauden ja demokratian mahdollistamisessa, paikallishallinnon rooli oli suuri. Det är just den lokala förvaltningen som är skickligare än nationella myndigheter att åstadkomma stabilitet och möjliggörademokrati samt att beakta invånarnas behov och skapa social sammanhållning och förtroende.
Kiitollisuuden ohella tämä myös velvoittaa. Kaupunkien merkityksen kasvaessa vastuumme yhteiskunnallisesta koheesiosta vain korostuu.
Ymmärryksen rakentaminen ihmisten välille oli sata vuotta sitten avainasemassa vahvan yhteiskunnan rakentamisessa. Sitä se on tänä päivänäkin. Vastakkainasettelua lietsovan paukkeen sijasta tarvitsemme sujuvaa arjen yhteiseloa. Eri ihmisryhmien välisiä jännitteitä pitää kaikin keinoin välttää, ihmisarvoa jaksaa puolustaa kaikissa oloissa.
Kaupunkimme ja kansakuntamme nousu sadassa vuodessa maailman onnellisimpien, vakaimpien ja hyvinvoivimpien joukkoon on perustunut arvojemme tinkimättömälle vaalimiselle sekä hyvän ja sujuvan arjen puolesta työskentelylle. Yhdessä. Vain tähän voi perustua menestyksemme jatkossakin. Kaupungin ydintehtävä ei ole muuttunut, vaikka sen sanoitus on ajan saatossa kehittynyt. Työ maailman toimivimman kaupungin eteen on työtä yksilön hyvän kokemuksen ja ymmärryksen lisäämisen puolesta. Se on käytännön arkeen vaikuttavaa konkreettista työtä vahvan arvopohjamme varassa.
Helsinkiläinen lähidemokratia täyttää tänään sata vuotta. Ympäröivä maailma muistuttaa meitä jatkuvasti siitä, ettei toimivaa demokratiaa voi ottaa itsestäänselvyytenä. Järjellistä, maltin yhteiskuntaa, ihmisarvon kunnioittamiseen perustuvaa rationaalista liberaalia demokratiaa on aina haastettu ja tullaan aina haastamaan. Meilläkin.
Siksikin saavutustamme tulee ja pitää juhlia. Sen kuuluu tuntua merkitykselliseltä asialta.
Viime vuoden lopulla avautunut keskustakirjasto Oodi oli yksi keskeinen teko ja vahva kannanotto länsimaisen demokratian, sivistyksen, avoimuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon, yhteisen ja yhtenäisen kaupungin puolesta. Lahja satavuotiaalle Suomelle on moderni kunnantalo Helsingissä. Oodi on ylistys sille arvopohjalle, johon olemme valinneet kuulua, ja jota haluamme puolustaa. Suomi on maa, jossa arvoja puolustetaan kirja, ei ase kädessä.
Maailma ei koskaan ole valmis, ei meidänkään hieno kaupunkimme. Maailman muuttuessa haasteetkin muuttavat osin muotoaan. Ongelmiin ja epäkohtiin pitää aina puuttua, arjen pulmiin hakea toimivia ratkaisuja. Yhteiskunnan turvallisuutta pitää vaalia, turvallisuudentunnetta vahvistaa, laillisuutta puolustaa.
Sata vuotta sitten edeltäjämme oivalsivat, ettei tämä karmeimpienkaan kokemusten jälkeen voi perustua eri ihmisryhmien väliseen vastakkainasetteluun tai yksilön oikeuksista tinkimiseen, vaan päinvastoin yhteisen ymmärryksen ja jokapäiväisen arjen kanssakäymisen edistämiseen. Meidän tehtävämme on omalla vahtivuorollamme varjella tuota viisautta.