Hyvät seminaarivieraat,
Viime vuonna juhlimme Suomen 100 vuotiasta itsenäisyyttä. Tänä vuonna muistamme vuoden 1918 tapahtumia ja jo vuoden lopulla siirrymme kaupungilla muistamaan aikaa, joka sementoi nykyisen kansanvallan muodon kaupunkiimme. Sisällissodan jälkeen oli harvinaislaatuista, että kaupunki pystyi järjestäytymään niin nopeasti. Tuon aikaisista kaupunginvaltuuston pöytäkirjoista käy ilmi, että tavallisista, arkisista asioista huolehtiminen nousi miltei heti tekemisen keskiöön. Kaupungissa oli hätä ja pula monista asioista. Tuolloin kaupungin johtaminen oli hyvin käytännönläheistä toimintaa – pyrittiin varmistamaan, että ihmisillä oli ruokaa ja polttopuuta.
Kaupungin tehtävä ei sadassa vuodessa ole juuri muuttunut. Keskeinen tehtävämme on arkisten asioiden lisäksi huolehtia siitä, että kansanvalta ja demokratia toimii tehokkaasti ja ajalleen tyypillisesti. Tämän perus on luottamukselle perustuva yhteiskunta, jonka rakentaminen kestävälle pohjalle alkoi Helsingissä tuolloin 100 vuotta sitten. Luottamus mahdollistaa avoimen ja luovan yhteiskunnan syntymisen. Luottamusta rakennetaan ja vaalitaan edelleen joka päivä esimerkiksi laajasti kaupunkilaisia kaupungin toimintaan ja päätöksentekoon osallistamalla. Nykyään digitaaliset apuvälineet auttavat meitä tässä työssä paljon– itse kuitenkin edelleen arvostan eniten kohtaamisia kaupunkilaisten kanssa esimerkiksi asukasilloissa tai tapahtumissa kuten tänään.
Maailmalla näkyy paljon esimerkkejä ääriajattelun lisääntymisestä ja politiikan polarisoitumisesta. Vaikka nämä ilmiöt eivät näy yhtä vahvoina Suomessa emme ole näille immuuneja. Demokratiaa ja luottamukselle perustuvaa yhteiseloa on vaalittava joka päivä. Demokratian yksi edellytys on päätöksenteon ja hallinnon avoimuus. Kansalaisten on myös oltava kiinnostuneita demokratiasta. Heidän on koettava, että he voivat aidosti vaikuttaa päätöksentekoon ja että se on heille relevanttia. Helsingissä myös saa ja pitää olla asioista eri mieltä. Kaupunki kehittyy vain, jos yhteinen suunta löytyy useista vaihtoehdoista.
Sisällissota päättyi huhtikuussa 1918 mutta jo samana vuonna joulukuun lopussa pidettiin Helsingissä Suomen ensimmäiset demokraattiset kunnallisvaalit yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella. Uusi valtuusto, jossa istui jäseniä sodan molemmilta osapuolilta aloitti toimintansa 16. tammikuuta 1919.
Helsinki on muistanut tänä vuonna vuoden 1918 tapahtumia monin eri tavoin. Kaupungin muistovuoden tapahtumia ovat leimanneet pyrkimys ymmärtää sitä, millainen on ollut yksilön kokemus Helsingissä tuona aikana – miten tapahtumat ovat vaikuttaneet ihmisten kohtaloihin ja mitä voimme oppia, jotta koskaan emme enää uudelleen joutuisi kokemaan kaupunkina vastaavaa. Hyvä esimerkki tästä oli Kaupunginmuseon Hakasalmen Huvilassa toteuttama Vihan kevät – episodinäytelmä, jossa pureuduttiin 1918 tapahtumiin nimenomaan henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Juuri ymmärryksen rakentaminen lienee se yksittäinen demokratiaamme leimaama asia, joka on vahvistanut meitä yhteiskuntana ja kaupunkina, ja jonka pohjalta on ollut hyvä kehittyä myös maailman mittakaavassa keskeiseksi demokratian puolestapuhujaksi.
Luottamuksen ja ymmärryksen rakentamisen peruspilari on, että emme unohda historiaa vaan opimme siitä. Siksi haluan erityisesti kiittää Kati Katajistoa ja Laura Kolbea, sekä kaikkia seminaarin puhujia, siitä, että olette nostaneet jälleenrakennuksen tämän seminaarin kantavaksi teemaksi. Tänään jälleenrakennus tarkoittaa meille osallistavaa, läpinäkyvää ja moniäänistä yhteiskuntaa. 100 vuotta sitten se tarkoitti yhteiskunnan perusrakenteiden valamista. Keskustelut kuten tänään vahvistavat molempia.