Blogi

Pääkaupunkiseutua ei voi ostaa pilkkua siirtämällä

Pääkaupunkiseudun neljän kaupungin, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten valtuustot antoivat toissapäivänä historiallisen yhteisen lausunnon, jossa hyvin selkeäsanaisesti ja hyvin merkittävällä enemmistöllä todettiin, ettei sote- ja maakuntauudistusta nyt esitetyssä muodossaan voi hyväksyä.

Emme olisi halunneet lähteä näin jyrkälle tielle. Hallituksen välinpitämättömyys aiempia kannanottojamme kohtaan sekä itselleen asettama tiukka aikataulu eivät kuitenkaan antaneet meille enää muita mahdollisuuksia.

Esimerkiksi Helsingin kaupunki on viime vuosien aikana antanut yli 20 lausuntoa vireillä olevasta uudistuksesta. Olemme esittäneet kohdennettua kritiikkiä ja tehneet muutosehdotuksia. Helsinki on tehnyt aiheeseen liittyviä kompromissiesityksiä, samoin Helsingin ja Tampereen pormestarit yhdessä. Nämä toistuvat kannanotot eivät ole johtaneet muutoksiin esityksen sisällössä.

Itse asiassa näihin vakavalla mielellä esitettyihin huoliin ei pääsääntöisesti ole edes pyritty antamaan vastauksia. Samoin on käynyt lukuisien muiden asiantuntijoiden esittämälle kritiikille – kaupunkitutkijoista HUS:iin, suurista kaupungeista Raimo Sailakseen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Helsingin valtuuston, kuuden suurimman kaupungin ja 21 suurimman kaupungin yhteiset kannanotot on ohitettu olankohautuksin.

Hallitus on valinnut linjakseen, ettei se vastaa juuri lainkaan esitettyyn kritiikkiin, vaan pyrkii omalla vaitiolollaan vaientamaan itselleen kiusallisen keskustelun. Jos keskusteluun on ylipäänsä osallistuttu, silloinkin on arvioitu uudistusta vastustavien motiiveja – rimanalitus, johon syyllistytään yleensä, kun asialliset argumentit loppuvat – tai lauottu perustelemattomia latteuksia ”koko maan edusta” tai että ”uudistusta on yritetty jo 15 vuotta”.

Tällainen toiminta ei ole kunniaksi demokratian mallimaaksi julistautuneelle Suomelle. Kyse ei ole mistä tahansa ratkaisusta, vaan maamme itsenäisyyden historian suurimmasta hallintoremontista, jota hallitus yrittää runnoa läpi erittäin pienellä eduskuntaenemmistöllä, hirvittävällä kiireellä ja korviahuumaavassa hiljaisuudessa, vastoin jyrkkää ja laajaa yhteiskunnallista kritiikkiä.

Koko pääkaupunkiseudun 1,2 miljoonaa ihmistä edustavien valtuustojen jymäkkää lausuntoa ei kuitenkaan voi edes Sipilän-Orpon-Terhon hallitus sivuuttaa.

Näen kuitenkin jo sieluni silmin, miten hallitus pyrkii tästä pyristelemään irti. En yllättyisi lainkaan, jos hallitus nyt askartelisi Uudellemaalle jonkinlaisia siirtymäaikatarjouksia, valinnanvapauskokeiluihin liittyviä karkkirahoja tai joitain muita näennäisvastaantuloja. Pääkaupunkiseutua ei kuitenkaan voi tällaisilla silmänkääntötempuilla ostaa uudistuksen kelkkaan.

Tällaisia pilkunviilauksia on nähty ennenkin. Niillä on perinteisesti vain helpotettu paikallisten kansanedustajien oloa, jotta he voivat tanssahdella eduskunnassa olkiukkojen kanssa ja hokea ympärilleen, että ”kaikki huolet on nyt huomioitu”.

Nyt tämä ei onnistu. Koko pääkaupunkiseutua ei noin vain voi viilata linssiin. On myös olennaista mieltää, että hallituksen malli ei ole ainoastaan yksityiskohdiltaan huono, vaan se on perusteiltaan ja toimintalogiikaltaan modernille maailmalle vieras. Siksi sitä ei voi korjata pienin justeerauksin.

Jos hallituksesta löytyy puolue, joka vähänkin samaistuu tai näiden piiristä kansanedustajia, jotka vähänkin samaistuvat metropolialueen 1,2 miljoonan asukkaan todellisuuteen, nyt olisi aika toimia ja kaataa tämä historiallisen huono uudistus.