Helsinki on merkittävä startup hub. Kaupungissa on jo vuosia syntynyt menestyvää uutta liiketoimintaa niin peliteollisuudessa, joka lienee tunnetuin ja valovoimaisin esimerkki, kuin ilahduttavassa määrin monella muullakin sektorilla. Tekijöitä riittää, tunnelma on hyvä, tekemisen meininki melkoinen. Slush on kansainvälisestikin huima konsepti, jonka arvoa ei täysin vieläkään ole meillä ymmärretty. Maria 01 on sekin vastannut selkeään tarpeeseen.
Kilpailu on kuitenkin kovaa. Helsingillä on paljon vahvuuksia, mutta yksinään ne eivät riitä. Tavoitetasoa pitää jatkuvasti korottaa. Laakereilleen ei saa jäädä lepäämään. Juoksua pitää koko ajan pystyä parantamaan. Niin valtio kuin kaupunkikin voivat tässä olla suureksi avuksi. Näidenkin pitää kuitenkin mieltää maailma olennaisesti aiempaa modernimmalla tavalla – ja entistä kokonaisvaltaisemmin.
Suomalaisen startup –skenen vauhti on niin hyvä, että ehkä keskeisimmäksi kasvun esteeksi on muodostumassa osaamisvaje. Siksi meidän on saatava osaajia yhä enemmän myös ulkomailta. Tämä on fiksua senkin takia, että monipuolinen ja monikulttuurinen työyhteisö pystyy yleensä parempaan.
Jotta tämä olisi mahdollista, työ- ja oleskelulupakäytäntöjämme on pakko saada nopeutettua ja joustavoitettua. Elämme maailmassa, jossa kenelläkään ei ole aikaa ja intoa odottaa ja vatvoa muodollisuuksia kuukausitolkulla. Osaajat pitää saada hommiin!
Sinkkuosaajien houkuttelu Suomeen ja Helsinkiin on vielä kohtuullisen ongelmatonta. Helsinki on cool kaupunki ja tekemistäkin riittää tämän kokoiseen kaupunkiin aika hyvin. Perheellisillä tilanne on kuitenkin mutkikkaampi.
Ulkomaisia osaajia houkuttelevan yrityksen pitäisi pystyä takaamaan tulijan lapsille englannin kielinen päiväkoti tai koulu. Tämä on ehkä kaikkein tärkein yksittäinen kysymys. Näitä pitää siksi saada lisää. Tässä kaupungilla voisi olla iso rooli. Samalla hyötyisivät monet suomalaisperheetkin.
Tulijoiden puolisoillekin pitäisi löytyä töitä, joita voi tehdä englanniksi. Tämä on hankalampi haaste, mutta visio on silti selkeä. Helsinkiä pitää pystyä kansainvälistämään kaikin keinoin niin paljon kuin mahdollista. Tarvitsemme ulkomaisia etablointeja ja investointeja, kansainvälistä kulttuuritarjontaa – ylipäänsä mitä tahansa, joka kasvattaa englannin kielistä työmarkkinaa.
Helsingin etu, mutta myös haaste kansainvälisessä kilpailussa, on pienehkö kokomme. Tämän aiheuttamia rajoitteita helpottaisi kummasti jos kaupunki – ja valtio – kokisi tehtäväkseen omissa hankinnoissaan tietoisesti suosia uutta teknologiaa. Uudet nousevat yritykset tarvitsevat referenssejä, minkä luominen sopii luontevasti julkiselle vallalle. Tähän löytyy kyllä keinoja, vaikka julkisten hankintojen tiukka sääntely asiaa hieman hankaloittaakin.
Kaiken kaikkiaan kyse on yleisestä asenteesta. Kaupungin tulisi entistä vahvemmin olla palveluorganisaatio, alusta joka luo edellytyksiä uusille yrityksille syntyä, kehittyä ja kasvaa. Oikealla asenteella moni asia on jo lähtökohtaisesti helpompaa. Samalla se luo edellytykset erilaisin pienin elein aina suosia nousevaa yritystoimintaa, kun siihen suinkin on mahdollisuus.
Helsinki on jo hyvä. Siitä on kuitenkin mahdollista kehittää vielä parempi, jonkinlainen Euroopan startup-pääkaupunki. Olemalla hieman joustavampia ja ketterämpiä, hieman yrittäjäystävällisempiä ja hieman palveluhenkisempiä saavuttaisimme jo paljon. Pyrkimällä määrätietoisesti kansainvälistämään kaupunkiamme voisimme saavuttaa vielä enemmän.
Nykyajan erilaisissa organisaatioissa on muutamia lainalaisuuksia, jotka kannattaa aina muistaa, jos ja kun jotain haluaa ihan oikeasti menestyä ja saada aikaiseksi. Asenne ratkaisee. Ylimmän johdon vihkiytyminen asiaan ja sen antama esimerkki on tärkeää, jotta kaikki saadaan sitoutettua ja mukaan paremman tulevaisuuden tekemiseen. Onnistuminen luo onnistumisia. Tavoitteenasettelun pitää olla riittävän kunnianhimoinen. Mahdotonta ei olekaan.