Blogi

Tasapainoisia ratkaisuja

Heikki Pursiainen kirjoitti Liberan sivuilla eilen suurmoskeijakannanotostani. Hänen mukaansa perusteeni ”suurmoskeijahankkeen vastustamiseen ovat syvästi epäliberaaleja”. Hyväksyn tämän kritiikin osittain. Olen liberaali, mutta en yltiöliberaali. Se ei kuitenkaan tee minusta syvästi epäliberaalia.

Pursiaisen mukaan ”vapaassa maassa saat rakentaa tontillesi juuri niin ison moskeijan, kirkon tai lentävän spagettihirviön temppelin kuin haluat. Tämä kuuluu yksilönvapauden pyhään piiriin…”. Pursiainen jatkaa: ”jos sinun moskeijasi tai temppelisi ei miellytä jotakuta muuta, ihan sama. Jos se ei Vapaavuoren mielestä ’edistä suvaitsevaisuutta’, niin ei voi mitään”.

Olen näistä peruslähtökohdista eri mieltä. Uskonnonvapaus on ehdottoman tärkeä lähtökohta, mutta se ei tarkoita oikeutta rakentaa mitä tahansa minne tahansa. Uskon myös vapaaseen markkinatalouteen ja elinkeinovapauteen. Onnistuin kuitenkin aikanaan kaavoituksesta vastaavana ministerinä torppaamaan usean yhdyskuntarakenteen kannalta ei-toivottavan megakauppakeskuksen rakentamisen pelloille. Olen tästä edelleen ylpeä.

Minusta suvaitsevaisuus on arvo, jota pitää edistää. Liberaali politiikka puolestaan on toimintatapa ja keino, jolla tähän pyritään. Viime kädessä suvaitsevaisuus on näistä tärkeämpi, eräänlainen itseisarvo, liberalismi ei.

Kuulun niihin, jotka kammoavat kaikenlaista äärimmäisyyksiin menevää liian yksisilmäistä ajattelua. Näin silloinkin, kun olen perussuunnasta samaa mieltä. Missään ei pidä liiallisuuksiin. Minusta se ei yksinkertaisesti ole älyllistä eikä sivistynyttä.

Yleinen turvallisuus, yhteiskunnallinen koheesio, vastuullinen ilmastopolitiikka, heikoimmassa asemassa olevien aseman turvaaminen ja monet muut tärkeät tavoitteet eivät aina toteudu, jos menemme liian pitkälle sinänsä oikeassa pyrkimyksessämme edistää vaikkapa vapaata markkinataloutta ja liberaalia ajattelua.

Nykyaikaisessa monimutkaisessa yhteiskunnassa tarvitaan ennen kaikkea tasapainoisia ratkaisuja. Sellaisia joissa otetaan erilaiset tulokulmat järkevästi huomioon.

Kestävä kehitys on yksi aikamme tärkeimmistä, ellei jopa tärkein tavoite. Yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan tavoitteena on taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys. Käytännössä nämä kolme määrettä riitelevät aika ajoin keskenään, ainakin lyhyellä aikavälillä. Hyvä politiikka hakee tasapainoisia ratkaisuja, joissa nämä kaikki kolme toteutuvat mahdollisimman hyvin. Hyväksyn senkin, että ekologinen kestävyys on näistä tärkein elementti, mutta en sitä, että se olisi ainoa. Fundamentalismi ei ole minun lajini.

Ajankohtaisempi ja vaalien kannalta läheisempi esimerkki liittyy Helsingin liikenneratkaisuihin. Minusta on itsestäänselvää, että kaupungin liikennepolitiikka pitää perustaa joukkoliikenteeseen. Olen myös vakuuttunut, että pyöräilyä pitää edistää. Silti olennaista olisi muistaa, että kaupunki on kaikkia varten ja hakea tätä tukevia tasapainoisia ratkaisuja. Kävelyä ei saa pyöräilyinnostuksen lumoissa unohtaa eikä autoilua sitäkään ehdoin tahdoin hyljeksiä. Tulevaisuuden moderni liikenne tulee perustumaan eri liikennemuotojen älykkääseen ja sujuvaan yhdistämiseen. Kaikkia tarvitaan ja kaikille pitää antaa sijaa, vaikka joku ensisijainen olisikin.

Toisen kantakaupunkiin johtavan valtaväylän eli Hämeentien sulkeminen autoliikenteeltä tai Kruunuvuorensillan suunnitteleminen siten, että ambulansseillakin on vaikea siellä kulkea, ovat mielestäni esimerkkejä ratkaisuista, joissa tasapainoista ratkaisua ei ole löydetty, ei ehkä edes yritetty.

Palataan lähtöruutuun. Uskonnonvapaus on minulle itsestäänselvyys. Ilmastoasia on minulle tärkeä. Vannon joukkoliikenteen nimiin. Vaikkapa kaikkien vaalikoneiden mukaan olen myös hyvin liberaali ajatusmaailmaltani. Mutta silti! Pitää nähdä kokonaisuus. Pitää antaa arvo erilaisille asioille ja ulottuvuuksille. Pitää hakea järkeviä, sivistyneitä, tasapainoisia ratkaisuja. Kaupunkia ei voi kehittää vain trenditietoisimpien ehdoilla.

Mitä isommasta organisaatiosta on kyse, sitä tärkeämpää tämä on. Mitä isompi pomo tällaisessa organisaatiossa on, sitä keskeisempää tällainen ajattelu on. Helsingissä se on tulevan pormestarin toimen tuloksekkaan hoidon kannalta aivan ensisijaista. Siis pyrkimys kokonaisuuden huomioon ottaviin tasapainoisiin ratkaisuihin.