Hyvät kuulijat,
Energiasektori on vahvasti esillä tämän syksyn poliittisessa keskustelussa. Siitä pitävät huolta Euroopan energiaturvallisuuden isot kysymykset – erityisesti Ukrainan kriisi ja keskustelut kaasutoimituksista, Euroopan ilmasto- ja energiatavoitteet yhdistettynä heikkoon talouskehitykseen ja koko mantereen suhteelliseen kilpailukykyyn. Kotimaassa on keskusteluttanut akuutisti ydinvoima sekä turpeen ja hakkeen kilpailukyvyn edistäminen. Energia- ja ilmastoasioilla on tänä päivänä ehkä laajempi vaikutus kansalaisiin, koko yhteiskunnan toimintaan ja hyvinvointiin kuin koskaan aikaisemmin.
Vaikka kovien pakkasten tulosta ei täällä Etelä-Suomessa ole vielä merkkejä, on sähkötehon riippuvuus tammi-helmikuun huippukulutustunteina nousemassa jälleen julkiseen keskusteluun. Suomi on tällä hetkellä pitkälti riippuvainen sähkön tuonnista huippukulutustunteina. Energiavirasto on arvioinut talven huippukulutukseksi noin 15 000 MW ja huippukulutustuntina käytössä olevaksi tuotantokapasiteetiksi noin 12 500 MW.
Kapasiteettia ei ole riittävästi, mutta silti olemassa olevaa puretaan. Kun Pohjolan Voima kaatoi marraskuussa Mussalon voimalaitoksen piipun, oli asiasta kertovassa tiedotteessa sanat ”tehopula” ja ”suurhäiriö”. Teollisuuspäästödirektiivi (ns. IE-direktiivi) merkinnee, että osa hiilivoimaloista poistuu markkinoilta viimeistään 2020-luvun alkupuolella. Näin ollen edes Olkiluoto 3:n valmistuminen ei ratkaise kapasiteetin tarvetta. Fennovoiman ydinvoimalan valmistuminen helpottaisi tilannetta, mutta Loviisan voimalaitosten sulkeminen ja lisääntyvä sähkön kysyntä kuitenkin palauttavat vahvan riippuvuuden tuontisähköstä vuoden 2030 jälkeen.
Lyhyellä aikavälillä tilanteeseen ei ole muuta lääkettä kuin kysynnän joustaminen tarjonnan mukaan. Tehontarvetta on saatava alaspäin tiukoissa tilanteissa. Hyvin toimivat sähkömarkkinat ja erinomaiset yhteydet naapurimaihin ovat mahdollistaneet nykyisen tehovajeen täyttämisen ilman erillisiä tukitoimia kapasiteetin lisäämiseksi. Ja hyvä näin. Kansalliset tukitoimet sopivat huonosti sisämarkkinoille ja pahimmillaan ne syrjäyttävät markkinaperusteisia investointeja. Suomen tehoreservijärjestelmä puolustaa tässä tilanteessa paikkaansa.
Kaikki viime aikojen selvitykset kertovat sähkön kulutuksen kasvavan jatkossakin. Suomen on pystyttävä parantamaan sähköntuotannon omavaraisuutta, mikä edellyttää investointeja uusiin voimalaitoksiin – erityisesti yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon. Lisäksi tarvitaan ydinlaitoksia, joilla kustannusrakenteensa puolesta on mahdollista tuottaa sähköä ympärivuotiseen tarpeeseen pitkällä käyttöajalla.
Lokakuun puolivälissä julkistettiin parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean – tuttavallisemmin Peikon – mietintö, Energia- ja ilmastotiekartta vuodelle 2050, jossa kulminoitui reilun vuoden kestäneen laajapohjaisen parlamentaarisen työn tulos. Koska kyseessä on parlamentaarinen työ, isoin uutinen lienee se, että raportti on yksimielinen. Poliittisilla puolueilla on Suomessa laajalti konsensus energia- ja ilmastopolitiikan perustasta.
Kun sähkön osuus energian loppukulutuksesta kasvaa, tulee yhteiskunta entistä sähköriippuvaisemmaksi. Komitea keskustelikin pitkään mm. sähkön kysyntäjouston lisäämisen keinoista, pientuotannon kasvavasta merkityksestä ja sähköriippuvuuden lisääntyessä sähköverkkojen toimintavarmuuden tärkeydestä. Tämän työn myötä nykyinen kehitys sähkömarkkinoilla ja sen seuraukset ovat myös parlamentaarisella tasolla laajasti tiedossa. Peikon tavoitteena oli lisätä Suomen energia- ja ilmastopolitiikan ennakoitavuutta sekä pitkäjänteisyyttä. Kun ottaa huomioon investointitarpeiden massiivisen volyymin ja pitkän aikajänteen, on ihan selvä että investointiympäristön ennustettavuudella on suoraan vaikutusta investointipäätösten syntymiseen.
Kapasiteettitarpeen ohella myös toimitusvarmuudella on valtava merkitys yhteiskunnan sähköriippuvuuden kasvaessa. Sähkön jakeluverkoille onkin asetettu lainsäädännössä merkittäviä uusia vaatimuksia toimitusvarmuuden suhteen. Viime syksynä voimaan tulleessa sähkömarkkinalaissa säädettiin, että myrsky tai lumikuorma ei saa aiheuttaa asemakaava-alueella verkon käyttäjälle yli 6 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä. Vastaavasti asemakaava-alueen ulkopuolella sähkönjakelun keskeytyksen enimmäiskestoksi määriteltiin 36 tuntia. Nämä raja-arvot on saavutettava porrastetusti vuoden 2028 loppuun mennessä. Uusien vaatimusten taustalla olivat vuoden 2011 joulun välipäivien voimakkaat myrskyt, jotka aiheuttivat pitkiä sähkökatkoja sadoille tuhansille asiakkaille. Tuolloin tuhansia asiakkaita oli ilman sähköä useamman päivän.
Toimitusvarmuuden nostaminen vaatii investointeja sähköverkkoihin. Jakeluverkkoyhtiöt voivat vaikuttaa keskeytysten pituuteen jonkin verran käyttö- ja kunnossapitotoiminnan muutoksilla, mutta vaikuttavimpina toimina toimitusvarmuuden nostamiselle ovat verkostoautomaation parantaminen ja ilmajohtoverkon maakaapelointi. Lain valmistelun yhteydessä arvioitiin, että toimitusvarmuuden parantaminen vaatii 3,5 miljardin investoinnit vuoteen 2029 mennessä.
Näin mittavat investoinnit edellyttävät sekä sääntelyn että markkinoiden kehittymisen ennustettavuutta, joiden merkitys korostuu sääntelyn piirissä olevassa sähköverkkoliiketoiminnassa. Investointien etenemiseen voidaan vaikuttaa lupaprosessien ja valvonnan tehostamisella. Sähköverkkoyhtiöt joutuvat investointeja tehdessään olemaan tekemisissä lukuisten julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa – luetellaan nyt vaikka kuntien eri viranomaiset, aluehallintovirastot, ELY-keskukset, Museovirasto, Liikennevirasto, yksityiset maanomistajat, tieyhdistykset ja tiehoitokunnat. Tässäkin tarvitaan nyt niin muodikasta normien purkua.
Hyvät kuulijat,
Nyt vihittävä sähköasema on merkityksellinen monestakin syystä. Ensinnäkin se mahdollistaa rakenteilla olevan länsimetron toiminnan ja alueen asukkaille siirtymisen vähäpäästöisemmän raideliikenteen käyttöön. Lisäksi se palvelee yhtä Suomen tärkeimmistä korkean teknologian keskittymistä, eli Otaniemeä, ja sen tulevia kehityshankkeita sekä Keilaniemeä uutena modernina asuinalueena. Näitä uusia hankkeita ei olisi mahdollista toteuttaa, mikäli alueen sähkönjakelun kapasiteettia ei nostettaisi.
Sähköaseman suunnittelussa on otettu esimerkillisellä tavalla huomioon sähkönjakelun toimitusvarmuuteen liittyvät näkökohdat. Maakaapelointi vähentää merkittävästi säästä aiheutuvia riskejä jakelulle. Sähkönsyöttö asemalle on järjestetty niin, ettei yhden syötön menetys aiheuta sähkönjakelun keskeytystä.
On tärkeää huomioida myös investoinnin työllistävät vaikutukset. Sähköasema teknisine ratkaisuineen edustaa suomalaisen sähkörakentamisosaamisen huippua. Noin 10 miljoonan euron investoinnilla on paikallisestikin merkitystä ja se vie Carunan noin 100 miljoonan vuosittaisesta investointipotista huomattavan osan.
On ilo havaita, että myös Caruna osallistuu konkreettisesti vähähiilisemmän yhteiskunnan luomiseen valjastamalla sähköasemarakennuksen katon energiantuotantoon aurinkopaneelien avulla. Sähköaseman kautta kulkevaan sähkömäärään verrattuna paneelien tuotanto on toki pieni, mutta huomioarvoltaan suuri. Sähköasema palvelee huomattavaa määrää rakennuksia, jotka voisivat ottaa tästä mallia.