Arvoisa puhemies,
Häiriötön ja kohtuuhintainen energian saanti muodostaa osaltaan sivilisaatiomme perustan. Energiakysymykset ovat kansallisesti tärkeitä kysymyksiä kaikkialla maailmassa. Suomessa energian rooli korostuu ilmaston, maantieteen ja teollisuusrakenteemme takia entisestään.
Energiapolitiikalla on monia tavoitteita. Suomessa se on ennen kaikkea liitetty kansalliseen kilpailukykyyn, mikä selittää energia-asioiden kotipesän elinkeinopolitiikan yhteydessä. Globaali kehitys puolestaan korostaa sen ilmastoulottuvuutta. Viimeksi Ukrainan kriisi on muistuttanut toimitus- ja huoltovarmuustulokulmasta.
Jokainen näistä perustavaa laatua olevista tavoitteista – niin kilpailukyvyn vaaliminen, ilmastonmuutoksen vastainen taistelu kuin toimitusvarmuuden turvaaminen – ovat kukin jo yksinään erittäin vaikeita ja moniulotteisia kysymyksiä. Erityisen haasteelliseksi kestävän energiapolitiikan harjoittamisen tekee se, että siinä täytyy pystyä tasapainoisella tavalla yhteensovittamaan kaikki nämä tavoitteet.
Kun vielä otetaan huomioon vaikeasti ennakoitava teknologinen ja kansainvälinen kehitys, energiainvestointien pitkä aikajänne ja vaatimus kustannustehokkuudesta, energiapolitiikka on aivan liian vakava ja monimutkainen kokonaisuus alistettavaksi politiikassa aika ajoin ilmenevälle huutokauppa- tai basaarimeiningille.
Kovinkin kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita tai isänmaallisilta kuulostavia omavaraisuustavoitteita on helppo heitellä, eikä niistä periaatteellisella tasolla varmaan olla eri mieltä. Kokonaan toinen asia on, mikä on realistista, mikä kustannustehokasta ja miten kaikki saadaan aikaan. Jos jossakin niin energiapolitiikassa pitäisi toimia johdonmukaisesti ja ennakoitavuutta vaalien.
Energiapolitiikan kansainvälisestä luonteesta huolimatta se mahdollistaa vahvasti kansallisen tulokulman. Toki muistaen, että olemme osa eurooppalaista sisämarkkinaa ja pohjoismaista sähkömarkkinaa.
Energiapolitiikan isossa kuvassa meillä on käytössä kaksi aidosti kotimaista vaihtoehtoa, energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet. Tässä yhteydessä ei ole kyse pelkästään energiapolitiikasta, liittyyhän kasvun kärjistämme cleantech vahvasti energiatehokkuuteen ja biotalous uusiutuvien edistämiseen.
Energiatehokkuuden parantaminen vähentää päästöjä, säästää energiakustannuksia ja parantaa toimitusvarmuutta. Uusiutuva energiakin vähentää päästöjä, parantaa energiaomavaraisuutta ja luo uusia työpaikkoja. Molemmilla on suotuisa kauppatasevaikutus.
Suomessa merkittävin uusiutuvan energian lähde on metsäbiomassa. Sen käyttöä puoltavat mittavat resurssit, kustannustehokkuus, kyky korvata fossiilisia polttoaineita ja kehittyvät uudet käyttömuodot.
Suomi on hoitanut energiapolitiikkaansa hyvin jo pitkään. Monipuolinen energiapalettimme kerää kiitoksia kansainvälistä energiajärjestöä myöten. Olemme saavuttamassa niin kansalliset kuin eurooppatason tavoitteemme. Olemme edellekävijöitä mm. uusiutuvissa energialähteissä, biopolttoaineissa, energiatehokkuudessa, sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ja energiateknologiassa. Energia on teollisuudellemme kohtuuhintaista, olkoonkin että se eräät muut kilpailuhaittamme huomioon ottaen voisi olla vieläkin huokeampaa.
Energiapolitiikan suuren linjamme tuleekin olla jatkaa valitsemallamme linjalla. Meillä ei ole tarvetta isompiin korjausliikkeisiin.
On meillä ongelmia ja haasteitakin. Suurin huolenaiheemme lienee sähköntuotantokapasiteetin kasvava vaje. EU-komission tuoreiden stressitestien mukaan olemme paitsi kaasun osalta myös sähkön osalta koko unionin haavoittuvimpia maita, joka on talvikauden ajan jokaikinen viikko riippuvainen tuontisähköstä.
Suomessa vuosittaisesta sähkönhankinnasta vajaa viidennes katetaan tuonnilla. Uuden kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin tarve säilyy myös Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeen. Jos vielä Fennovoiman ydinvoimala saadaan suunnitellusti käyttöön Suomi ei todennäköisesti olisi vähään aikaan nykyisessä määrin riippuvainen sähkön tuonnista. Loviisan voimalaitosten sulkeminen ja lisääntyvä sähkön kysyntä kuitenkin palauttavat vahvan riippuvuuden tuontisähköstä vuoden 2030 jälkeen.
Jo tätä taustaa vasten ei ollut mahdollista, että olisimme Olkiluoto 4:n osalta sitoneet energiaratkaisumme kokonaisuutta useammaksi vuodeksi riippumaan hankkeesta, jonka toteutumisesta ei ollut lähellekään riittävää varmuutta. Ison ydinvoimalaitosyksikön periaatepäätös on omiaan rajoittamaan muun sähköntuotantokapasiteetin lisäämistä ja siksi on tärkeää, ettei synny tilannetta, jossa isoja hankkeita on pöydällä samanaikaisesti auki pitkään.
Pahimmassa tapauksessa epävarmuus tulevan energiatuotantokapasiteetin rakentumisesta johtaisi siihen, että Suomi tulisi vielä entistä riippuvaisemmaksi tuontisähköstä.
Toinen iso haasteemme liittyy hiilivuodolle alttiin perusteollisuutemme kohteluun globaaleja ja EU-tason päätöksiä sorvattaessa ja aivan erityisesti metsäbiomassalle jatkossa mahdollisesti tuleviin kestävyyskriteereihin. Molemmissa näissä meillä on merkittävä ja pysyvä kansallisen edunvalvonnan tarve.
Vastuullinen energiapolitiikka on Suomelle kansallinen kysymys. Siksi siinä on pidettävä pää kylmänä. Kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa.
Ratkaisut tehdään joka tapauksessa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, olivat seuraavat vaalit sitten lähempänä tai kauempana. Haihatteluun, hötkyilyyn ja taivaanrannan maalailuun ei ole varaa. Kokonaisvaltainen tulokulma on välttämätön. Mikään sellainen ehdotus, joka ei ota asianmukaisesti huomioon kaikkia energiapolitiikan perustavoitteita; kilpailukykyä, toimitusvarmuutta ja ilmastoa, ei viime kädessä ole kovinkaan hyödyllinen.