Puheet

Turun telakan uusi aika – Meriteollisuuden verkostotapaaminen, Turku

Puhuttaessa muutokset mahdollisia

Pääpuheevuoro ajankohtaisesta tilanteesta

Meyerin ja Suomen valtion yhteisponnistus Turun telakan omistusjärjestelystä saatiin lopullisesti päätökseen 19.9.2014, kun kaupan eri yksityiskohdat viranomaistutkintoineen ja telakan rakennusaikaisen rahoituksen osalta varmistuivat. Samalla varmistuivat myös tärkeät uudet tilaukset, jolloin uudella yhtiöllä on – Jan Meyerin johdolla – oivallinen pohja rakentaa yhtiön menestystä tulevaisuuteen. TUI-varustamon tilaukset MS5 ja MS6 –aluksista osoittavat, että Turun telakan mutta myös mittavan verkoston osaamiseen ja tietotaitoon luotetaan edelleen.

Telakalla on laivanrakennusprojektien toteuttajana ja koordinoijana erittäin tärkeä rooli. Telakan toiminta on uskoakseni nyt mahdollista rakentaa pitkällä aikavälillä terveelle pohjalle ja kannattavaksi, kun Meyer on ottanut teollisen enemmistöomistajan aseman. Toistan mitä olen sanonut aiemmin eri yhteyksissä: omistuksella on merkitystä. Oikeanlainen omistus vaatii ja mahdollistaa. Se vaatii toiminnalta kannattavuutta, mutta parhaimmillaan omaa pitkän aikavälin näkymän, joka on riittävän kärsivällinen ja osaa myös kanavoida varoja investoinneiksi toiminnan kehittämiseen. Se myös mahdollistaa riittävän uskottavuuden luomisen toimintaan, mitä eri tilaajavarustamot telakalta ja rahoittajat odottavat. Vielä kerran: tervetuloa Suomeen Meyer – ja Jan Meyer erityisesti!

Turun telakka on merkittävä meriteollisuusalan ankkuritoimija ja työllistäjä suoraan – ja erityisesti epäsuorasti. Tehdyn analyysin mukaan Suomen meriteollisuudessa toimi vuonna 2012 noin 450 yritystä, joiden liikevaihto oli yhteensä 5,4 miljardia euroa ja jotka työllistivät yhteensä ainakin 18 000 henkilöä. 90–95 % meriteollisuuden tuotannosta menee vientiin.

Meriteollisuuden työntekijöistä yli 80 % työskentelee telakoiden ulkopuolella, ja yhdestä asiakkaasta riippumattomat globaalit teknologia- ja laitetoimittajamme työllistävät pitkälti yli 8 000 henkilöä. Verkosto onkin tällä alalla ainutlaatuisen tärkeä, mutta myös olennainen osa meriteollisuuden osaamista.

Meriteollisuus, laivanrakennus Suomessa ja näihin liittyvä alihankintatoiminta ovat korkean arvonlisän teollista toimintaa. Erikoistuminen, laatu ja erityisosaaminen ovat avainsanoja. Risteilyaluksen rakentaminen vaatii myös kovaa koordinaatio-osaamista – onhan laivassa yksittäisiä osia monta kertaluokkaa enemmän kuin vaikkapa suurissa Airbus-lentokoneissa. Onkin luontevaa, että Turussa erikoistutaan risteilyaluksiin ja autolauttoihin. Keskittymällä monimutkaisten arvoketjujen hallintaan on mahdollista kilpailla menestyksekkäästi aasialaisten toimijoiden kanssa.

Meriteollisuus hyödyttää koko suomalaista elinkeinoelämää. Jos toiminta on liiketaloudellisesti terveellä pohjalla, telakan toiminta säteilee työllisyyttä moninkertaisesti sen, mitä telakka suoraan työllistää.

Muistettakoon, että meriteollisuutta on myös Turun ulkopuolella. Moni verkostotoimittaja on sijoittunut Länsirannikon seudulle laajemmin ja meriteollisuuden kannalta niin Porissa, Raumalla kuin Uudessakaupungissa on aktiivisia alan yrityksiä, jotka ovat keskeinen osa koko meriteollisuuden ”klusteria”. Vaikka Rauman telakka jouduttiin aiemman telakkayhtiön aikana sulkemaan, on Rauman telakan alueesta kehittymässä parhaimmillaan tärkeä osa suomalaisessa meriteollisuudessa. Raumalla pyritään myös jatkamaan laivanrakennustoimintaa erikoistumalla pienempiin erikoisaluksiin. Tämä on tervetullutta, kun se perustuu – niin kuin uskon – teolliseen osaamiseen ja vaatimukseen pitkän aikavälin kannattavasta toiminnasta. Toivonkin, että tämä ainutlaatuinen meriteollisuuden verkosto toimii jatkossa myös yhä enemmän yli alueellisten rajojen ja myös sitä kautta hakee tarvittavaa ”kriittistä massaa”, jota tarvitaan globaalissa kilpailussa.

Valtio on ollut läheisesti mukana meri- ja telakkateollisuuden ratkaisuissa. Olemme nyt poikkeuksellisesti mukana Turun telakan vähemmistöomistajana ja Aker Arctic –suunnitteluyhtiössä enemmistöomistajana Suomen Teollisuussijoituksen kautta. Korostan vielä tässä yhteydessä: nämä sijoitukset ovat luonteeltaan mahdollistavia ja katalysoivia – olennaista on, että mukana on teollista osaamista, joka pystyy kehittämään yhtiötä ja edellytykset ovat olemassa aidosti kannattavaan toimintaan. Sijoitukset ovat myös lähtökohtaisesti tilapäisiä. Niistä luovutaan kun aika on oikea. Muutoin valtio on mukana kehittämässä meriteollisuutta mm. Tekesin meriteollisuusohjelman ja TEM-Meri-ohjelman määrärahoin, joissa painotus on nimenomaan verkoston aktivoinnissa ja verkostotoimittajien kansainvälisen liiketoiminnan kehittämisessä. Laajasti ottaen on myös tärkeää, että valtiovalta huolehtii meriteollisuuden alan kannalta tärkeästä tutkimuksesta ja koulutuksesta.

Toivon myös, että suomalainen arktinen osaaminen voi entistä enemmän kanavoitua verkostotoimittajien konkreettisiksi tilauksiksi ja laivanrakennustoiminnaksi. On syytä muistaa myös Helsingin telakka, jonka omistusjärjestelyn selkeytyminen voi auttaa myös vakauttamaan ja kehittämää sen toimintaa edelleen.

On selvää, että vastuu menestyksestä on kuitenkin viime kädessä verkoston eri yritysten käsissä. Laatu ja kilpailukyky ovat avainsanoja, joita vaaditaan menestykseen. Uskon, että Turun telakan uusi omistaja on myös tältä osin myönteinen asia – on nimittäin varmaa, että Meyer Turku odottaa laatua omassa toiminnassaan, mutta myös vaatii korkeaa laatua toimittajiltaan. Jämpti ote on myös kilpailuetu.

Lopuksi, uuden omistajan myötä Turun telakalla, suomalaisessa laivanrakennuksessa ja koko meriteollisuuden verkostossa alkaa uskoakseni uusi aika. Tästä syystä olemme päättäneet TEM:n piirissä, että kokoamme uuden pysyvän yhteistyöryhmän, jonka tehtävänä on auttaa Meyer Turku Oy:n yhteydenpitoa keskeisiin sidosryhmiin ja viranomaisiin sekä integroida näin saksalaisyhtiötä osaksi suomalaista verkostoa. Ryhmään tulee edustus yhtiön lisäksi ministeriöstä, ELY-keskuksesta, Turun kaupungista sekä verkostotoimittajista. Tarkoituksena on rakentaa Turun telakan ympärille entistäkin iskukykyisempi verkosto, jossa eri toimijat tukevat toisiaan, ja jossa saksalaisyhtiö saa kaiken mahdollisen avun, jotta Meyer voi viiden vuoden kuluttua todeta olevansa ei pelkästään saksalainen, vaan myös ehdottoman turkulainen, länsisuomalainen, suomalainen ja eurooppalainen telakka-alan vahva toimija.