Puhe Perheyritystapahtumassa, 8.4.2014
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori
Perheyritystapahtuma 2014
8.4.2014, Helsinki
Arvoisat perheyrittäjät, hyvä seminaariyleisö,
Yritysten ja yhteiskunnan menestys kulkevat käsi kädessä. Suomi Oy Ab menestyy, kun suomalaiset yritykset menestyvät, kasvavat ja työllistävät.
Perheyritykset ovat läpi historian ymmärtäneet tämän lainalaisuuden ja ammentaneet voimansa muualta kuin pikavoittojen tavoittelusta. Tästä syystä niiden kädenjälki suomalaisen yhteiskunnan muovaajina näkyy tänäkin päivänä niin vahvasti. Kiitän suuresti mahdollisuudesta päästä puhumaan tänään teille suomalaisen yhteiskunnan rakentajille – täällä tänäänkin monessa polvessa.
Vastuun kantaminen yhteiskunnan tulevaisuuden menestyksestä on aina haastava ja rohkeutta vaativa tehtävä. Erityistä rohkeutta se vaatii silloin, kun niin kotimaiset kuin ulkoakin tulevat muutosvoimat ravistelevat meitä ennenäkemättömällä tavalla. Se, miten me näihin haasteisiin vastaamme, vaikuttaa olennaisella tavalla siihen, millainen maa Suomi tulevaisuudessa on.
Hyvät ystävät,
Maaliskuun lopulla hallitus rakensi vaikeiden aikojen kehyspäätöksen, jonka sisältämät toimenpiteet koskettavat kaikkia suomalaisia. Paraikaa eduskunnan käsittelyssä olevaa päätöskokonaisuutta voidaan varmasti kritisoida ja arvostella monesta eri tulokulmasta. Joidenkin mielestä ei ole leikattu tarpeeksi, joidenkin mielestä liikaa. Osa vaatii lisää veronkiristyksiä, osa edellistenkin korotusten perumista. Jotkut sanovat, ettei rakenneuudistuksia tarvita, toisten mielestä ne olisi pitänyt toteuttaa jo vuosikymmen sitten. Aina löytyy myös perusteluja sille, miksi leikkauksia ei olisi pitänyt tehdä ainakaan täältä ja veroja olisi pitänyt korottaa pikemminkin tuolta – tai päinvastoin. Yhtä mieltä olemme kuitenkin siitä, ettei nyt tehtyjä päätöksiä ollut mahdollista enää siirtää tai jättää tekemättä.
Vaikka näkökulmat ja painotukset ovat erilaisia, olemme kaikki yhtä mieltä pohjadiagnoosista: valtion talous on saatettava kestävälle pohjalle. Vaikka tehdyt sopeutuspäätökset ovatkin myrkkyä talouskasvulle lyhyellä aikavälillä, ovat ne toisaalta välttämättömyys kestävälle kasvulle. Mikäli Suomi osaa hoitaa oman taloutensa vastuullisesti, myös yritykset ja kotitaloudet saavat jatkossakin rahoitusta kilpailukykyiseen hintaan.
Mikäli kehyspäätöksen kokonaisuutta analysoi tarkemmin, on selvää, että kaikki päätöksenteon taakkaa kantaneet joutuivat luopumaan jostakin itselle tärkeästä. Jokainen osapuoli olisi varmasti yksin päättäessään tehnyt toisennäköisiä ratkaisuja. Kokonaisuudessa varmasti on mukana parempia ja huonompia yksittäisiä päätöksiä – aina katsontakannasta riippuen.
Yritysten ja kasvun näkökulmasta on selvää, että päätösten kivuliaimmat kokonaisuudet löytyvät verosopeutuksen puolelta. Perheyritysten silmin katsottuna ongelmallisin muutos on korotus perintö- ja lahjaverotukseen, joka syventää entisestään sukupolvenvaihdoksiin liittyviä haasteita. Toisaalta päätös myös luo lisäpainetta pysyvien ratkaisujen etsimiseen näihin haasteisiin. Mikäli emme pidä hyväksyttävänä sitä, että yhä useampi elinkelpoinen ja menestyvä yritys jää ilman jatkajaa, on sukupolvenvaihdostilanteisiin etsittävä aktiivisesti uudenlaisia ratkaisuja. Mallia voisimme hakea esimerkiksi naapurista Ruotsista, jossa perintö- ja lahjavero on korvattu luovutusvoittoverolla, joka maksetaan vasta kun omaisuus myydään eteenpäin.
Ylipäätään on mielestäni pohdittava, miten suomalaista verojärjestelmää tulisi tulevina vuosina uudistaa rakenteellisin painopisteen siirroin, kohti kasvua tukevampaa mallia. On mielestäni perusteltua todeta, että suomalaisen yhteiskunnan kokonaisveroaste on saavuttanut lakipisteensä. Kun usein oletetaan, että tarvitsemme näin korkean verotaakan hyvinvointimme rahoittamiseksi, uskallan väittää, että todellisuudessa näin korkeasta verotaakasta on syntynyt este – tai ainakin hidaste – mainitun hyvinvointimme ylläpitämiselle.
Hyvinä aikoina olemme lisänneet palveluita, etuisuuksia ja tulonsiirtoja. Hyvinvoinnin lisääntyessä, on samalla paradoksaalisesti yhä useamman työssäkäyvänkin suomalaisen toimeentulo tullut riippuvaiseksi yhteiskunnan maksamista etuuksista ja tulonsiirroista. Lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla täysin toinen. Kestävä hyvinvointi voi pitkällä tähtäimellä rakentua vain työnteon ja yrittäjyyden kannustavuuden varaan.
Suomalaisen hyvinvointimallin turvaaminen edellyttää, että jostakin hyvästä, mitä meillä tässä ja nyt on, on pystyttävä luopumaan ja tehtävä lisää työtä. Tässä yhtälössä verotuksen kiristäminen on myrkkyä, johon ei tulevaisuudessa ole enää realistisia mahdollisuuksia. Olen usein todennut, että mikään maa ei ole koskaan menestynyt verottamalla itseään hengiltä. Se ei varmasti ole myöskään Suomen menestyksen tie.
Hyvä yleisö,
Kehyspäätöksen mistään yksittäisestä leikkauksesta tai veronkorotuksesta tuskin voi iloita. Mutta kokonaisuudesta – siitä, että päätökset tehtiin, voi olla ylpeä. On kuitenkin harhaluulo kuvitella, että työ loppuisi tähän.
Huomisen Suomi ei rakennu yhdellä kehyspäätöksellä, rakennepaketilla, työllisyys- ja kasvusopimuksella, yhteisöverouudistuksella tai sote-ratkaisulla. Tarvitaan vielä pidempi sarja samaan suuntaan vaikuttavia päätöksiä. Tätä sarjaa on myös tulevan hallituksen pystyttävä jatkamaan.
Yksi viheliäisimmistä haasteistamme on, miten löydämme ratkaisun rapistuvan kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Löydettävissä ei ole nopeita hokkuspokkus-keinoja, vaan muutos edellyttää pitkäjänteistä työtä. Keskeiseltä kilpailijamaaltamme Saksalta tarvittaviin uudistuksiin meni kymmenen vuotta ja Ruotsissakin muutokset veivät aikansa. Tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan. Saksa ponnisti Euroopan sairaan miehen paikalta yhdeksi maailman menestyneimmistä talouksista. Ruotsille olemme puolestaan muutamassa vuodessa hävinneet bkt:n kehityksessä kymmenkunta prosenttiyksikköä. Oma bruttokansantuotteemme on yhä alemmalla tasolla kuin finanssikriisiä edeltävänä vuonna 2007.
On harhaa ajatella, että paremmat talousajat – kun ne joskus koittavat – automaattisesti korjaavat ongelmat. Eivät muuten korjaa. Suomen elinkeinoelämän rakenne on muuttunut rajusti ja pysyvästi. Taloutemme isot kivijalat ovat menettäneet pysyvästi työpaikkoja. Tarvitaan aika monta pientä ja keskisuurta yritystä tilalle paikkaamaan menetyksistä syntynyt aukko.
On tärkeää muistaa, että kehitystä ei voi korjata pelkästään hallituksen päätöksin. Valtiovalta ei voi, eikä sen pidä olla se voima, joka tässä maassa luo kaiken uuden. Valtiovalta kuitenkin voi, ja sen pitää luoda sellaiset edellytykset, jotka kannustavat yrityksiä uudistumaan, kasvamaan ja kehittymään.
Suurin osa uudesta kasvusta rakentuu aina olemassa olevan varaan. Menestymisemme riippuu siksi isolta osin siitä, miten nykyinen yrityskantamme uudistuu. Aivan erityisen olennaista on se, miten suuryrityksemme tilanteen mieltävät. Maailma muuttuu koko ajan. Sen mukana on osattava, haluttava ja uskallettava uudistua. Ja näytettävä tietä.
Olen monesti puhunut siitä, että suomalaisen elinkeinopolitiikan on houkuteltava uusia yrityksiä ”Hulluilla Päivillä”.
Tarkoitan tällä sitä, että tarvitsemme kipeästi uutta, uudistumista ja uusiutumista. Tarkoitan sitä, että Suomen tulee luoda kaikenlaisille yrityksille edellytyksiä menestyä. Yhteiskunnan rooli on ennen kaikkea edistää uudistumista tarjoamalla kilpailukykyinen toimintaympäristö ja osaavaa työvoimaa sekä resursseja elinkeinoelämän ja sitä kehittävän tutkimuksen tarpeisiin. Kilpailukykyinen toimintaympäristö rakentuu muun muassa positiivisesta yrittäjyysilmastosta, hyvästä koulutusjärjestelmästä, kannustavasta verotuksesta ja toimivasta pääomamarkkinasta.
Hyvät kuulijat,
Varmasti yksi tulevaisuuden menestystekijöistä on myös se, miten tehokkaasti pystymme uudistamaan yritystoiminnan säätelyä ja lainsäädäntöä yritysystävällisempään suuntaan. Suomi ei nouse säätelyllä, eikä sen karsiminen maksa mitään. Kun taloudelliset lisäpanostukset ovat kiven alla, on toimeliaisuutta pyrittävä lisäämään purkamalla sitä haittaavaa ylimääräistä lainsäädäntöä. Tämä on myös yrittäjiltä usein kuuluva viesti – ’siivotkaa te risut ja männynkävyt pois edestä, me hoidamme kyllä loput’. Varmaa on se, ettei monimutkaistuvassa maailmassa ainakaan jäykkyyden lisääminen ole menestyjän resepti.
Paljon työtä toimintaympäristön kehittämiseksi on jo tehtykin – yliopistouudistuksesta yritysveroremonttiin, julkisen talouden säästötalkoista ja sopeutustoimista työllisyys- ja kasvusopimukseen sekä yritys- ja t&k-rahoituksen remonttiin.
Näen, että esimerkiksi rahoituksen puolella valtio on aidosti tuonut ratkaisuja monen aloittavan yrityksen tueksi. Tekes on auttanut monta innovaatiota liikkeelle ja lähes kaikki viime vuosina syntyneet venture capital -rahastot ovat syntyneet Suomen Teollisuussijoituksen avulla. Nyt perustettu uusi kasvurahastojen rahasto kerää varoja valtion ohella sijoittajilta ja sijoittaa markkinoilla toimiviin pääomarahastoihin. Rahastojen sijoitukset ovat osaltaan turvaamassa suomalaisyritysten kasvun rahoitusta.
Osana hallituksen kehyspäätöskokonaisuutta tehtiin myös kasvusijoituksia tuleville vuosille. Tänä ja ensi vuonna hallitus kohdentaa yhteensä 600 miljoonan euron panostuksen kasvua ja työllisyyttä edistäviin investointeihin. Nämä kohdennukset tehdään valtion taseen uudelleenjärjestelyllä – myymällä nykyistä, huonosti tuottavaa omaisuutta ja siirtämällä tuotot kasvun kannalta kannattavampiin kohteisiin. Kautta linjan kasvupaketin sisältämät panostukset Teollisuussijoitukseen, Finnveraan ja Tekesiin nostavat julkisen yritysrahoituksen riskinottokykyä ja helpottavat tätä kautta erityisesti pk-yritysten investointirahoituksen saamista. Myös apua viennin ja kansainvälistymisen edistämiseen paketista löytyy, sekä pitkälle kantavia kasvupanostuksia suomalaiseen osaamiseen ja sivistykseen yliopistoille järjestettävien ylimääräisten pääomitusmahdollisuuksien kautta.
Kasvupolitiikasta ja kasvupanostuksista ei kuitenkaan missään tapauksessa voi puhua passiivissa. Silloin jää puuttumaan jotakin olennaista, nimittäin se, kuka kasvun tekee ja mistä se tulee. Kasvun avainpelaajia ovat aina yrittäjät ja yritysten omistajat. Talouden nousu on kiinni heidän halustaan kasvattaa ja kehittää yritystään.
Arvoisat yrittäjät, hyvät kuulijat,
Puhuin hetki sitten ”Hulluista päivistä”. Niiden ohella tarvitsemme kanta-asiakasohjelman yrityksistämme uskollisimmille – niille, joiden työn varaan nykyinen hyvinvointimme on pitkälti rakennettu.
Suomalaiset perheyritykset toimivat mainiona esimerkkinä sitoutuneisuudesta yrityksen pitkäjänteiseen kehittämiseen. Näistä yrityksistä on vaikeinakin aikoina löytynyt eteenpäin menemisen ja yritystoiminnan kehittämisen palo.
Perheyritysten asema suomalaisessa yhteiskunnassa on aina ollut merkittävä. Erityisesti se korostui teollistumisen alkuvuosina, jolloin perheyritysten – tehtaiden ja ruukkien ympärille muodostuivat kokonaiset yhteisöt, kylät ja kaupungit. Yritysten omistajat sitoutuivat tähän yhteisöön – loivat hyvää lähiympäristöönsä perustaen kouluja, rakentaen kirkkoja ja kehittäen alueen infrastruktuuria.
Nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa perheyritykset olivat myös eturintamassa. Esimerkiksi Bernerillä jäätiin äitiyslomalle jo kauan ennen kuin tästä tuli lainsäädännön kautta kaikille äideille myönnetty etuus. Oy G.W. Sohlberg puolestaan maksoi työntekijöilleen lapsilisiä.
Yhä tänäkin päivänä monissa perheyrityksissä kokeillaan rohkeammin uudenlaisia työn järjestämisen tapoja, joilla voidaan vastata tämän päivän hyvinvointihaasteisiin. Hyviä esimerkkejä löytyy muun muassa Smartumin työhyvinvointiohjelmasta, Vallila Interiorin nuorten työllistämiseen tähtäävästä harjoitteluohjelmasta tai Vehon työuria pidentävästä ja senioriteettia huomioivasta Timantti-ohjelmasta.
Nämä ja monet muut tarinat kertovat siitä, että perheyrityksissä kysymys harvoin on pelkästä bisneksestä – taustalla on paljon muutakin. Tai sitten vain on astetta syvällisemmin ja kauaskantoisemmin ymmärretty kestävän liiketoiminnan perimmäinen olemus.
Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ja globalisaation maailmassa ei ole aina helppoa edustaa pysyvyyden ja jatkuvuuden arvoja. Kuten monesti sanotaan, perheyritykselle kvartaali on puolen vuosisadan mittainen. Viimeistään pitkittynyt kansainvälinen talouden taantuma on osoittanut, että kaikkea ei voi rakentaa kuplien ja vivutuksen varaan. Tulevaisuuden menestystä voi rakentaa vain, mikäli pohja ja perusta, jonka päälle rakennamme, on kunnossa.
Voisikin sanoa, että meidän on suhtauduttava yhteisten asioiden hoitoon, kuten perheyritysten omistajat suhtautuvat yritykseensä – se mitä meillä tänään on, on saatu lahjana edellisiltä, ja on meillä lainassa tulevilta sukupolvilta. Hallituskin pyrkii omalta osaltaan pelaamaan pitkää – lyhyen aikavälin kompromisseilla on tarkoitus turvata se kaikkein tärkein ja arvokkain, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa todella haluamme vaalia ja säilyttää.
Arvoisat perheyrittäjät, hyvät kuulijat,
Vaikka tilanne on vaikea, parhaat pärjäävät aina.
Meillä suomalaisilla on loistava track record takanamme. Emme ole ensimmäistä kertaa suurten haasteiden edessä. Olemme historiamme aikana nousseet pohjamudista voittajien joukkoon kansainvälisestikin tarkastellen poikkeuksellisella tavalla. Muutos on aina myös mahdollisuus.
Kaikilta yhteiskunnan vaikuttajilta ja päättäjiltä, mutta myös teiltä yrittäjiltä vaaditaan nyt erityistä rohkeutta.
Viime vuosien menestystarinat – kuten esimerkiksi Supercellin kauppa, Rovion maailmanvaltaus vihaisilla linnuilla tai Helsinkiin syntynyt Slush-huuma ovat omiaan valamaan uskoa ja rohkeutta myös ympäröivään yhteiskuntaan. Menestymisen arvostaminen on juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee. Hyvinvoinnin lisääminen edellyttää muuntumista kokeilutaloudeksi ja yritteliäisyysyhteiskunnaksi, jossa uusia ideoita haetaan ja niihin tartutaan laajalla rintamalla – epäonnistumisia pelkäämättä.
Vaikka on rakennettava uutta, perusta on kuitenkin perinteessä. On vaalittava suomalaista osaamista, innovatiivisuutta ja kekseliäisyyttä. Korostan, että Suomi pärjää tulevaisuudessakin kun uskomme itseemme, olemme rohkeita, ennakkoluulottomia ja uudistumme.
Elinkeinoelämän kustannuksia ei saa kasvattaa uusilla veroilla eikä sääntelyllä. Julkisen vallan vastuita ei saa enää lisätä, vaan niitä tulee maltillisesti ja hallitusti keventää. Työelämän jäykkyyksiä on purettava. Investointihalukkuutta on edistettävä. Kasvuhakuisuutta ja kansainvälistymistä on kaikin tavoin kannustettava. Tässä jo muutamia teesejä, jota noudattamalla pääsemme pitkälle.
Arvoisat perheyrittäjät,
Haluan kiittää mahdollisuudesta tulla puhumaan seminaariinne.
Kuten todettu, mikään maa, ei missään päin maailmaa ole vaurastunut muuten kuin työtä tekemällä ja yrittämällä. Kaikki hyvinvointi syntyy työstä. Työstä jalointa on työllistää itsensä – ja muitakin. Siksi suomalainen yrittäjä on se, kenen varaan tätä maata rakennetaan.
Toivotan teille erinomaista seminaaripäivää sekä mukavaa yhteistä iltajuhlaa!