Puhe Rovaniemen Energian 100-vuotisjuhlatilaisuudessa, 3.3.2014
Puhuttaessa muutokset mahdollisia
Hyvät juhlavieraat,
Sadan vuoden ikä on kunnioitettava virstanpylväs minkä tahansa yrityksen historiassa. Rovaniemen Energialiiketoiminnalle taival ei aina ole ollut helppo. Se mitä yritys oli ennen toista maailmansotaa rakentanut, jouduttiin vuoden 1944 täydellisen tuhon jälkeen rakentamaan uudestaan.
Tästä käynnistyi kuitenkin toden teolla Rovaniemen Energialiiketoiminnan menestystarina. Yhteiskunnan nopean kehityksen siivittämänä yrityksen sähkönjakelun volyymi on noista ajoista kasvanut monikymmenkertaiseksi. 1980-luvulla mukaan tullut kaukolämpöliiketoiminta vastaa nyt valtaosaa konsernin liikevaihdosta.
Rovaniemen energia on toiminut monessa mielessä suunnannäyttäjänä. Se hyödyntää energiatehokasta yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa (CHP) ja käyttää kotimaisia paikallisia polttoaineita, turvetta ja bioenergiaa. Samalla se on edelläkävijä jakeluverkon maakaapeloinnissa. Keskimäärin konsernin sähköasiakkaat ovat vuosittain ilman sähköä 21 minuuttia, eli vain noin kuudesosan valtakunnan keskimääräisestä ajasta.
Rovaniemen Energia on merkittävä hyvinvoinnin luoja Rovaniemen kaupungille ja kaikille sen asukkaille. Yritys tulouttaa kaupungille miljoonia euroja vuodessa, ja yrityksen tuottama kaukolämpö kattaa yli 70 prosenttia alueen lämmitystarpeesta.
Hyvät kuulijat,
Energiasektorin toimintaympäristö on tällä hetkellä haastava sekä Suomessa että koko Euroopassa. Päästöoikeuksien hinta EU:n päästökauppajärjestelmässä on romahtanut, ja kivihiilen matala hinta on lisännyt sen käyttöä Euroopassa syrjäyttäen bioenergian käyttöä. Suomessa tämä näkyy metsähakkeen käytön vähenemisenä. Tulevista EU:n energiaratkaisuista neuvotellaan parhaillaan. Alalla vallitsee paljon epävarmuutta, mikä vaikeuttaa tarvittavien investointien tekemistä.
Energiasektorin ja muunkin teollisuuden tulevaisuudennäkymiin vaikuttaa oleellisesti EU:n energia- ja ilmastopolitiikka. Meillä Suomessa energiasektorille on tärkeää myös esimerkiksi metsähakkeen ja turpeen kilpailukyky. Näitä asioita on syytä tarkastella tarkemmin.
EU:n nykyisen energia- ja ilmastopolitiikan kehyksen muodostavat vuodelle 2020 asetetut tavoitteet, joihin kuuluvat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, uusiutuvan energian lisääminen, energiatehokkuuden parantaminen sekä liikenteen biopolttoaineiden lisääminen. Kun nämä tavoitteet määriteltiin, elimme aivan toisenlaisessa maailmassa kuin tänään. Yleisellä tasolla todeten kilpailukyky ja huoltovarmuus jätettiin tuolloin kovin vähälle huomiolle.
Monissa EU-maissa tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto on viime vuosina lisääntynyt erittäin nopeasti johtuen mittavista julkisista tuista, mikä on parantanut energian omavaraisuusastetta. Samalla sähkön tukkumarkkinahinta on kuitenkin laskenut, mikä yhdistettynä runsaaseen uusiutuvan energian vaihtelevaan tuotantoon on heikentänyt sähköjärjestelmän säätöön kykenevien voimalaitosten kannattavuutta.
Vahvat sähkönsiirtoyhteydet auttavat osaltaan turvaamaan säätövoiman riittävyyttä, mutta monissa Euroopan maissa on myös alettu vakavissaan keskustella erilaisista kapasiteettimekanismeista tehoriittävyyden turvaamiseksi. Kun päästökauppakin on pitkälti menettänyt ohjausvaikutuksensa talouskriisin seurauksena, ja kun jäsenvaltiot vielä reagoivat näihin ongelmiin eri tavalla, investoijat kokevat olonsa epävarmoiksi.
Viime vuoden lokakuussa nähtiin konkreettisesti, kuinka vaikeaa markkinaehtoisten investointien toteutuminen voi nykytilanteessa olla, kun Ison-Britannian hallitus ilmoitti tukevansa huimalla syöttötariffilla uuden ydinvoimalan rakentamista Lounais-Englantiin.
Matala sähkön hinta uhkaa myös yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon kannattavuutta. Tämä voi johtaa siihen, että sähköä ja kaukolämpöä tuotetaan tulevaisuudessa enenevässä määrin erillisissä laitoksissa, mikä ei olisi optimaalista päästöjen eikä energiatehokkuuden kannalta. Suomessa, jossa käytetään paljon yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa, onkin erityisen tärkeää turvata CHP:n asema myös tulevaisuudessa.
Hyvät naiset ja herrat,
Euroopan kilpailukyky on heikentynyt. Muutos on ollut suuri erityisesti verrattuna Yhdysvaltoihin, jonka kilpailukyky on vahvistunut liuskekaasuvallankumouksen seurauksena. Halpa energia tuo maan energiaintensiiviselle teollisuudelle merkittävää etua, mikä näkyy lukuisina uusina investointeina teollisuuslaitoksiin. Niitä tekevät amerikkalaisyritysten lisäksi myös eurooppalaiset toimijat – siis Yhdysvalloissa.
Euroopassa tilanne on toinen. Jo viisi vuotta sitten eurooppalainen metsä-, metalli- ja kemianteollisuus maksoi energiasta yli 70 prosenttia enemmän kuin Yhdysvalloissa. Viime vuosina tilanne ei ole ainakaan parantunut, vaan niin maakaasun kuin sähkönkin hintaero Yhdysvaltojen hyväksi on vain kasvanut. Lisäksi tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto ja sitä myötä tukien kustannukset ovat Euroopassa kasvaneet voimakkaasti.
Suomessa energia on Euroopan mittakaavassa vielä kohtuuhintaista, mutta viime vuosikymmenellä energian hinta suomalaisille teollisuustoimijoille kasvoi selvästi nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin. Tätä ei riittänyt kompensoimaan edes merkittävästi parantunut energiatehokkuutemme.
Energian hinta ja teollisuuden kilpailukyky ovat erityisen tärkeitä Suomelle, sillä energiaintensiivinen teollisuus, metsä-, metalli- ja kemianteollisuus ovat olleet vuosikymmenet taloutemme vetureita. Viime vuonna alat vastasivat noin kolmanneksesta Suomen vientituloista ja työllistivät suoraan 85 000 ihmistä. Useimpiin kilpailijamaihimme verrattuna teollisuuslaitoksemme ovat energiatehokkaita ja niiden käyttämä energia vähäpäästöistä, joten vientituotteiden valmistus Suomessa on myös ilmaston etu.
Meidän onkin syytä pohtia tarkemmin, kannattaisiko hiilivuodolle alttiita teollisuudenaloja vielä tukea esimerkiksi taloudellisesti. Esimerkkejä tästä on jo nähty Saksassa ja Norjassa, joissa energiaintensiiviselle teollisuudelle kompensoidaan päästökaupan aiheuttamaa nousua sähkön hinnassa.
On hyvä myös palauttaa mieleen, että vuonna 2000 energiantuotanto toimi Euroopassa käytännössä markkinaehtoisesti. Nykyään uusiutuvaa energiaa tuetaan voimakkaasti ja uhkana on se, että vuonna 2020 lähes kaikkea energiatuotantoa joudutaan tukemaan.
Koska tuuli- ja aurinkovoiman tuet laskevat sähkön tukkumarkkinahintaa, tarvitsevat nämä tuotantomuodot yhä suurempia tukia. Syntyy ikävä tukiriippuvuuskierre, joka muistuttaa liiallista velaksi elämistä. Hetken se auttaa, mutta yhä korkeammat korot koituvat lopulta maksettaviksi tavalla tai toisella. Tämän olemme valitettavasti nähneet Etelä-Euroopan maissa, joissa työttömyys on talouskriisin seurauksena noussut järkyttävän korkeaksi.
Tuettavien investointien tulisi olla kansantaloudellisesti kannattavia, ja suurempi osa voimavaroista kannattaisi suunnata tutkimus- ja kehitystoimintaan. Tutkimuksen edistäminen koskee matalahiiliteknologioita yleisesti, sillä cleantech-sektori kasvaa poikkeuksellisen nopeasti, ja voi jatkossa tarjota Suomelle paljon uusia työpaikkoja ja vientimahdollisuuksia.
On ilmiselvää, että EU:n nykyinen energia- ja ilmastopolitiikka on johtanut moniin ongelmiin, jotka täytyy jatkossa korjata. Toki myös moni unionista riippumaton olosuhde on kehittynyt epäsuotuisasti. Euroopassa on lähes vuoden päivät keskusteltu vuoteen 2030 ulottuvan energia- ja ilmastopolitiikan päälinjoista, ja tammikuun lopulla komissio antoi asiasta oman esityksensä.
Esityksen pääpilari on 40 prosentin päästövähennystavoite, joka jakaantuu EU-laajuiseen päästökauppasektorin tavoitteeseen sekä jäsenmaiden kesken myöhemmin jaettavaan tavoitteeseen päästökaupan ulkopuoliselle sektorille. Lisäksi komissio esitti uusiutuvan energian osuudelle EU-tasoista, vähintään 27 prosentin tavoitetta, mutta jäsenmaakohtaisista tavoitteista luovuttaisiin.
Toteutuessaan komission 2030-esitys karsisi päällekkäisiä tavoitteita ja korottaisi markkinaehtoisen sekä kustannustehokkaan päästökauppajärjestelmän roolia. Tämä olisi selvä parannus nykysysteemiin verrattuna edellyttäen, että jäsenmailla säilyy joustavuus käyttämiensä keinojen valinnassa.
Erityisesti päästökaupan ulkopuoliselle sektorille esitetty tavoite, eli 30 prosentin päästöleikkaus vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä, on kuitenkin haastava. Tälle sektorille kuuluvat esimerkiksi maatalouden ja liikenteen päästöt, jotka syntyvät miljoonista hajallaan olevista lähteistä ja jotka ovat siten hankalasti hallittavissa.
Kokonaisuudessaan komission esitys tarkoittaisi sitä, että päästövähennysten vauhtia olisi kiihdytettävä selvästi vuoden 2020 jälkeen. Esitys on kunnianhimoinen ja haastava, joskin välttämätön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 2030-kehikon käsittelyä vaikeuttaa Suomen kannalta se, että moni meille tärkeä kysymys, kuten biomassan kestävyyskriteerit tai maankäyttösektorin, kuten metsien rooli osana päästövähennystä, tullaan ratkaisemaan vasta seuraavan parlamentin ja uuden komission aikana.
Komission ehdotus ei myöskään sisällä liikenteen biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta. Liikenteen biopolttoaineet ovat kuitenkin vihreää taloutta parhaimmillaan, ja asia on meille myös kansallisesti tärkeä.
Biopolttoaineet ovat kuitenkin vielä kalliita, ja kysynnän luomiseksi tarvitaan toistaiseksi poliittisia toimia. EU-tason keskusteluissa pyrimme siihen, että biopolttoaineiden jakeluvelvoite saataisiin vielä sisällytettyä vuoden 2030 tavoitteisiin. Jos tässä ei onnistuta, tulee muilla tavoin varmistaa biopolttoaineiden markkinoiden tukeminen. Joka tapauksessa Suomen tulee säilyttää kansallinen jakeluvelvoitteensa myös jatkossa. Uskon monien muidenkin EU-maiden tekevän samoin.
Hyvät juhlavieraat,
Energian omavaraisuus on merkittävä tekijä sekä huoltovarmuuden että myös kauppataseen kannalta. Suomessa olemme siitä onnellisessa asemassa, että meiltä löytyy kotimaisia energianlähteitä, niin metsähaketta kuin turvettakin.
Viime vuonna päivitetyn energia- ja ilmastostrategian mukaan metsähakkeen käyttöä on tarkoitus lisätä huomattavasti vuoteen 2020 mennessä. Vaikka turpeen käyttöä onkin tarkoitus vähentää hallitusti, pysyy turve tärkeänä kotimaisena energianlähteenä Suomessa myös lähitulevaisuudessa. Meidän on kuitenkin myönnettävä, että turvetuotannossa on tehty menneinä vuosina virheitä, joiden seurauksista nyt kärsitään. On tahoja, jotka haluavat laittaa turvetuotannolle sekä vyön että henkselit, aiempien virheiden taakkaa ei valitettavasti saa pyyhkäisemällä pois. Toimijoiden tekemä ryhtiliike on ollut oikea ja sillä tiellä on hyvä jatkaa.
Metsähakkeen käyttöä energiantuotannossa on vauhdittanut merkittävästi vuonna 2011 voimaan tullut metsähakkeen tuotantotuki. Vuonna 2012 metsähakkeen käyttö olikin ennätyksellisen suurta, ja kasvua edellisvuodesta oli noin 10 %. Suomi onkin hyvällä uralla vuodelle 2020 asetetun metsähakkeen käyttötavoitteen saavuttamisessa.
Metsähakkeen tuotantotuella on tarkoitus edistää metsähakkeen käyttöä erityisesti CHP-tuotannossa, ja tuki-instrumentti ottaa huomioon muutokset päästöoikeuden hinnassa ja turpeen verotuksessa. Kun lämmöntuotannossa käytettävän turpeen energiaveroa nostettiin viime vuoden alussa 1,9 eurosta 4,9 euroon per MWh, aleni metsähakkeen tuki vastaavasti EU-säännösten vuoksi. Voimassa olevan lain mukaan turpeen vero nousisi ensi vuoden alussa vielä eurolla per MWh.
Osaltaan nämä veroratkaisut vaikuttavat metsähakkeen ja turpeen kilpailukykyyn, sekä näitä käyttävien laitosten kannattavuuteen. Selvästi suurempi vaikutus on kuitenkin ollut kansainvälisellä kehityksellä, sillä kivihiilen maailmanmarkkinahinta on laskenut Yhdysvaltojen liuskevallankumouksen seurauksena. Pienenä maana Suomi ei pysty vaikuttamaan polttoaineiden maailmanmarkkinahintoihin, ja kivihiilen käyttö on yhtä lailla lisääntynyt myös monissa muissa EU-maissa viime vuosien aikana.
Metsähakkeen kilpailukykyä on oleellisesti heikentänyt myös se, että EU:n päästöoikeuksien hinta on viime vuodet pysynyt todella matalana. EU:ssa ollaan kuitenkin valmistelemassa toimenpiteitä, joilla päästökaupan ohjausvaikutusta parannetaan korkeammalla ja vakaammalla päästöoikeuden hinnalla.
Paljon lauhdesähköä tuottavissa voimalaitoksissa kivihiili on korvannut metsähaketta, mutta CHP-tuotannossa metsähake on edelleen kilpailukykyisin polttoaine, joskin pienin marginaalein. Työ- ja elinkeinoministeriö seuraakin tarkasti markkinatilanteen kehitystä ja tarkoituksena on varmistaa, että CHP:n osalta erityisesti metsähake olisi myös jatkossa kivihiiltä kilpailukykyisempää.
Valitettavasti ulkoapäin tuleville muutosvoimille on vaikea löytää kansallisin toimenpitein helppoja käytännön ratkaisuja. Esimerkiksi turpeen veron alentaminen vuoden 2012 tasolle vaikuttaisi CHP-tuotantoon vain vähän. Keskihinnoilla laskettuna tilanne ei muuttuisi myöskään lauhdesähkön osalta, joskin metsähake korvaisi kivihiiltä sellaisissa laitoksissa, joissa metsähakkeen hankintahinta on matala.
Kotimaisten energianlähteiden merkitystä on kuitenkin korostettava, eikä omaehtoisesti tule tehdä toimia, jotka lisäävät kivihiilen käyttöä. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisesti metsähakkeen kilpailukykyisyys kivihiileen verrattuna on tarkoitus varmistaa CHP-tuotannossa myös jatkossa. Tämän vuoksi ja tässä markkinatilanteessa hallituksen on pohdittava turpeen veron korotuksen perumista ensi vuodelle.
Turvetuotantoalueiden luvitus on myös herättänyt paljon keskustelua. Luvitus on ns. tökkinyt jo pitkään. Eduskunnassa parhaillaan olevan YSL:n uudistuksen on ymmärrettävästi pelätty vaikeuttavan tilannetta edelleen.
Lakiluonnoksen perusteluiden mukaisesti siihen otettua kiisteltyä luonnonarvopykälää ei kuitenkaan sovellettaisi jo ojitettuihin ja luonnontilaisuuttaan muuten menettäneisiin soihin. Tämä rajaus on erittäin tärkeä, jotta kaikissa tilanteissa voidaan turvata riittävä turpeen saanti. Lakiesitykseen aloitteestani lisätyssä lausunnossa hallitus on lisäksi korostanut, että tavoitteen vaarantuessa hallitus ryhtyy viipymättä asianmukaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.
Jo nykyisellään turvetuotantoalueiden luvitus on liian hidasta, ja viime vuosina uusia alueita on saatu käyttöön selvästi vähemmän kuin vanhoja on poistunut tuotannosta. Työ- ja elinkeinoministeriö pyrkiikin yhdessä ympäristöministeriön kanssa kehittämään vuoropuhelua turvetuottajien sekä lupa- ja valvontaviranomaisten välillä siten, että luvitukseen liittyvät kipupisteet saataisiin minimoitua.
Hyvät juhlavieraat,
Samaan aikaan kun EU:ssa puidaan vuoden 2030 suuria linjauksia, olemme kotimaassa valmistelemassa vuoteen 2050 ulottuvaa energia- ja ilmastotiekarttaa. Näin pyrimme lisäämään Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaan ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä, yhä haasteellisemmaksi muuttuvassa maailmassa.
Vaikka energiasektorin toimintaympäristö on tällä hetkellä haastava, on asia asetettava oikeaan perspektiiviin. Esimerkiksi Rovaniemen Energialiiketoiminnan satavuotiseen historiaan verrattuna kyse on kuitenkin varsin lyhyestä ajanjaksosta. Lähivuosikymmenet tuovat varmasti mukanaan suuria muutoksia, ja ne tulisikin ensisijaisesti nähdä mahdollisuuksina ja alustoina uusille liiketoimintamalleille.
Minulla on täysi usko siihen, että jo 100 vuotta taidolla toiminut, ja muuttuvaan toimintaympäristöön tehokkaasti vastannut Rovaniemen Energia pystyy jatkossakin hyödyntämään tulevaisuuden mahdollisuudet. Koko valtioneuvoston puolesta haluan vielä esittää Rovaniemen Energialle suuret onnittelut ansiokkaasta 100 vuoden historiasta, ja toivottaa onnea ja menestystä seuraaville 100 vuodelle!