Kauppalehti arvioi 3.1.2014 Maailman talousfoorumin tuottamaa Global Energy Architecture Index 2014 -raportin tuloksia. Siinä 124 valtiota on pistetty järjestykseen energiaturvallisuutta, ympäristövastuullisuutta ja energiankäytön taloudellista kasvua ja kehitystä edistävien muuttujien perusteella. Lehti veti varsinkin jutun otsikoinnissa taas mutkia suoriksi ihan reippaasti.
Rankkauksen kärkisijoilla ovat pohjoismaista öljyjätti Norja ja runsaasta vesi- ja ydinvoimasta hyötyvä Ruotsi. Suomi sijoittuu vertailussa 19. sijalle. Vuonna 2012 Suomi oli sijalla 32, eli kehitystä on tapahtunut, vaikka Kauppalehti vinosti toteaa, ettei Suomen sijoitus ole parantunut viime vuodesta.
Ilmastoltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan, geologialtaan ja tuotantorakenteeltaan hyvinkin vaihtelevien valtioiden vertailu on valtavan vaikeaa. Ellei tuloksia osaa lukea oikein, siinä menevät iloisesti sekaisin eri asiat kuten jopa se, mikä on seurausta erilaisista luonnonolosuhteista ja mikä harjoitetusta politiikasta.
Meillä Suomessa ei nyt esimerkiksi ole sen paremmin öljyä, hiiltä kuin maakaasuakaan maaperässämme. Eikä mittavia vesivoimavarantoja, joita kisan ykkösellä Norjalla myös on riittämiin.
Silti meidän tulee pärjätä annetuilla luonnon pelimerkeillä niin hyvin kuin mahdollista. Ja tässä olemme itse asiassa pärjänneet hyvin.
Suomi tarvitsee paljon energiaa kylmän ilmastonsa, pitkien suhteellisten etäisyyksien ja energiaintensiivisen teollisen rakenteensa takia. Omia luonnonvaroja meillä ei energiapolitiikan tulokulmasta juuri ole. Tästä perusasetelmasta olemme itse asiassa ponnistaneet hyvin. Biomassan hyödyntämisessä olemme maailman johtava maa. Energiatehokkuudesta olemme selkeä edelläkävijä. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa niinikään.
Kauppalehden jutussa siteeratun Accenturen Olli-Pekka Lumijärven mukaan Suomen ja parhaiden maiden välillä on yksi tärkeä ero – parhaiten pärjänneissä maissa on mietitty ja päätetty energiastrategia ja edetty sen mukaan. Samalla annetaan ymmärtää, ettei Suomessa olisi strategiatyötä tehty.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Suomessa on tehty ja päivitetty säännöllisesti noin neljän vuoden välein kansalliset energia- ja ilmastostrategiat, joista viimeisimmän hallitus antoi keväällä 2013.
Strategiassa käydään hyvinkin tarkkaan läpi linjaukset ja tarvittavat toimenpiteet Suomen kansainvälisten energia- ja ilmastovelvoitteiden täyttämiseksi, energiaomavaraisuuden lisäämiseksi ja kohtuuhintaisen sähkönsaannin turvaamiseksi. Tuoreimman strategian avulla pystytään täyttämään vuodelle 2020 asetetut velvoitteet niin EU:ssa kuin kansainvälisestikin.
Hallitus on myös käynnistänyt energia- ja ilmastotiekarttatyön, jonka tavoitteena on saavuttaa likimain hiilineutraali Suomi vuoteen 2050 mennessä. Työtä ohjaa parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea, jossa on edustus kaikista eduskuntapuolueista.
Jutun mukaan Suomen energiapaletin suurin ongelma on riippuvuus tuonnista. Tämä pitää osin paikkaansa. Se on haaste sekä toimitusvarmuuden, omavaraisuuden että kauppataseen kannalta. Luonnonvaramme ovat kuitenkin mitä ovat. Ja lähtökohtiin suhteutettuna olemme saaneet huimasti aikaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että olemme korkeasta elintasostani huolimatta yksi maailman vähiten öljyriippuvaisista maista.
Uusimman energiastrategian liitteenä on kaiken lisäksi mineraaliöljyn vähentämisohjelma, jonka tavoitteena on pudottaa öljyn osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksesta edelleen.
Muita tämän hallituksen puhtaan ja uusiutuvan energian linjauksia ovat esimerkiksi panostaminen cleantech-viennin edistämiseen, monet tuulivoiman lisärakentamiseen tähtäävät toimenpiteet sekä valmisteilla olevat investoinnit nesteytetyn maakaasun LNG-terminaaleihin, liikenteen biojalostamohankkeisiin ja merituulivoiman kokeiluhankkeeseen. Tuorein toimi on työryhmän asettaminen selvittämään pienimuotoisen energiantuotannon edistämistä.
Myös kansainvälisen energiajärjestö IEA on arvioinut säännöllisesti Suomen energiapolitiikkaa. Heidän arvionsa imartelevaa Suomea ebnemmän.
Tuoreimman, maaliskuussa 2013 julkaistun IEA:n maaraportin mukaan Suomi on huolehtinut hyvin energiavarmuudestaan, edennyt eturivissä vähentäessään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja integroitunut hyvin pohjoismaiseen energiamarkkina-alueeseen. IEA:n mukaan Suomen vahvuuksia ovat erityisesti energialähteiden monimuotoisuus ja energian tehokas käyttö.
IEA kutsuu Suomea jopa energiapolitiikan eräänlaiseksi mallioppilaaksi.