Arvoisa puhemies,
Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Se kaiken lisäksi vaikeutuu entisestään, kun maailma ympärillämme muuttuu yhä kiihtyvässä tahdissa.
Elämme maailmassa, jossa julkiselta vallalta vaaditaan kattavampaa ymmärrystä monimutkaisista kokonaisuuksista ja riippuvuuksista, samaan aikaan kun kokonaisuuksien hallitseminen muuttuu yhä vaikeammaksi.
Tulevaisuuden haasteet ovat moniulotteisia ja keskinäisriippuvaisia. Ratkaistavien asioiden pilkkominen sektoreittain, hallinnonaloittain ja politiikkalohkoittain ei enää toimi. Kyky strategiseen ja ilmiölähtöiseen politiikkaan on kansakunnan menestystekijä.
Suomessa vakiintuneen tulevaisuusselontekomenettelyn tehtävänä on katsoa kauemmaksi yli välittömien tai vaalikauden aikatauluttamien haasteiden. Tavoitteena on kiinnittää huomiota asioihin, jotka jo on tunnistettu kriittisiksi, ja jotka pysyvät kriittisinä pitkälle tulevaisuuteen, ja joihin tästä huolimatta ei ole reagoitu riittävän laaja-alaisesti.
Selontekoprosessi ja juuri 20-vuotistaivaltaan juhlinut tulevaisuusvaliokunta ovat koko maailman mitassakin ainutkertaisia. Meillä on kaikki syy edelleen kehittää menettelyjä ja lisätä tulevaisuustyön käytettävyyttä.
Tämänkertaisen tulevaisuusselonteon perimmäisenä päämääränä on kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen. Yksi selonteon keskeinen viesti on, ettei se onnistu ilman kasvua. Nykylupaus tuottaa palveluja myös tuleville sukupolville ei yksinkertaisesti toteudu ilman taloudellista kasvua.
Suomen julkinen talous on kestämättömällä uralla. Korjausliike on välttämätön. Sen etupainotteinen toteuttaminen on tärkeää jo sen takia, että kansalaisille annettu palvelulupaus voitaisiin täyttää ilman, että sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus merkittävästi kärsii. Tarve kansalliselle tulevaisuushankkeelle on suuri ja akuutti.
Meidän on myös otettava huomioon mahdollisuus, että onnistuminen kestävän kasvun luomisessa ei välttämättä toteudu. Historiasta löytyy varoittavia esimerkkejä. Kansakunnan vaurastuminen voi myös kääntyä kansakunnan köyhtymiseksi. Kukoistuksen sijasta myös kuihtuminen on mahdollista.
Tuleva kasvu ei tule toteutumaan ilman erityisiä ponnisteluja. Suomen on nyt rakennettava edellytyksiä ja malli omalle menestykselle perustuen omiin vahvuuksiin ja luontaisiin edellytyksiin sekä uudistumiskykyyn. Kestävän kasvun toteutuminen edellyttää systeemistä kokonaisuuden ymmärtämistä, valmiutta ottaa käyttöön uusia toimintamalleja ja rakenteellisia uudistuksia.
Kriittisyydestään huolimatta kasvulla ja sen tavoittelulla on selkeät reunaehdot. Kasvun tulee olla kestävää. Kasvun tulee olla niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisesti kestävää.
Valtiovalta ei voi päättää millä aloilla pärjäämme ja millä emme. Kasvun aloja on jatkossa yhä vaikeampi määritellä. Julkinen valta ei voi valita voittajia. Tärkeintä on luoda edellytyksiä kasvulle ja varmistaa kasvun kestävyys luomalla mahdollistava toimintaympäristö, toimintakulttuuri ja pelisäännöt. Tulevaisuuden päätöksenteossa on tärkeintä kyky toimia nopeasti, onnistumisia monistaen ja virheitä korjaten.
Tästä huolimatta voimme hyvällä syyllä tehdä tiettyjä omaleimaisiin menestystekijöihimme ankkuroituvia valintoja.
Suomen keskeisimmät luonnonvarat ovat, vanhan sanonnan mukaisesti, puu ja pää.
Suomella on luontaisia, uusia mahdollisuuksia tarjoavia edellytyksiä, jotka eivät häviä. Uusiutuvat luonnonvarat, meidän tapauksessamme erityisesti metsiin ja biomassaan pohjautuvat varat, ja niiden kestävä hyödyntäminen on meille jatkossakin merkittävä kilpailukykytekijä.
Luonnonvarojemme ohella ilmastomme ja maantieteemme antaa meille pysyviä kilpailuetuja. Pohjoinen sijainti on antanut Suomelle aivan ainutlaatuisen osaamispohjan. Arktisen alueen toimeliaisuuden lisääntyessä suomalaiselle osaamiselle löytyy kysyntää. Venäjän läheisyydestä on meille vielä huomattavasti ammennettavaa.
Yksi tulevien vuosikymmenten kestävän kasvun kannalta olennainen, suuri murros on digitaalitalouden läpilyönti globaalin toimeliaisuuden perustana. Laitetasolla jo nähty tietotekninen vallankumous on muuntautumassa myös digitaalisten palvelujen ja sisältöjen läpimurroksi.
Digitaalitaloudessa arvonluonnista yhä suurempi osa tulee olemaan aineetonta. Globaalit arvoketjut pilkkoutuvat. Monia tehtäviä on helppo siirtää minne vaan. Yhä suurempi osa arvonluonnista syntyy tuotannon ja jakelun järjestämisestä, laitteiden, tuotteiden ja tuotannon suunnittelusta sekä huolto-, brändäys- ja markkinointitoiminnasta. Internetin hyödyntäminen lisääntyy erittäin nopeasti. Muutos näkyy myös muutosvauhdin nopeutumisena.
Yksi suomalaisen yhteiskunnan suurimmista vahvuuksista liittyy korkeaan ja koko kansaa laaja-alaisesti koskevaan osaamiseen. Tällä on suuri merkitys epävarmaan ja nopeasti muuttuvaan maailmaan asemoituessamme.
Tässä ajassa on kriittisen tärkeää, että pystymme ylläpitämään ja kehittämään meille kertyneen ICT-osaamisen tulevan kasvun perustaksi.
Vielä tätäkin olennaisempaa on pitää huolta ja edelleen parantaa kansakunnan yleistä osaamistasoa. Digitaalitalous edellyttää kaikilta hyviä perusvalmiuksia, erityisosaamista ja mahdollisuuksia kehittää omaa osaamista elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Mikään muu ei ole niin hyvä turva tai vakuutus tulevaisuuden ennakoimattomia käänteitä kohtaan kun korkeasti koulutettu, osaava ja sivistynyt väestö.
Puun viitatessa metsiimme ja pään osaamiseemme parhaan tuloksen saamme nämä luovasti yhdistämällä. Voittajia tulevaisuudessa ovat alat, jotka kykenevät nopeasti uudistumaan globaalien markkinoiden muuttuessa.
Suomen suurimmat tulevaisuuden toivot ovat cleantech ja biotalous, jotka voidaan pitkälti nähdä myös perinteisten taloutemme tukijalkojen metsä-, teknologia- ja kemianteollisuutemme uudistumisena.
Suomen vahvuus on yhteiskunnan toimivuus, vakaus ja turvallisuus. Suomi on maa, joka yksinkertaisesti toimii. Meillä on silti täysi syy kiinnittää erityistä huomiota toimintaympäristömme houkuttelevuuden ja kannustavuuden parantamiseen.
Yksi heikkoutemme on ulkomaisten investointien vähäinen määrä. Olennainen kehittämisen kohde on myös yritystemme, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistymishalukkuuden nostamisessa. Tarvitsemme kipeästi enemmän niitä, joille menestyminen piirikunnallisessa sarjassa ei riitä, vaan jotka haluavat pelata maailmanliigassa ja vieläpä voittaa siellä.
Kyse on pitkälti asennemaailman asioista. Halu kasvaa ja kansainvälistyä on olennaista. Yhteiskunnan ja yrityskulttuurin tulisi kannustaa kunnianhimoisuuteen, luoda epäonnistumisen hyväksyvä ilmapiiri sekä tarjota turvaa epäonnistumisen varalle.
Tähän liittyy myös kestävän kasvun edellytyksenä oleva henkinen läheisyys muun maailman kanssa. Meidän pitää olla osa maailmaa myös henkisesti. Yhä useampi tekee jatkossa työtä globaalissa ympäristössä, ja vaatimukset kansainvälisyydelle vain kasvavat. Kestävän kasvun edistämiseksi on olennaista, että yhteiskunnan kansainvälisyys, moniarvoisuus ja monimuotoisuus lisääntyvät.
Impivaaralaistumisen ja itseensä käpertymisen, muukalaisepäluuloisuuden ja eristäytymisen sijasta meidän pitäisi rohkeasti hakeutua maailmalle, kannustaa muita hakeutumaan tänne, kehittää itsestämme moderneja maailmankansalaisia. Maailmassa on vain harvoja maita, joiden hyvinvointi on niin riippuvaista mm. vienniksi kutsuttavan, muun maailman kanssa harjoitettavan kanssakäymisen onnistumisesta kuin mikä Suomen osalta on tilanne.
Syrjäytyminen ja eriarvoistuminen ovat nyky-yhteiskuntamme suurimpia ongelmia, joilla on korostetun suuri inhimillinen, tasa-arvoon ja ihmisarvoon liittyvä kytkentä. Tämän ohella niillä on huomattava heijastusvaikutus myös kestävän kasvun luomisen edellytyksiin.
Suomi on pieni, nopeasti ikääntyvä maa. Meillä ei yksinkertaisesti olisi varaa menettää ketään eikä kenenkään työpanosta. Erityisesti nuorten ikäluokkien panos tulevan kasvun rakentamisessa on aivan keskeinen. Tämän sukupolven haasteena on jo lähtökohtaisesti sen pieni koko.
Olennaisinta tässäkin yhteydessä on hyvä koulutus. Jotta kaikki pärjäävät yhteiskunnassa – tulevaisuuden nopeasti muuttuvassa digitaalitaloudessa – osaamisen ja kykyjen rakentaminen varhaiskasvatuksesta lähtien on avainasemassa.
Erityinen haaste liittyy myös kasvussa oleviin terveyseroihin, varsinkin kun terveysongelmat keskittyvät muutoinkin eri tavoin huono-osaiseen väestöön.
Erityinen huoli on liikkumaton elämäntapa. Monien aiheuttamiensa kansanterveydellisten ongelmien ohella liikkumattomuus on keskeisin syy mm. ennenaikaisiin eläköitymisiin ja työpoissaoloihin, minkä takia sen heijastusvaikutus ajankohtaisiin työurakysymyksiin on vahva. Suomalaisen liikuntaväen tulisi vihdoin herätä tajuamaan, että liikkumattomuus on aika ajoin heikohkoa huippu-urheilumenestystä dramaattisesti suurempi yhteiskunnallinen kysymys. Vielä olennaisempaa on liikunnan edistämisen integroiminen aidosti osaksi yhteiskunnallista terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa.
Kaiken kaikkiaan yhteiskunnallisen, kumuloituvan heikko-osaisuuden torjuminen on aivan keskeistä pyrkiessämme varjelemaan sitä luottamuspääomaa, jota oikeudenmukaisuuteen ja reiluuteen perustuva mallimme on meille tuottanut.
Valtiovalta ei voi vain omilla toimillaan luoda haluttua tulevaisuutta ja Suomen menestystä. Meidän kaikkien on hyväksyttävä, että tulevaisuus ei ole samanlainen kuin ennen. Koko yhteiskunnan on oltava valmis uusiutumaan.
Kestävä kasvu ei rajaudu ainoastaan yksityiselle sektorille. Myös julkinen puoli voi toimia tulevaisuuden kasvun tukena. Tavoitteena on, että julkinen sektori toimii avoimesti ja uusia ratkaisuja ennakkoluulottomasti kokeillen sekä kestävän kasvun markkinoita luoden. Jo julkisen sektorin keräämän tiedon avoin käyttömahdollisuus lisää osallistumisen ja yritystoiminnan edellytyksiä.
Suomalaisilla on ollut vahva yhteinen visio hyvästä elämästä. Nyt tuo visio muotoutuu paljon mosaiikkimaisemmaksi. Suomi on historiassa kulkenut polkunsa muiden seuraajana ja kiinniottajana. Jatkossa meidän täytyy entistä selkeämmin ja rohkeammin tehdä omat valintamme.
On hyvin todennäköistä, että myös me suomalaiset joudumme kohtaamaan monenlaisia maailmanlaajuisia kriisejä ja sopeutumaan niihin. Rohkeus ja neuvokkuus kohdata erilaisia, myös epätoivottuja tapahtumia voi olla meidän vahvuutemme. Tarvitsemme ketteryyttä ja kyvykkyyttä kääntää myös nopeasti suuntaa, jos siihen on tarvetta. Selonteon perusajatuksia onkin ollut sellainen kimmoisa yhteiskunta, joka kestää erilaisia kolhuja, pystyy uusiutumaan nopeasti ja voi hyödyntää uusia mahdollisuuksia
Tulevaisuusselonteko ei ole toimenpideohjelma. Se ei ole kattava maailmanselitys, eikä se pyri antamaan valmista tiekarttaa tai reseptiä tulevaisuuden kohtaamiseen. Sen rooli on pikemminkin toimia ravistelijana ja keskustelun herättäjänä.
Toivonkin, että kansalaisyhteiskunta, yritykset, kunnat ja maakunnat, virastot ja ministeriöt, kaikki suomalaiset toimijat löytävät selonteon tavoitteista yhteistä pohdittavaa ja tekemistä.
Tulevaisuus ei vain tapahdu. Tulevaisuutta voi ja pitää myös määrätietoisesti rakentaa. Suomen tulevaisuus tulee merkittäviltä osin olemaan sellainen millaiseksi haluamme sen omien valintojemme ja tekojemme kautta muodostuvan. Vaikka päällämme leijuu monenlaisia pilviä, tarjoavat suomalaisen yhteiskunnan osaaminen, päättäväisyys ja rohkeus monenlaisia ainutkertaisia menestyksen edellytyksiä.
Maailma on niin iso paikka, ettei sillä koskaan mene niin huonosti, ettei se aina tarjoaisi pienelle Suomelle lähes rajattomia mahdollisuuksia.