Puheet

Teknologiateollisuuden kevätkokous, Helsinki

Puhuttaessa muutokset mahdollisia

Hyvät kuulijat,

Talous on kestävyyslaji. Suomenkin talouden menestys rakennetaan pitkäaikaisella työllä. Pikavoittoja voidaan aina saavuttaa yksittäisillä tempuilla tai päätöksillä, mutta vain määrätietoinen ja johdonmukainen työ luo kestävää kasvua ja lopulta ratkaisee, kuka pärjää mitenkin entisestään kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

Talouden globaali murros on vienyt meiltä varsinkin viime vuosina tuhansia työpaikkoja. Ja vie väistämättä myös tulevina vuosina. Se on talousympäristömme karu toinen puoli. Toinen puoli on se, että aivan yhtä lailla globaali murros tuo meille uusia työpaikkoja. Tilanteessa kuin tilanteessa Suomessa riittää varmasti myös taloudellisia hyötyjiä. Maailma on yksinkertaisesti niin iso paikka, ettei sillä voi mennä niin huonosti, etteikö se silti avaisi piskuiselle Suomelle lähes rajattomasti houkuttelevia mahdollisuuksia.

Toki olemme erittäin riippuvaisia maailmantalouden liikahduksista. Vienti on Suomen talouden moottori. Ilman toimivaa moottoria koko muu ketju kärsii. Tästä olemme nähneet valitettavia ennusmerkkejä viime aikoina, kun kielteiset muutokset ovat alkaneet heijastua esimerkiksi yleensä vankkana pitämämme vähittäiskaupan puolelle. On silti erinomaisen tärkeätä tiedostaa, että suhdanteet selittävät ongelmistamme vain osan. Olemme ennen kaikkea ison rakenteellisen haasteen edessä. Talouttamme on pystyttävä uudistamaan, kilpailukykyä kohentamaan ja elinkeinorakennetta monipuolistamaan.

Moninaisista toiveista huolimatta ennusmerkit eivät näytä paremmilta jatkoakaan ajatellen. Esimerkiksi EK:n Suhdannebarometrin mukaan Suomen elinkeinoelämän kehitys on alkuvuonna ollut odotuksia heikompaa.

Uusien tilausten ja tuotannon kehitys on ollut yrityksille pettymys, ja tilaukset supistuivat sekä teollisuudessa että rakentamisessa.

Myös teknologiateollisuuden yritysten liikevaihto Suomessa supistui viime vuonna. Tämän vuoden tammikuussa liikevaihto oli neljä prosenttia pienempi kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Teknologiateollisuuden oman arvion mukaan tilauskantatiedustelussa mukana olevat alan yritykset Suomessa saivat uusia tilauksia tammi-maaliskuussa euromääräisesti 16 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavalla ajanjaksolla ja 22 prosenttia vähemmän kuin edeltävällä vuosineljänneksellä loka-joulukuussa.

Miksi sitten pitää synkistellä? Ei mistään syystä. On kuitenkin rehellistä katsoa talouden isoa kuvaa realistisesti, ilman turhia haihatteluja. Vain sitä kautta ymmärrämme, kuinka monimutkainen ja vaikea taloustilanteemme on edelleen. Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että haastava tilanne olisi pysyvä olotila. Mutta olennaisesti oletettua sitkeämpi vieras majatalossamme se on.

Valtiovalta ei voi yrittää yhdenkään yrittäjän puolesta. Sen sijaan valtiovallan toimin voidaan osaltaan kehittää mahdollisimman kilpailukykyistä ja kannustavaa liiketoimintaympäristöä.

Kenties merkittävin vaikutus on silloin veroratkaisuilla. Maaliskuun kehysriihessä tehtiin merkittävä liikahdus yhteisöveron osalta. Päätös on useastakin eri syystä hautautunut muiden vääntöjen alle, mutta siellä se on odottamassa – 4,5 prosenttiyksikön lasku ja selkeä siirtyminen alle Ruotsin tason.

Totesin jo viime talvena, ettei maailma lopu yhteen hallituskauden puolivälitarkasteluun. Talous todella on kestävyyslaji. Kuten jo totesin, on harhaa kuvitella, että Suomen taloustilanne olisi kääntymässä kovin auvoiseksi aivan lähiaikoina. Hallituksen osalta se tarkoittaa sitä, että kehysriihi ei ollut päätepiste kasvua luoville toimille. Työ jatkuu.

Yksi teollisuuden kannalta kriittinen kysymys liittyy rikkidirektiivin voimaantuloon vuoden 2015 alusta. Kehysriihen yhteydessä hallitus linjasi teollisuutta tukevia toimia, kuten aiemmin sovitun windfall-veron leikkaamisen sekä varsin mittavat tuet LNG-infrastruktuurin rakentamiseen. Hyvä alku voisi joku sanoa, mutta epäilisin että varsinkin tämän kuulijakunnan mielestä riittämätön.

Voi olla, mutta epävarmoja olemme myös siitä, mikä lopulta tulee olemaan rikkidirektiivin vaikutus.

Vaikka hallituksen päätökset tulevat aina tiettyjen prosessien, tässä tapauksessa kehysriihen kautta, on valtiovallalla oltava myös herkkyyttä ajassa elämiseen. Näin aiotaan toimia myös rikkidirektiivin osalta. Hallitus onkin sitoutunut tarkastelemaan tilannetta vielä vuoden 2015 alussa, kun konkreettisemmin nähdään, kuinka lujaa uusi säädöstö iskee Itämeren alueen teollisuuteen.

Kuten sanoin, hallitus ei lyö omia kansiaan kiinni teollisuutta piristävien ja kasvua vauhdittavien toimien osalta. Kilpailukyky rakentuu kuitenkin pääosin täysin muualla kuin valtioneuvoston istuntosalissa. Jo tehtyjen kasvupäätösten yhteydessä painotettiin, että se oli samalla vahva viesti suomalaiselle elinkeinoelämälle – tarvitsemme kaikkia mukaan talkoisiin. On mielestäni kuitenkin hiukan naiivia vedota siihen, että yritysten olisi nyt tehtyjen veroratkaisujen jälkeen ikään kuin velvollisuus investoida ja työllistää. Yritykset toimivat kukin omista selkeistä lähtökohdistaan. Viime kädessä vain kannattava liiketoiminta luo kestävää kasvua ja hyvinvointia.

Meillä on maassa kuuden puolueen hyvin erilaisista poliittisista lähtökohdista ja ajattelutavoista ponnistava hallitus. Silti hallitus on pystynyt kerta toisensa jälkeen tekemään päätöksiä. Hyviä tai vähän vähemmän hyviä, enemmän tai vähemmän riittäviä, mutta päätöksiä kuitenkin. Nyt on työmarkkinajärjestöjen aika näyttää, että vastuullisuutta, yhteistyökykyä ja ratkaisuhalua löytyy myös syksyn työmarkkinaneuvotteluihin.

Talous on pitkälti psykologiaa. Hyvät asiat tuppaavat synnyttämään lisää hyviä asioita. Yksi iloinen esimerkki liittyy suomalaiseen cleantech-osaamiseen. Tiistaina julkaistun tutkimuksen mukaan alan liikevaihto kasvoi viime vuonna 15 prosenttia. Siis samana aikana, jolloin muu teollisuus oli 0,6 prosenttia pakkasella. Cleantech on pitkälti ilmentymä teknologiateollisuuden uudistumisesta samalla tavoin kuin biotalous osaltaan kuvastaa metsäteollisuuden uudistumista.

Teollisuuden jatkuvan uudistumisen tärkeyttä ja merkitystä ei voikaan liiaksi korostaa. Tässä päävastuu on elinkeinoelämällä itsellään. Valtiovallan tehtävänä on pitää huolta yleisistä edellytyksistä, osaltaan houkutella maahan myös uusia ulkomaisia investointeja ja erilaisin kohdennetuin toimenpitein tuupata kehitystä oikeaan suuntaan.

Tähän liittyen yritystukijärjestelmäämme on edelleen kehitettävä juuri elinkeinoelämän uudistumista tukevaan suuntaan. Kuitenkin väistämättä rajalliset veroeurot kannattaa suunnata korostetusti uutta luovaan eikä vanhaa säilyttävään toimintaan. Toisen esimerkin ottaakseni valtiovallalla voi ja pitää olla rooli yritysten kasvurahoituksen turvaamisessa yhä haasteellisemmissa oloissa.

Uudistumisen ohella meidän pitää lakkaamatta varjella omaa kustannuskilpailukykyämme. Tässä riittää tehtävää niin julkiselle vallalle, työmarkkinajärjestöille kun yrityskentälle itselleenkin.

Olennaista on ymmärtää, että kaikkea tätä pitää väsymättä jaksaa tehdä koko ajan – joka ikinen päivä. Isommatkin päätökset – esimerkiksi yhteisöveroaleen viitatakseni – ovat kuitenkin vain yksittäisiä päätöksiä yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *