Merkittävistä niin yksityisistä kuin julkisista tutkimus- ja panostuksista huolimatta Suomen talouden rakenteellinen heikkeneminen on käynnissä. Tämä jää julkisessa keskustelussa helposti Euroopan talouden vakavien ongelmien varjoon. Suomen vaihtotase oli viime vuonna vuositasolla ensimmäisen kerran alijäämäinen sitten vuoden 1993.
On vaarallista kuvitella, että investointien supistuminen tai suuntaaminen muualle kuin Suomeen olisi pelkästään suhdanteista riippuvaa. Tämä voi olla pysyvämpi ilmiö, koska monien Suomelle tärkeiden toimialojen rakennemuutos on saanut vauhtia vasta viime vuosina.
Uuteen tilanteeseen voi vastata ainoastaan entistä paremmalla osaamisen kaupallistamisella ja pärjäämisellä kansainvälisessä kaupassa.
Yritysten investoinnit ovat elintärkeitä Suomen talouden suorituskyvyn kannalta. Selkeä kasvun mahdollisuus liittyy ulkomaisiin investointeihin. Moniin maihin verrattuna ulkomaisten investointien osuus on Suomessa varsin pieni.
Näiden ja monien muiden Suomen markkinoita koskevien huomioiden perusteella voi kysyä, olemmeko liian kotikutoisia. Esimerkiksi Ruotsi on onnistunut houkuttelemaan ulkomaisia teollisuusinvestointeja yli 2,5 kertaisesti suhteessa BKT:een. Onko kotikutoisuudessa osin myös selitys osaamisen sekä tutkimus- ja kehitystyön kaupallistamishaasteeseen? Suomi pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen useilla tavoilla.
Tämä on nähtävissä uusien politiikkatoimenpiteiden valmistelussa, ja myös esimerkiksi 12.12. hallituksen käsittelemässä ehdotuksessa strategiaksi ulkomaisten investointien edistämiseksi Team Finland – konseptin alla.
Kiitän vastaanottamastani mielenkiintoisesta selvityksestä. Se linkittyy olennaisesti edellä mainitsemiini Suomen haasteisiin. Mikä erityisen tärkeää, siinä tarjotaan välineitä haasteiden ratkaisemiseen.
Selvitys pohjautuu toimialakohtaiseen analyysiin. Lähestymistapa on hyvä. Vaikka yritysten toimintaympäristöön vaikuttavat monet yleiset toimet kuten verotus ja työvoiman saatavuus, toimialojen kilpailukykyyn kohdistuu myös paljon erityisiä toimialakohtaisia kysymyksiä. Näin on erityisesti terveysteknologian ja lääketutkimuksen osalta, joihin eri julkisten toimijoiden rooli vaikuttaa merkittävästi, jopa ratkaisevasti.
Olen selvityksen keskeisestä johtopäätöksestä samaa mieltä: Suomen kannattaa hyödyntää terveysteknologiaan ja lääketutkimukseen liittyvä kaupallinen potentiaali. Se sopii hyvin Suomen osaamiseen perustuvaan kasvustrategiaan. Olen samaa mieltä myös siitä, että hyödyntäminen ei onnistu ilman toimenpiteitä. Vain niiden avulla voimme tavoitella samanlaista menestystä kuin esimerkiksi Ruotsi ja Tanska.
Toimenpidesuositusten osalta nostan selvityksestä esiin viisi asiaa:
Kansallisen tahtotilan synnyttäminen, jota raportti alleviivaa, on luonnollisesti äärimmäisen tärkeä. Hallituksen puolivälin tarkastelu tarjoaa hyvän paikan luoda yhteinen tahtotila ja päättää ministeriöiden yhteisestä mandaatista terveysteknologia- ja lääketutkimussektoreiden strategian luomiseksi sekä toimista kasvun vahvistamiseksi.
Raportissa korostetaan yritysten roolia innovaatioiden kaupallistamisessa. Tämä pääsee meiltä ikävän usein unohtumaan. Suomi on hieno maa ja hoidamme monet asiat koulujärjestelmässä ja terveydenhuollossa mallikkaasti. Innovaatioiden kaupallistamisessa eivät välittäjinä voi kuitenkaan toimia kuin yritykset.
Ulkomaisten investointien houkuttelu. En näe mitään syytä, miksi emme voisi tässäkin seurata Ruotsin ja Tanskan esimerkkiä. Meillä on takamatkaa, mutta toisaalta vahva osaamispohja antaa meille mahdollisuuden menestyä. Pitää vain olla määrätietoinen, ahkera ja pitkäjänteinen.
Selvityksessä esitetään myös uusien rahoituksellisten instrumenttien kehittämistä erityisesti niin, että voidaan vahvistaa pitkäjänteisen strategisen yhteistyön rakentamista tutkijayhteisön ja yritysten välille.
Tutkimus- ja innovaatioinfrastruktuurien kehittäminen näillä aloilla kuuluu luonnollisesti ennen kaikkea sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle. Pidän hyvin tärkeänä selvityksessä esiintuotujen osaamiskärkiemme määrätietoista terävöittämistä, mutta tätä ei voida tavoitella ilman kilpailukykyistä infrastruktuuria.