Kirjoitukset

Ovatko asiantuntijat aina oikeassa?, Nykypäivä, kolumni

Asiantuntija lienee yksi yhteiskuntamme eniten kunnioitusta herättävistä titteleistä, vaikka kenelläkään ei ihan virallisesti taida tällaista ammattinimikettä ollakaan. Asiantuntijoihin törmää silti vähän väliä.

Aivan erityisesti medialla on taipumus viitata näihin yli-ihmisiin. Asiantuntija on se, joka kertoo, miten asiat oikeasti ovat. Asiantuntija on tämän päivän ylipappi, joka antaa oikeutuksen mitä erilaisimmille näkemyksille. Asiantuntija ei koskaan ole väärässä, koska asiantuntija on asiantuntija.

Mutta mikä oikein on asiantuntija? Kuka voi käyttää itsestään tällaista nimikettä ja keneen se voidaan liittää?

Vastaus lienee, että melkein kuka tahansa voi olla asiantuntija. Varsinkin eduskunnassa.

Parlamentissahan valiokunnat järjestävät oikein ”asiantuntijakuulemisia”, missä toinen toistaa jäävimmät ihmiset käyvät esittelemässä työnantajansa näkemyksiä. Eduskuntakielessä asiantuntija onkin useammin lobbari kuin asiantuntija.

Toki nämä ihmiset tietävät puhumastaan asiasta yhtä sun toista. Osa tietää oikein paljonkin. Mutta tarkoittaako se, että joku tietää hieman enemmän jostain asiasta tai ilmiöstä, että hänellä olisi aiheesta fiksuja ajatuksia? Tai että hän edes esittäisi omia ajatuksiaan?

Toisinaan tarkoittaa, toisinaan ei.

Aivan erityisen asiantuntijajoukkonsa muodostavat yliopistollisissa tehtävissä toimivat. Maa on täynnä erilaisia professoreita, dosentteja, lehtoreita ja tutkijoita, joiden mielipiteisiin mielellään viitataan. Toisaalta näitä ihmisiä on niin paljon, että melkein mille tahansa väitteelle löytää jostain jonkun tukijan, jonka akateemisella asemalla sitten voidaan perustella ihan mitä kantaa tahansa.

Kun riittävän kauan soittaa erilaisia asiantuntijoita läpi, kyllä sieltä aina joku löytyy, joka leikkiin ryhtyy. Ellei Joensuun yliopistosta saa haluamaansa vastausta, Tampereelta saa – tai toisinpäin.

Ei esimerkiksi ole temppu eikä mikään löytää minä tahansa aikana sekä sellaista ekonomistia, joka kannattaa tiukkoja säästöjä että sellaista ekonomistia, joka vannoo laajamittaisen elvytyksen nimiin. Itse kukin päättää keneen uskoo. Ja itse kukin valitsee ketä siteeraa.

Ja sitten on se päivystävien dosenttien armada, joka on oikein tullut tunnetuksi siitä, että räväköitä ”asiantuntija”mielipiteitä riittää, kunhan riittävän usein muistetaan vaan käydä kysymässä.

Asiantuntijatermin löysästä käytöstä kärsivät eniten ne, jotka oikeasti ovat asiantuntijoita. Eivät heidänkään aatelmat tosin aina fiksuja ole. Kaikkein arvostetuimmista asiantuntijoista muuten ei tarvitse käyttää termiä asiantuntija, vaan heitä voidaan kutsua heidän omalla nimellään.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on tärkeää todeta, että asiantuntemus ja asiantuntijuus ovat erittäin tärkeitä ja mm. poliittisessa päätöksenteossa välttämättömiä tekijöitä. Inhimillisiä olentoja ovat kuitenkin asiantuntijatkin, parhaatkin heistä, eivätkä he edusta mitään absoluuttista, objektiivista totuutta. Asiantuntijoita on moneen lähtöön, kuten on vaikkapa poliitikkojakin, joilla kuitenkin on valtakirja yhteisten asioiden hoitamiseen.