Tuleeko valtiontalouden tulevat säästöt tehdä juustohöylällä vai ei? Kysymys on aiheellinen ja on noussut esille viime päivinä hallituksen valmistautuessa tavanomaista suurempaan valtiontalouden sopeutukseen.
Juustohöylämetodia vastustavat puhuvat yleensä priorisoinneista. Pitäisi uskaltaa arvioida valtion menoja uudelleen ja kohdentaa säästöt vähemmän tärkeisiin kohteisiin. Ajattelu on sinänsä loogista. Käytännössä se on kuitenkin kovin vaikeaa. Ainakaan sellaista ministeriä ei hevin löydä, joka allekirjoittaisi väitteen oman hallinnonalansa muita suuremmasta leikkausprosentista fiksuna priorisointina. Ja jos asianosaisilta kysytään, ei meillä vähemmän tärkeitä kohteita taida ollakaan.
Juustohöylästä lipsuminen tarkoittaa tosiasiassa myös epäluottamusta aiemmille priorisoinneille. Jos jossakin on varaa suuremmille säästöille, kyseinen hallinnonala on aiemmin saanut oikeuttamatonta etua budjettiväännöissä. Ja kuten sanottu, se on myös ristiriidassa sen elävän elämän realiteetin kanssa, että jokainen ministeri taistelee oman hallinnonalansa menoista naarastiikerin lailla. Tässä suhteessa julkistalouden logiikka on muutoinkin perin omituinen. Elinkeinoelämän puolella – ei toki aina – hyvinä johtajina pidetään niitä, jotka pystyvät toiminnan tasosta tinkimättä leikkaamaan menojaan, valtakunnanpolitiikassa voittajia ja sankareita ovat ne ministerit, jotka eniten onnistuvat paisuttamaan omia budjettejaan – tapahtuipa varsinaisessa toiminnassa sitten enemmän tai vähemmän.
Käytännön elävä elämä tuo mukanaan muitakin vaikeuksia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Sosiaali- ja terveysministeriö. STM on ylivoimaisesti suurin hallinnonala budjetilla mitattuna. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että mikäli STM:n sektorilta ei säästettäisi tai säästettäisiin selvästi muita sektoreita vähemmän, säästöprosentti nousisi olennaisen paljon korkeammaksi kutakuinkin kaikilla muilla sektoreilla. Tämä taas on monestakin syystä vaikeaa, jopa mahdotonta.
STM:n tulee siis olla vahvasti mukana talkoissa. Vain isoista summista saadaan isoja säästöjä. Mutta jos ja kun sosiaali- ja terveyspuolelta tämän logiikan mukaan on pakko säästää, on kovin vaikeaa päästää muita sektoreita ainakaan olennaisesti vähemmällä. Onhan niinkin, että juuri STM:n määrärahat ovat hyvinvointiyhteiskuntamme ytimessä. Ja toisaalta kaikkein vähäosaisimpien etuudet ja palvelut rahoitetaan pääosin juuri sieltä.
Valtiosihteeri Sailas sanoi taannoin televisiossa, että hän päästäisi valtiovallan perinteisimmät tehtäväalueet kuten puolustusvoimat, poliisin ja oikeuslaitoksen tämänkertaisissa säästötalkoissa vähemmällä. Olen Sailaksen kanssa samaa mieltä. Logiikka ja perustelut ovat hyvät. Ja olen tätä meiltä, vaikka yksikään kokoomuslainen ministeri ei tällä hetkellä vastaa näistä sektoreista.
Mutta, mutta. Miten sosiaali- ja terveysväki tai opetusväki tähän suhtautuisi? Kysyä vain sopii.
Vaikka juustohöylää lienee pakko käyttää jatkossakin, juustohöylällä voidaan tietysti raapaista ohuempia ja paksumpia viipaleita. Eikä unohtaa pidä sitäkään, että vaikka ministeriöiden välillä on useimmiten päädytty jonkinlaiseen juustohöylään, ministeriöiden sisällä valinnanvaraa on enemmän ja arvovalta-asetelmia vähemmän.
Oli lopputulos muuten ihan mikä tahansa, se tulee opposition mukaan olemaan niin väärä kuin väärä vain voi olla.