Euromaat ovat jälleen kerran päässeet yhteisymmärrykseen Kreikan tukemisesta. Hallitukset eri euromaissa tukevat ratkaisua – ja oppositiot vastustavat.
Eivät hallitukset – Suomenkaan – pakettia innosta puhkuen, käsiä yhteen taputtaen ja tasajalkaa riemusta hyppien kannata. Ei tämä kivaa ole. Mukavaa olisi, jos tällaisia päätöksiä ei tarvitsisi tehdä. Hauskaahan se olisi, jos Kreikassakin kaikki olisi hyvin.
Mutta kun ei ole.
Käytännössä valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja. Tehtävä on tällöin valita näistä vähiten huono. Päätösten tekemättä jättäminen ei ole vaihtoehto. Pakoon pahaa maailmaa ei pääse.
Mitään absoluuttista taetta siitä, että valittu malli olisi paras, tai siis vähiten huono, ei kukaan voi antaa. Kyse on kuitenkin yhteiseurooppalaisesta parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuvasta arviosta.
Kyse ei ole mistään salajuonista. Ei kukaan näitä päätöksiä huvikseen tee. EU:n ja sen jäsenmaiden, Suomi muiden muassa, etua tässä ajetaan. Mikä ihmeen muu intressi eurooppalaisilla hallituksilla voisi näitä epäsuosittuja päätöksiä tehdessä ylipäänsä olla.
Opposition etuoikeus on olla sitoutumatta mihinkään, haukkua kaikkia ratkaisuja ja olla kantamatta vastuuta. Hallituksilla ei ole samanlaista ”luxus-vaihtoehtoa”. Huonoista vaihtoehdoista on pyrittävä valitsemaan vähiten huono, vaikka kuinka tekisi pahaa.
Aina on mahdollista, että koko järjestelmä, koko Eurooppa, on kollektiivisesti väärässä. Vaikka näin olisikin, ei kukaan sitä tahallaan tee. Ei mikään hallitus niin pöljä ole, että se tieten tahtoen hassaisi veronmaksajien varoja vaikkapa Kreikan tukemiseen, ellei se uskoisi sen viime kädessä olevan järkevää.
Lienee kuitenkin todennäköistä, että Euroopan hallitukset virkamiesarmaadoineen ja kaikkine asiantuntijoineen ovat oikeammassa – tai ainakin vähemmän väärässä – kuin Euroopan oppositiot ilman näitä henkisiä resursseja.
Hyvä on myös mieltää, ettei ongelmattomia ratkaisuja ole. Jos olisi, ne olisi otettu satavarmasti käyttöön.
Oppositiolla ei lähtökohtaisesti ole vastuuta mistään. Siksi se voi väittää toisin. Ja koska asiat ovat vaikeita ja päätökset epäsuosittuja, toisin myös väitetään. Monimutkaisen maailman älyllinen yksinkertaistaminen on helppoa, kun siitä ei koskaan joudu vastuuseen.