Blogi

Hullu maailma

Päivän Hesari kirjoitti ”Itämeren suurimmasta päästölähteestä”. Olin hämmästynyt – kauhistunutkin. Olen ainakin viimeiset 10 vuotta itse puhunut ja ajanutkin toimia Itämeren puhdistamiseksi ja – naiivisti – kuvitellut, että vihdoin asian vakavuus olisi kaikkialla ymmärretty. Yhtä lailla olin kuvitellut, että tutkijat ja muu ympäristöväki olisi paikallistanut yhteisen meremme pahimmat likaajat. Mutta ei. Kuin puskista saimme tiedon siitä, että ”Luoteis-Venäjällä sijaitsevan lannoitetehtaan jätekipsivuorelta vuotaa Suomenlahteen rehevöittävää fosforia koko Suomen vuosikuorman verran”.

Miten ne kehtaavat? Miten tämä on mahdollista? Miksi emme edes tienneet asiasta?

Jos minua oksetti venäläinen tulokulma Itämereen, paljon parempia fiiliksiä ei herättänyt viereisellä sivulla ollut pääkirjoitus Yhdysvaltain presidenttivaaliasetelmista.

Sitaatti pääkirjoituksesta: ”Hämmästyttävää nostetta on saanut (republikaanien esivaalissa) myös Ron Paul, texasilainen kongressimies, jonka tiukka libertaristinen ideologia kiistää valtion oikeuden puuttua juuri mihinkään ja edellyttää useimpien Yhdysvaltain kansainvälisten sitoumusten purkamista”. Ei voi kuin hämmästellä – ja kauhistella. On tämä hullu maailma!

Eikä tämä tietty Venäjään ja Yhdysvaltoihin rajoitu. Sisäsivuilla HS kirjoittaa taas Unkarista, jonka hallitus on tekemässä modernien aikojen länsimaista ennätystä demokratian halventamisessa.

Mutta, mutta…

Jos on maailmalla ihmetelty ja ihmetellään Venäjän ympäristöpolitiikkaa, amerikkalaista teekutsuliikettä ja Unkarin hallituksen edesottamuksia, niin kyllä on ihmetelty suomalaista jytkyä ja vakuusfarssiakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *