Blogi

Kuka on hyvätuloinen?

SDP:n presidenttiehdokas Paavo Liponen näyttää ehdottaneen hyvätuloisille veronkiristyksiä. SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen puolestaan ilmoittautui ensimmäisenä tukemaan näitä veronkorotuksia. Sinänsä demarijohtajien ulostuloissa ei ole mitään yllättävää, Paavo Lipposellakin kun on tapana heittäytyä vasemmistolaiseksi aina muutamaksi viikoksi ennen vaaleja.

Vaateet hyvätuloisten kurittamisesta lienevät kohtuullisen suosittuja. Onhan se kamalaa, että osa tienaa ihan liikaa, eikä oikein verojakaan maksa!

Toki kovista palkoista maksetaan kovia veroja. Suomessa on yksi maailman kireimmistä verotuksista ja myös yksi kovimmista progressioista. Pääomatuloilla elelevät ovat asia sikseen, mutta heidän verotustaan onkin juuri kiristetty. Heihin ei tuloverotus sitä paitsi iske, joten heitä ei kannata tuloverotuksesta puhuttaessa maalitauluna pitääkään, vaikka moni varmasti näin tekee.

Mutta silti: retorisella tasolla hyvätuloisten kurmuuttaminen on aina helppoa ja aika vaaratontakin – ainakin poliittisesti, varsinkin kun ani harva mieltää itsensä hyvätuloiseksi.

Tässä piileekin villakoiran ydin. Puhumme – tai osa meistä – mielellään hyvätuloisista tietämättä, mitä sillä tarkoitamme. Tai vaikka tietäisimmekin, kuulijamme mieltävät usein asian toisella tavalla. Moni tietää tämän eron ja hyödyntää sitä häikäilemättä.

Hyvätuloisuus on vaikea käsite. Se on suhteellinen käsite ja sen sisältö vaihtelee dramaattisesti ajasta, paikasta ja puhujasta riippuen.

Hyvätuloisten veronkorotusvaateet saavat näinä aikoina pontta maan tunnetuista taloushaasteista. Ajatellaan, että hyvätuloistenkin pitää olla talkoissa mukana. Tulokulma on sinänsä looginen.

Veronkiristyksillä voi – kannattajastaan riippuen – olla ajatuksena se, että hyvätuloisia lisärokottamalla katettaisiin valtiontalouden vajetta jollakin relevantilla määrällä. Tämän mallin heikkous on siinä, että mitään merkittäviä rahamääriä ei saada kasaan vain hyvätuloisia kiusaamalla, vaan silloin maksumiehiksi ja –naisiksi joutuisi myös valtaosa keskituloisistamme. Silloin taas veronkorotuksissa ei enää olisi kyse hyvätuloisten veroista, vaan laajemmin keskiluokan verotuksesta.

Toinen tulokulma voi olla hyvätuloisten verojen kiristäminen symbolisista syistä, esimerkin takia. Tällöin merkittäviä varoja valtion kassaan ei pyritäkään saamaan. Kyse on toisin sanoen puhtaasti ideologisesta veronkiristyksestä. Näissä taasen piilee monen monituista vaaraa ja riskiä ilman, että esim. tuloeroja tällä sillä tavoin voitaisiin kuitenkaan kaventaa, että sillä olisi mitään suurempaa merkitystä. Jos nyt tuloerojen kaventaminen maailman pienimpien tuloerojen maassa on jollekin ideologinen missio.

Niin tai näin, ensin pitäisi määritellä, mitä hyvätuloisella tarkoitetaan?

Oletko sinä hyvätuloinen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *