Helsingin Sanomien Brysselin-kirjeenvaihtaja Virve Kähkönen kirjoitti tämän päivän lehdessä räväkästi otsikolla ”Pöllöilyä päätösten sijaan”. Kirjeenvaihtaja toteaa jutussaan, että ”koko maailma odotti EU:n johtajilta rohkeita päätöksiä euroalueen velkakriisin taltuttamiseksi”. Näitä ei kuitenkaan viikonlopun aikana saatu. Kähkösen mukaan ”kalvosulkeisia”, ”käsittämätöntä kokouspöllöilyä”, ”suurten kokouspoukkoilua” ja ”päättämättömyyden kierrettä” sen sijaan saatiin ihan riittävästi.
Voi kunpa maailma olisikin näin yksinkertainen ja päätöksenteko helppoa. Sen kun vain istutaan alas, ollaan jämäköitä ja tehdään rohkeita päätöksiä!
Euroalueen velkakriisi on erittäin vaikea ja moniulotteinen ongelma. Helppoja tai edes varmasti toimivia ratkaisuja ei ole. Yksinkertaisia tai suosittuja ratkaisuja ei ole senkään vertaa. Kaiken lisäksi ratkaisuista pitäisi päästä yksimielisyyteen varsin laajan, heterogeenisen ja erilaisten paineiden alla olevien päämiesten kesken. Kun kahdelle suurelle eli Saksalle ja Ranskallekin tuottaa suurta tuskaa löytää yhteistä säveltä, voi vain kuvitella kuinka vaikeaa on löytää konsensus kaikkien EU-maiden kesken.
Ratkaisujen hakeminen vie aina aikansa. Näin on paljon helpommissakin tapauksissa. Kotimaamme valtionhallinnossa ei niin helppoa asiaa taida ollakaan, ettei sitä pohtimaan asetetulle työryhmälle anneta vähintään puoli vuotta aikaa ratkaisujen hakemiseen. Moni porukkaa istuu neljäkin vuotta ja silti työ jää kesken.
Aivan erityisesti ratkaisut vaativat aikansa, jos niiden tekijät ovat keskenään erimielisiä ja aivan erityisen erityisesti, jos niillä on keskenään erilaiset intressit.
Olen täysin vakuuttunut, että kaikki EU-johtajat ovat täysin tietoisia tilanteen vakavuudesta ja tarvittavien ratkaisujen välttämättömyydestä. He ovat myös huomattavasti paremmin informoituja kun ketkään heitä arvostelevat kommentaattorit. Ja kaiken lisäksi heillä on vastuu tekemistään päätöksistä.
Mutta toki myös päättämättä jättämisistään. Sillä päätös se on sekin, ettei päätetä.
En allekirjoita Kähkösen analyysiä pöllöilevistä pääministereistä. Eivät he pöllöile. Kyse on erittäin fiksuista ja vastuullisista ihmisistä.
Mutta allekirjoitan silti Kähkösen kaipuun päätösten tekemisen välttämättömyydestä. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa!
EU-johtajien varsinaisella agendalla on nyt ratkaisujen hakeminen akuuttiin velkakriisiin. Kyse on kuitenkin – jälleen kerran – jopa tätä suuremmasta asiasta – uskosta EU-järjestelmän päätöksentekokykyyn yleisesti ja erityisesti isojen kriisien äärellä.