Blogi

Sipoon Liljeström näyttää hyvää esimerkkiä

Suomenkielisessä mediassa on jäänyt vähemmälle huomiolle Sipoon kunnanvaltuuston puheenjohtajan Christel Liljeströmin ehdotus Sipoon jakamisesta kolmeen osaan. Liljeströmin mallissa Sipoo pilkottaisiin siten, että läntiset osat liitettäisiin Helsinkiin, itäiset osat Porvooseen ja pohjoiset osat Keravaan. Esitys on monella tavalla mullistava ja ansaitsee kiitoksen. Erityisen mullistavaksi sen tekee se, että se tulee Sipoon sisältä.

Jotta asiasta antaisi oikean kuvan, pitää ensin todeta rehellisyyden nimissä, että Liljeströmin ykkösmalli on Sipoon säilyminen itsenäisenä nykyisillä rajoillaan. Liljeström osoittaa kuitenkin tiettyä valtioviisautta todetessaan Hufvudstadsbladetin haastattelussa, ettei Sipoo hänen analyysinsä mukaan selviä niistä vaateista, joita itsenäiselle kunnalle jatkossa tullaan asettamaan. Jos näin on, päätä ei pidä pistää puskaan, vaan pohtia avoimesti tulevaisuutta.

Liljeström oli näkyvin kiistakumppanini muutama vuosi sitten, kun aiheena oli Sipoon lounaisten osien liittäminen Helsinkiin. Vaikka itse hanke ja siitä virinnyt pitkä debatti oli monin osin traumaattinen – varsinkin Sipoon puolella – minulle jäi Liljeströmistä kuva asiallisena ja sivistyneenä ihmisenä. Asiat riitelivät, ihmiset eivät.

On myönnettävä, että Sipoo ihan oikeasti muutti kurssiaan mainitun pakolla tehdyn osakuntaliitoksen jälkeen. Kun Sipoota oli aiheesta syytetty vuosikymmenten ajan tehdystä vähemmän yhteistyökykyisestä politiikasta, linja oikeasti reivattiin uuteen uskoon. Tällä hetkellä Sipoossa mielletään kunnan asema osana metropolialuetta ihan eri tavalla kuin ehkä koskaan ennen.

Liljeströmin mallista voi olla montaa mieltä. Itse en ole ihan vakuuttunut mainitusta kolmeen osaan pilkkomisesta. Liljeströmin ulostulo ansaitsee kiitoksen kuitenkin kahdessa mielessä. Ensinnäkin se osoittaa realismin tajua – maailma muuttuu ja kuntien on muututtava sen mukana. Toiseksi se tuo keskusteluun uuden luovan tulokulman.