Blogi

Kaupunkikulttuuri elpyy sittenkin?

Kovinkaan montaa vuotta ei ole siitä, kun silloinen pääministeri Matti Vanhanen kävi rajuun taistoon ”betonikaupunkeja” vastaan. Auvoisesta puutarhakaupunki-idyllistä rakennettiin hänen toimestaan ihmisen asumistavan ylintä onnelaa. Kaupungit, varsinkin isot sellaiset, ja aivan erityisesti niiden radanvarret ja keskustat edustivat tässä ajattelussa ihmisolennolle kaikkein turmiollista asumisen mallia.

Yksi kaupunkikeskustojen elintilaan ja arvostukseen liittynyt paljon julkisuutta saanut debatti liittyi menneellä vaalikaudella kaupan suuryksiköiden sijoittamiseen.

Keskustelu on sittemmin hiljennyt. Moinen vastakkainasettelu on onneksi tauonnut. Maailma on silti muuttunut.

Kaupungit ja erityisesti kaupunkikeskustat tuntuvat voivan hyvin. Monissa kaupungeissa panostetaan tätä nykyä juuri keskusta-alueiden kehittämiseen. Isoimmat kauppakeskuksetkin tuntuvat – ainakin osin – luonnostaan palaavan kaupunkeihin.

Helsingin Sanomat ruoti teemaa viime perjantaina laajalti. Koko sivun juttu oli otsikoitu ”Kaupunkien keskustoja uusitaan miljardeilla”. Alaotsikko oli vielä osuvampi: ”Keskustat ovat yhä tärkeämpiä, kun ihmisiä houkutellaan kaupunkiseuduille”.

Hienoa! Kaupunkien keskustojen arvostuksen nousu on pelkästään iloinen asia. Ehkäpä eurooppalainen kaupunkikulttuurikin sitä myöten pikku hiljaa toden teolla rantautuu Suomeen.

Suomi on iso maa. Tänne mahtuu sekä kaupunki- että maaseutuasumista. Molempia tarvitaan. On kuitenkin hyvä mieltää, että globaalien talouden lainalaisuuksien johdosta kaupungistuminen jatkuu jatkumistaan. Ja että kaupungeilla ja erityisesti niiden keskustoilla on tässä prosessissa aivan erityinen roolinsa.

Fiksuimmilla kaupunkiseuduilla on koko laajan kaupunkiseudun yhteisenä missiona seudun ytimen vahvistaminen. Esimerkiksi Göteborgin seudulla tähän ovat sitoutuneet myös seudun kehyskunnat. Siellä nähdään, että elinvoimainen Göteborgin keskusta on avainasemassa koko seudun elinvoiman kehittämisessä.

Näin on – tai ainakin pitäisi olla – Suomessakin. Ei kaupunkikeskustojen kehittäminen keneltäkään pois ole, päinvastoin. Ja jos samalla hieman eurooppalaistamme elämäntapaamme ja kaupunkikulttuuriamme, ei siitä mitään haittaa ole.

Aristoteles muuten totesi jo ammoisina aikoina, että ihminen hakeutuu kaupunkiin hankkiakseen toimentuloa ja elantoa, mutta jää sinne, elääkseen hyvän elämän.