Blogi

Sivistynyttä kasvupolitiikkaa please

”Olemme siirtymässä uuteen politiikkaan, jossa kansallinen etu on puolueen etua tärkeämpi ja jossa kompromissit sekä järkevä, sivistynyt ja aikuismainen käytös eivät ole merkki heikkoudesta, vaan vahvuudesta”. Näin kertoi lauantain Helsingin Sanomat Iso-Britannian pääministeri David Cameronin sanoneen, kun siellä viime vuonna poikkeuksellisesti kasattiin koalitiohallitusta.

Tarvitsisimme Suomessakin nyt politiikkaa, jossa kansallinen etu on avainasemassa. Tarvitsisimme Suomessakin järkevää, sivistynyttä ja aikuismaista poliittista käytöstä.

Poliittista keskustelua seuraamalla törmää näinä päivinä mitä erilaisimpiin vaatimuksiin, kynnysehtoihin ja prioriteetteihin. Puhutaan perusturvasta, ilmastolaista, köyhyyden vähentämisestä, vaalijärjestelmän uudistamisesta – ja tietysti mitä erilaisimpien etuuksien jakamisen tarpeesta.

Pääosa näistä vaatimuksista on ihan järkeviä ja legitiimejä. Silti pitäisi jälleen kerran muistaa, että kakku on ensin leivottava ennen kuin sitä ryhdytään jakamaan. Maamme talous ei ole siinä kunnossa eivätkä tulevaisuuden näkymät niin auvoiset, että suurin huolemme voisi olla ylimääräisten varojemme sijoittaminen erilaisiin sinänsä hyviin kohteisiin. Itse asiassa tilanteemme on nyt olennaisesti tavanomaista haastavampi.

Hieman erilaisen tulokulman saa taas lukemalla päivän Kauppalehden pääkirjoitusta. Sen mukaan ”maa tarvitsee nopeasti hallituksen miettimään talouden kasvustrategian terävöittämistä” ja ”tarvitsemme taas hallituksen, joka nostaa katseensa horisonttiin ja uskaltaa tehdä kasvupolitiikkaa”. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Periaatteellisella tasolla kukaan ei taida olla eri mieltä siitä, että juuri kasvupolitiikka olisi kansallinen etumme. Ongelma vain on se, että sitä pitäisi uskaltaa ja malttaa tehdä myös käytännössä!

Seuraava hallituksemme tulee jo syntyhistoriansa takia – olipa tuo hallitus millainen tahansa – jäämään historiankirjoihin. Tavallista mutkikkaammat ja pitkäkestoisemmat sekä monivaiheisemmat hallitusneuvottelut ovat kuitenkin pieni hinta siitä, jos tämän kautta lopulta saamme maahan hallituksen, joka osaa, haluaa ja uskaltaa harjoittaa vastuullista ja sivistynyttä kasvupolitiikkaa.

Yksi lempisanonnoistani on, että on parempi tehdä välttämättömät päätökset pienemmällä enemmistöllä kuin jättää se suuremmalla enemmistöllä tekemättä. Jonkinlainen enemmistö demokratian pelisääntöjen mukaan kuitenkin tarvitaan.

Saapi nähdä miten Suomi-neidon käy!