Valtiovarainministeriön johtavat virkamiehet ja muut maamme harvat todelliset talousviisaat lausuvat aika ajoin käsityksiään maamme talouden tilasta. Varsinkin näinä päivinä heitä kannattaisi kuunnella tavallista herkemmällä korvalla. Näin myös valtiosihteeri Jukka Pekkarista, joka maanantaina esiintyi Kauppalehdessä otsikolla ”Suomen talouskehitys kestämättömällä tiellä”.
Suomi kohtaa väestön ikääntymisen yhtenä ensimmäisistä maista koko maailmassa. Tämän takia taloutemme olisi vaatinut merkittäviä varautumis- ja sopeutumistoimia, vaikka yleinen talouskehitys olisi ollut suotuisaakin. Kun kansainvälinen talous- ja finanssikriisi viimeisen parin vuoden aikana koetteli maatamme varsin kovakouraisesti, asetelma hankaloitui entisestään. Euroopan edelleen – tai pitäisikö sanoa jälleen – horjuva talosutilanne lisää vaikeuskerrointa vielä tästäkin.
Suomessa ei tänä päivänä – ymmärrettävistä syistä – ole juuri minkäänlaista kriisitietoisuutta. Kun 1990-luvun lamassa veroja kiristettiin, palkat jäädytettiin ja – mikä olennaista melkein koko kansan kannalta – korot hyppäsivät pilviin, kaikki ymmärsivät, että on tosi kyseessä. Nyt, kansan- ja valtiontalouden hankalasta tilanteesta huolimatta, ihmisten verot ovat laskeneet, palkat kohonneet ja korot pudonneet ennätysalhaalle. Kun talouskurjuus ei näy ihmisten omassa elämässä, on vaikea mieltää, että valtiontaloudessa se näkyy.
Pekkarisen mukaan päätökset Suomen rakenteellisista uudistuksista on aloitettava heti ensi vaalikaudella, muutoin se on myöhäistä. Hänen mukaansa ”seuraava hallitusohjelma on viimeinen rajapyykki, jossa asiaan on puututtava”. Uhkana muutoin on ”mahdoton kehitys”. Tähän on helppo yhtyä syyllistymättä liialliseen synkistelyyn.
Keino- ja välinevalikoima on ja sen tulee olla laaja. Ennen kaikkea julkisten palveluiden tuottavuutta on olennaisesti nostettava ja koko julkisten palveluiden nykyrakenne kyseenalaistettava. Pekkarisen mukaan ”on käytävä rehellinen keskustelu, missä menee julkisen vastuun raja.”
Kevään eduskuntavaaleihin on aikaa enää runsaat neljä kuukautta. Vaalitaistoissa puhuttaneen yhdestä sun toisesta ihmisiä enemmän tai vähemmän liikuttavista asioista, joista moni on varmasti sinänsä tärkeä, mutta ei kuitenkaan ehkä kohtalokas maamme tulevaisuuden kannalta. Vaalien jälkeen – ihan riippumatta siitä, mitkä puolueet vaaleissa menestyvät – ja viimeistään hallitusohjelmaa kasattaessa puhutaan kuitenkin korostetusti talouden peruskysymyksistä. Hyvä olisi, jos tämä välttämätön ja väistämätön keskustelu voitaisiin aloittaa jo ennen vaaleja.