Blogi

Vain lisääntyvä tuotanto tehoaa asuntojen hintaongelmaan

Tämän päivän Kauppalehti siteeraa VTT:n asiakasjohtaja Pekka Pajakkalaa asumisen ikuisuuskysymyksistä. Pajakkalan mukaan ”kun asuntoja on rakennettu tarvetta vähemmän, ovat suomalaiset tyytyneet asumaan ahtaasti ja kalliisti… Rakentamisen pitäisi pysyä monta vuotta yli 30.000 asunnossa”. Olen Pajakkalan kanssa täysin samaa mieltä.

Markkinataloudessa kaikkien sellaisten tuotteiden hinta nousee, joista on pulaa. Mitä suurempi pula on, sitä enemmän hinta nousee. Puhuttaessa asuntojen hinnoista – oli sitten kyse omistus- tai vuokra-asunnoista – varsinkin Helsingin seudulla, kyse on yksinkertaisesti siitä, että asuntoja on liian vähän suhteessa niiden kysyntään. Siksi hinnat nousevat. Ja siksi ihmiset asuvat ahtaasti.

Hieman – tai itse asiassa paljon – yksinkertaistaen: jos meillä on yksi asunto ja kaksi halukasta ostajaa, ostajat viime kädessä kisaavat siitä, kumpi asunnon saa ja nostavat tarjouksiaan niin kauan, että toinen putoaa pelistä. Tällöin hinta nousee. Jos taas meillä olisi vain yksi ostaja, mutta kaksi asuntoa, joiden omistajat kisaavat siitä kumman asunnon ainoa ostajaehdokas ostaa, asunnot (=myyjät) kilpailevat keskenään ostajan suosiosta, jolloin hinta vastaavasti laskee.

Elävässä elämässä ja hyvin monimutkaisilla ja moniulotteisilla asuntomarkkinoilla tilanne ei luonnollisesti ole näin yksinkertainen. Peruskysymys on kuitenkin sama. Mitä halutumpi tuote on ja/tai mitä vähemmän sitä on tarjolla suhteessa halukkaisiin ostajiin, sitä suurempi paine hintojen nousuun syntyy.

Pitkällä aikavälillä tätä yhtälöä ei asuntomarkkinoilla voi muuksi muuttaa muulla kuin rakentamalla riittävästi lisää asuntoja. Varsin yhtenäisen näkemyksen mukaan tämä tarkoittaa koko maan tasolla vähintään 30.000 asuntoa vuodessa. Tähän tasoon muuten taidetaan tänä vuonna päästä, mikä ei ole huono saavutus, kun otetaan huomioon vallitseva taloustilanne. Yli 30.000 asunnon valmistumisvuosia tarvitaan kuitenkin useampi peräkkäin. Nopeata ratkaisua tilanteeseen ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Mitä halvemmat asuntojen hinnat jollain seudulla ovat, sitä vähemmän niihin muuten kohdistuu kiinnostusta. Jos kiinnostus aluetta kohtaan tämän takia (hintojen alhaisuus) lisääntyy, hinnat vastaavasti lähtevät nousuun.

Se, että asuntojen hinnat Helsingin keskustassa ovat selvästi muuta maata korkeammat, onkin luonnollista. Itse asiassa jos näin ei olisi, silloin Helsingin asuntotilanteesta vasta huolissaan pitäisikin olla. Helsingin keskustan hinnat eivät olekaan ongelman ydin. Ongelma on siinä, että vastaava asuntojen hintojen suhteellinen korkeus koskee lähes koko Helsingin seutua. Ratkaisu tähän taas lähtee ennen kaikkea siitä, että rakennetaan riittävästi lisää asuntoja.