Tarkkaavainen lukija huomasi tämän päivän Helsingin Sanomissa kaksi Helsingin seudun kuntataloutta koskevaa uutisointia. Toinen jutuista oli otsikoitu ”Nurmijärvi ajautuu velkakierteeseen lähivuosina” ja toinen ”Porvoossa rahaa enää vain hätäbudjettiin”. Viime päivinä samassa lehdessä on kirjoitettu useampikin juttu Helsingin hankalasta tilanteesta. Eikä Espoollakaan aivan kamalan hyvin mene.
Kuntatalouden tila Suomessa ei ole järin hyvä. Itse asiassa se on hyvin haastava. Kohtuullisen nopea kansallinen toipuminen kansainvälisestä talouskriisistä on viime aikoina hieman helpottanut tilannetta, mutta vain hieman.
Väestön vääjäämättä tapahtuva ikääntyminen tulee lähivuosina vaikeuttamaan tilannetta vielä olennaisesti. Varsinaisia sopeutustoimia ei useissa kunnissa ole vielä aloitettu. Urakkaa tulee riittämään.
Kun jopa Helsingin seudun parhaimmin menestyvillä kunnilla ja kaupungeilla menee huonosti, aihetta huoleen on.
Eduskuntavaalit käydään taas ensi keväänä. Olettaa ja arvata saattaa, että vastuullisen taloudenpidon teemalla kovinkaan moni ei pyri parlamenttiin. Huomattavasti oletettavampaa on, että ehdokas ehdokkaan perään vaatii mitä erilaisimpia uusia rahaa nieleviä uudistuksia ja etuuksia.
Sinänsä kyse ei ole kamalan vaikeista asioista. Tulojen ja menojen pitäisi olla kunta- ja valtiontaloudessa tasapainossa ihan siinä missä jokaisessa kotitaloudessakin. Mistään rakettitieteestä ei ole kyse. Se pitää vain osata ja uskaltaa tehdä. Olemme me onnistuneet siinä ennenkin kansakuntamme ollessa paljon nykyistä vähävaraisempi. Kyse ei ole uhrauksista, vaan hyvän ja turvatun tulevaisuuden tekemisestä.
Uskon itse vahvasti siihen, että poliitikkojen kaikkein tärkein tehtävä on hoitaa veronmaksajien varoja vastuullisesti. En toki ole tässä ainoa. Mitä lähemmäksi vaaleja tullaan, sitä harvemmaksi pelkään kuitenkin tämän joukon supistuvan. Siitä huolimatta, että ”Nurmijärvi ajautuu velkakierteeseen lähivuosina” ja ”Porvoossa rahaa enää vain hätäbudjettiin”.