Tiivistyvän kaupunkirakenteen mahdollisuudet ja haasteet ympäristölle
Hyvät Viherfoorumin osanottajat
Kaupunkirakenteen tiivistäminen on tullut ilmastonmuutoksen myötä entistä ajankohtaisemmaksi. Puhutaan myös täydennysrakentamisesta ja yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä. Tavoitteena on rakentamisesta ja liikenteestä aiheutuvan energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähen-täminen.
Tiivistämistä myös vastustetaan: Jokaisen vapaana olevan alueen säilyttämiselle löytyy niin suuri määrä puolustajia, että lisärakentaminen tuntuu lähes toivottomalta tehtävältä. Pelätään, että tiivistäminen heikentää elinympäristön laatua.
Maankäyttö- ja rakennuslain keskeisenä periaatteena on kansalaisten oikeus vaikuttaa asuinympä-ristönsä suunnittelua koskevaan päätöksentekoon. Tätä periaatetta on kunnioitettava myös silloin, kun kaupunkirakennetta tiivistetään ja täydennetään.
Suomalaiset haluavat asua luonnon lähellä.
Suomalaiset arvostavat asuinympäristön luonnonläheisyyttä ja rauhallisuutta. Tämä käy ilmi lukuisista asumismuotoja ja asuinympäristön laatua koskevista tutkimuksista ja kyselyistä.
Ympäristöministeriön teettämän asukasbarometrin mukaan suomalaiset ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä asuinympäristönsä laatuun. Erityisesti he arvostavat asuinympäristössään rauhallisuutta, palvelujen saatavuutta ja harrastusmahdollisuuksia, omaa pihaa ja luonnonläheisyyttä. Nämä seikat on syytä ottaa myös tiivistämisen ja täydennysrakentamisen lähtökohdiksi.
Asukasbarometrissa nousi esiin myös tyytymättömyyttä aiheuttavia tekijöitä. Kerrostaloissa asuvat olivat tyytymättömiä pihojen oleskelu- ja leikkipaikkojen määrään ja laatuun. Pientaloalueilla asuk-kaat puolestaan kaipasivat enemmän urheilukenttiä ja leikkipuistoja. Tiivistämisen ja täydennysra-kentamisen yhteydessä onkin tärkeää, että juuri näihin seikkoihin saadaan aikaan parannusta.
Viheralueilla on muutenkin merkitystä ihmisten terveyden, hyvinvoinnin ja viihtyisyyden kannalta. Työterveyslaitoksessa on havaittu, että luontomaiseman katselu vähentää stressiä ja parantaa työ-tyytyväisyyttä. Virkistysalueet ja pihat tarjoavat mahdollisuuden monipuoliseen arkiliikuntaan, jolla puolestaan on merkittävä kansanterveydellinen vaikutus. Viheralueilla on merkitystä myös kaupungin tai kaupunginosan imagon, vetovoiman ja kilpailukyvyn kannalta.
Viheralueet ja luonto kuuluvat tiiviiseen kaupunkirakenteeseen.
Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen merkitsee täydennysrakentamista ja sitä, että uu-det asuntoalueet sijoitetaan mahdollisimman lähelle olemassa olevia alueita. Näin säästetään maapinta-alaa ja luonnonvaraista ympäristöä kaupunkien ulkopuolella.
Mitä lähemmäs toisiansa arkielämän eri toiminnat sijoittuvat, sitä vähemmän eri toimintojen välille syntyy matkakilometrejä. Arkielämämme on tavallisesti hyvin liikkuvaa: työmatkamme ovat pitkiä ja olemme valmiita tekemään pitkiä matkoja palvelujen ja harrastusten vuoksi. Kun vielä liikumme usein henkilöautolla, aiheutamme suuren määrän kasvihuonekaasujen päästöjä. Kaupunkirakennetta tiivistämällä ja eheyttämällä pystymme tehokkaasti vähentämään sekä liikennettä että siitä aiheutuvia päästöjä. Työ- ja asiointimatkoihin kuluva aika vähenee ja arkielämän laatu paranee.
Tiivistämistä ja täydennysrakentamista vastustetaan usein sen vuoksi, että vapaa-alueita tai sellaiseksi miellettyjä, vajaakäytössä olevia alueita muutetaan rakennetuiksi alueiksi.
Viheralueiden menettämisen tunnetta voidaan lieventää monin tavoin. Rakentamiseen kannattaa valita alueet, joiden arvo virkistyskäytössä on vähäisin. Samalla kannattaa panostaa viheralueiden laatuun: rakentaa uusia puistoja ja kunnostaa entisiä. Viheralueiden pinta-ala ei välttämättä ole se kaikkein keskeisin tekijä, vaan viheralueiden tasapainoinen sijainti, saavutettavuus ja eri alueiden väliset yhteydet. Kun jalankulku- ja pyöräilyreitit ovat sujuvia ja turvallisia, yhä suurempi osa työ- ja asiointimatkoista voidaan tehdä kävellen tai pyöräillen.
Kaupunkirakenteen tiivistyessä viheralueiden kulutuskestävyyden ja kunnossapidon merkitys kasvaa. Monet kotimaiset ja ulkomaiset esimerkit osoittavat, että pienetkin puistot voivat toimia kaupunkilaisten olohuoneena. Mitä kaupunkimaisemmasta ympäristöstä on kyse, sitä tärkeämmäksi nousee rakennetun ympäristön, rakennusten, julkisten tilojen ja viheralueiden laatu. Useimmat vetovoimaiset eurooppalaiset kaupungit ovat monta kertaa tehokkaammin rakennettuja kuin suomalaiset kaupungit. Silti niiden viihtyisyys perustuu juuri luonnonläheisyyteen. Yhteiset rannat, puistokadut, puistot ja aukiot ovat kaupunkilaisten elinympäristöä parhaimmillaan.
Täydennysrakentamisen avulla voidaan siis monin tavoin parantaa elinympäristön laatua.
Täydennysrakentamisen yhteydessä on tärkeää parantaa viheralueiden laatua, mutta täydentämisestä on muutakin hyötyä elinympäristön ja arkielämän kannalta.
Täydennysrakentaminen ja tiivistäminen tuovat alueelle uusia asukkaita, usein lapsiperheitä. Asu-kaspohja riittää siten aiempaa paremmin palvelujen säilyttämiseen. Tämä on selvä etu alueella jo asuvien kannalta. Yleensä asukasluku on suurimmillaan rakennusten valmistuessa.
Täydennysrakentaminen parantaa alueen asuntotarjontaa. Kun alueelta löytyy erikokoisia ja -tyyppisiä asuntoja, voidaan elämäntilanteen muuttuessa jatkaa asumista tutulla alueella tai naapu-rustossa. Lapset voivat edelleen käydä samaa koulua ja isovanhemmat asua lähellä lapsenlapsiaan.
Asuntorakentamisen lisäksi tarvitaan paikkoja palveluille, kuten kaupoille, kouluille ja päiväkodeil-le sekä sisä- ja ulkoliikunnalle. Täydennysrakentamisen yhteydessä on tärkeää varmistaa, että pal-velut sijoittuvat keskeisesti asuntoalueisiin nähden ja että ne on helppo saavuttaa kävellen ja pyö-räillen viherreittien kautta!
Täydentävä rakentaminen lisää mahdollisuuksia joukkoliikenteen parantamiseen, kun käyttäjämäärä uuden rakentamisen myötä lisääntyy. Joukkoliikenteen kehittäminen on tärkeä keino liikenteestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseen – samoin kävellen ja pyöräillen tehtävien matkojen osuuksien kasvattaminen.
Viherrakentaminen on mahdollista myös korttelirakenteessa ja rakennuksissa.
Kaupunkirakennetta tiivistettäessä on varmistettava, että viheralueiksi jää hyviä alueita, ei vain me-lu- ja suojavyöhykkeitä tai joutoalueita. Tarvitaan juhlapuistoja yhdessäoloon ja arkisempia alueita ulkoiluun ja virkistykseen. Tarvitaan korkealuokkaisesti rakennettuja ja hoidettuja alueita, mutta myös luonnontilaisia alueita. Laajojen ja yhtenäisten kokonaisuuksien lisäksi tarvitaan kaupungin-osakohtaisia alueita, joihin kortteli- ja asuntopihat voidaan luontevasti liittää.
Taloyhtiöilläkin on vastuuta siitä, miten korttelipihat ovat asukkaiden käytössä. Yhteiset pihat ovat tarpeen, vaikka asunnoissa yleensä onkin omia pihoja, terasseja tai parvekkeita. Ne tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen yhdessäoloon ja puuhailuun, kuten pihajuhliin sekä kukka- ja yrtti-maiden hoitoon.
Tiivistä kaupunkirakennetta voidaan elävöittää monin viherrakentamiseen liittyvin keinoin. Viher-rakentamista voidaan yhdistää arkkitehtuuriin. Voidaan rakentaa viherhuoneita ja kattopuutarhoja sekä käyttää kasvillisuutta osana rakennusten julkisivuja. Asunnoista voidaan avata näkymiä luon-toon ja rakennettuun maisemaan. Avaruuden tunnetta lisää, jos ikkunasta näkyy kappale taivasta.
Meillä aivan liian vähän hyödynnetty mahdollisuus on vesiaiheiden käyttö pihoilla ja virkistysalu-eilla. Kosteikot, ojat, purot ja lammikot ovat esteettisesti miellyttäviä ja parantavat luonnon moni-muotoisuutta. Ne myös helpottavat sadevesien keruuta ja johtamista. Veden solina on tervetullut lisä äänimaisemassa. Japanista löydämme lukuisia esimerkkejä siitä, miten taitavasti valittu kasvillisuus ja huolellisesti toteutetut rakenteet, kiveykset ja vesiaiheet luovat pienestäkin tilasta vaikuttavan puutarhan.
Viheralueet, erityisesti lehtipuut ja pensaat vaimentavat tehokkaasti liikenteen melua ja puhdistavat ilmaa. Ne korostavat myös vuodenaikojen vaihtelua. Tänä talvena olemme voineet kokea, miten puistoihin ja katujen varsiin satanut lumi pehmentää kaupungin ääniä. Olemme saaneet myös muistutuksen siitä, että lumellekin tarvitaan paikkoja – siinäkin viheralueet tuovat mukavasti lisätilaa.
Viherrakentaminen ja viheralueet parantavat siis olennaisella tavalla asuntoalueiden toimivuutta ja viihtyisyyttä. Huomionarvoista on sekin, että viheralueet, kasvillisuus ja vesiaiheet tuovat kaupun-kialueille juuri niitä ominaisuuksia, joita monet meistä hakevat kesämökiltä tai kaupunkien reuna-alueiden omakotitaloista.
Kaavoittajien, viherrakentajien ja asukkaiden yhteistyötä tarvitaan
Tiivistämisen mahdollisuuksia tarjoavat alueet ovat usein rakentamattomia ja viheralueiksi miellettyjä kohtia yhdyskunnissa. Usein kyseessä ovat kuitenkin rakentamattomat tontit tai niin sanotut joutomaat taikka muuten vajaassa käytössä olevat alueet. Kun tällaisten alueiden käyttöön ottoa suunnitellaan, on luonnollista että alueen asukkaissa syntyy vastustusta.
Konfliktien välttämiseksi on tärkeää, että asukkaiden kanssa tehdään yhteistyötä suunnittelun alusta alkaen. Kun ratkaisuja etsitään yhteistyössä, täydennysrakentaminen saadaan mahdollisimman sujuvaksi. Asukkaat, yritykset ja palvelujen tuottajat sekä kiinteistöjen omistajat ja käyttäjät on houkuteltava mukaan ideoimaan uutta rakentamista ja myös hyötymään siitä.
Eri osapuolten intressejä yhteen sovittavat neuvottelu- ja suunnittelumenettelyt ovat tervetulleita apuvälineitä. Monet rahoituksen yhteistyömenettelyt (kuten PPP -menettely) ovat käyttökelpoisia juuri täydennysrakentamishankkeissa. Meillä on jo eri puolilla maata useita esimerkkejä siitä, että voidaan löytää win-win –ratkaisuja, joissa on mahdollista toteuttaa sekä lisärakentamista että laadukkaampia viheralueita ja –reittejä.
Kun täydennysrakentaminen nähdään paikallista vetovoimaa lisäävänä kehittämisenä ja kun alueen asukkaat ja yrittäjät saavat osallistua alusta lähtien vuorovaikutteiseen prosessiin, muuttuu täyden-nysrakentaminen uhkasta mahdollisuudeksi.
Yhteistyö synnyttää uudenlaisia kaupunkiympäristöjä. Parhaimmillaanhan kaupunki on täynnä eri aikakausien rakentamisen jälkiä. Onnistuessaan täydennysrakentaminen synnyttää kerroksista, oma-leimaista ja energiatehokasta kaupunkirakennetta, monipuolistaa asuntokantaa ja rikastaa kaupunki-tilaa, jossa ihmisten on hyvä elää. Samalla se tiivistää ja kiinteyttää rakennettua ympäristöä.
Hyvät kuulijat!
Suomi ei ole valmiiksi rakennettu. Helsinki, joka on selkeästi maamme tiivein kaupunki, on huomattavasti väljemmin rakennettu kuin esimerkiksi Tukholma ja Kööpenhamina, jotka ovat erittäin luonnonläheisiä ja kauniita kaupunkeja. Eheyttämisestä ja tiivistämisestä emme voi tinkiä, mutta onneksi meillä on siihen myös varaa – viihtyisyydestä tinkimättä. Julkiset tilat, ulkoalueet ja puistot ovat elimellinen osa kaupunkikulttuuria. Niiden suunnitteluun, rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitsemme viheralan panosta.