Puheet

Peab Seicon Oy:n LEED-seminaari: Toimitilastrategia, joka pelastaa maailman, Helsinki

Rakentaminen osana ilmastotalkoita

Arvoisat kuulijat,

Kansainvälisestä talouskriisistä seurannut rakentamisen dramaattinen hiipuminen tai jopa romahtaminen koettelee koko rakennussektoria. Alan työttömyys kasvaa ja lähestyy joidenkin arvioiden mukaan jopa 25 %:a. Rakentaminen onkin yksi suhdanneherkimmistä aloistamme. Nousukaudella kustannukset kasvavat ja taantuman aikana laskevat. Seuraava nousu tulee ennemmin tai myöhemmin. Silloin kustannukset nousevat jälleen.

Juuri nyt on hyvä aika rakentaa kohtuuhintaisesti ja uutta innovoiden. Saammekin tänään ihailla esimerkkiä uuden rakentamisen innovaatiosta, Pohjoismaiden ensimmäistä kansainvälisen LEED-ympäristösertifikaatin mukaan rakennettua rakennusta. Kuulimme äsken selostuksen LEED-ympäristösertifikaatista ja sen mukanaan tuomasta lisäarvosta. LEED on uuden ajattelun tuote. Peab Seicon Oy on osoittanut olevansa edelläkävijä.

Rakentaminen lähtee yhdyskuntarakenteesta

Ilmastonmuutos on noussut mielenkiinnon kohteeksi. Varaudumme ilmastonmuutokseen sekä kotona että töissä. Moni tekee parhaansa kehittääkseen uusia tuotteita vastaamaan ilmastonmuutoksesta aiheutuviin haasteisiin. Ilmastonmuutoksesta on tullut osa arkipäiväämme.

Rakentamisen kannalta ilmastonmuutokseen varautuminen alkaa yhdyskuntarakenteesta ja liikenteen järjestämisestä. Jopa viidennes Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin liikenteestä. Hajautunut yhdyskuntarakenne lisää henkilöautoliikennettä ja heikentää joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia. Kun työpaikkojen toimitilat sijaitsevat kaukana työntekijöiden asunnoista ja kokouksia ajatellen kaukana toisistaan, ihmisten on liikuttava työpäivinä pitkiä matkoja.

Mitä suuremmat keskinäiset etäisyydet ovat, sitä enemmän syntyy liikkumisen tarvetta ja sitä hankalampaa liikkumista on hoitaa joukkoliikenteen avulla. Seurauksena on päästöjä ja ruuhkia. Hajautuminen myös syö sitä hyötyä, mikä muuten olisi saavutettavissa rakennusten energiatehokkuuden paranemisen ja vähäpäästöisempien ajoneuvojen yleistymisen kautta.

Rakentamisen ilmastovaikutusten kannalta keskeinen kysymys on, miten yhdyskuntarakenne kehittyy tulevaisuudessa. Suomessa kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne on erittäin hajanainen verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tällä hetkellä yhdyskuntarakenteemme kuitenkin jatkaa hajautumista sekä kasvavilla kaupunkiseuduilla että kaupunkiseuduilla, joilla väki vähenee. Siksi meidän on entistä tehokkaammin pyrittävä tiiviiseen ja joukkoliikenteeseen tukeutuvaan maankäyttöön. Hyvän mahdollisuuden siihen muodostaa täydennysrakentaminen.

Rakennusten energiatehokkuutta on parannettava

Ilmastotalkoisiin osallistuminen edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen olennaista vähentämistä. Se puolestaan edellyttää sekä energian säästöä että uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. Rakennuskannallamme on tässä keskeinen rooli. Rakennusten kokonaisenergiankulutus on 40 pro-senttia Suomen koko energiankulutuksesta ja se vastaa peräti 30 prosentista maamme kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomessa on menneinä vuosina ehkä hieman nukuttu rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa. Verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan lähdemme energiatehokkuuden parantamisessa ravitermein ilmaistuna takamatkalta. Olemme jääneet energiatehokkuudessa jälkeen kansainvälisestä kehityksestä. Ero on kuitenkin kurottavissa umpeen.

Rakennuskantamme säästöpotentiaali on melkoinen. Suomessa rakennusten energiatehokkuutta on toki pyritty parantamaan jo aiemminkin. Määräyksiä on vuosikymmenten kuluessa tiukennettu siten, että nykyinen 2,7 miljoonan asunnon asuntokantamme kuluttaa lämmitykseen yhtä paljon ener-giaa kuin vuonna 1970 kului 1,7 miljoonan asunnon lämmittämiseen. Määräyksiä tiukennettiin viisi vuotta sitten. Tavoite vähentää uudisrakennusten energiankulutusta 25 – 30 % toteutui, mutta samaan aikaan tapahtunut kokonaisvolyymin kasvu on syönyt nämä säästöt.

Syynä kasvaneeseen energiankulutukseen on elintasomme nousu. Haluamme väljemmät asunnot ja viihtyisämmät olosuhteet. Sama koskee myös toimitiloja. Myös työpaikkoihin panostetaan. Energiankulutuksen ja päästöjen osalta kyse on ensisijaisesti jokaisen henkilökohtaisista käyttötottumuk-sista. Järkevällä energiankäytöllä energiakulutusta voidaan helposti vähentää jopa 10 – 15 % omia käyttötottumuksia muuttamalla.

Tämä edellyttää muun muassa sisälämpötilojen pitämistä 20 – 22 asteisina sekä tuhlaavan veden- ja sähkönkäytön lopettamista esimerkiksi opettelemalla laitteiden on-off nappulan käyttöä.

Toimitilarakentamisessa on asuinrakennuksiin verrattuna ihan omat haasteensa. Siinä, missä suurin kustannus asuinrakennuksissa aiheutuu lämmityksestä, toimitilarakentamisessa jopa Suomen oloissa olisi pyrittävä välttämään jäähdytystä. Rakennus olisi suunniteltava ja toteutettava jo rakennusvaiheessa siten, että jäähdytystä tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Toimistojen energiankulutuksesta 15 – 25 % aiheutuu valaistuksesta ja 15 – 20 % toimistolaitteista, jotka samalla lisäävät jäähdytystarvetta. Näin ollen myös valaistus ja laitevalinnat on tulevaisuudessa tehtävä energiatehokkuuteen pyrkien.

Rakennusten energiatehokkuuden parantamisen välttämättömyys on jo hyvin tiedostettu. Energiatehokkuus voi periaatteessa edetä kolmea reittiä – kysyntä-, tarjonta- tai normivetoisesti. Ensinnäkin energiatehokkuus voi parantua siksi, että asiakkaat alkavat vaatia rakennuksilta parempaa energiatehokkuutta niin kotona kuin yritysmaailmassa. Toistaiseksi tällaisen kysynnän kasvu on ollut varsin pientä.

Toinen vaihtoehto on se, että alan teollisuus ottaa myyntivaltikseen energiatehokkuuden. Tätäkään ei ole meillä liialti nähty. Tulevaisuuden kokonaisenergiatarkastelu on omiaan lisäämään kiinteistönomistajien ja rakennuttajien mielenkiintoa kehittää energiansäästöön liittyvää liiketoimintaa. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun käyttäjä hyötyy taloudellisesti energiatehokkuudesta ja muista kestävän kehityksen periaatteista. Vaikka esimerkiksi erilaisin ympäristösertifikaatein rakennetut toimistorakennukset viitoittavat tietä, ei tämäkään vaihtoehto ole toistaiseksi osoittautunut riittäväksi. Näin ollen valtiovallan on ollut pakko puuttua peliin ja velvoittaa määräyksin energiatehokkaampaan rakentamiseen.

Kuten kaikki varmasti jo hyvin tiedätte, normimme ovat ensi vuoden alusta 30 % aiempaa tiukemmat. Seuraavia, vuonna 2012 voimaan tulevia 20 %:n tiukennuksia valmistellaan jo ympäristömi-nisteriössä. Oman lisänsä tähän tuo Euroopan unioni, jonka komissio on antanut ehdotuksensa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudelleen laatimiseksi.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uusiminen

EU:n komission tuore energiatehokkuusdirektiiviä koskeva muutosehdotus pitää sisällään lukuisia muutoksia nykyiseen lainsäädäntöömme. Aikataulu on henkeä salpaava. Tavoitteena on, että EU:n lainsäädäntötyö valmistuisi tämän vuoden aikana ja direktiivin uusimisesta johtuvan kansallisen lainsäädännön olisi valmistuttava viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä. Uudelleen laadittu direktiivi koskee sekä toimitila- että asuntorakentamista, aivan kuten nykyinen laki rakennuksen energiatodistuksesta.

Merkittävä muutos on energiatehokkuusvaatimusten ulottaminen korjausrakentamiseen. Tähän asti vaatimukset ovat koskeneet lähinnä uudisrakentamista. Suuremmissa peruskorjauksissa on toki tähänkin asti pyritty energiatehokkuuden parantamiseen informaatio-ohjauksen keinoin. Kun rakennukselle tehdään tulevaisuudessa laajamittainen korjaus, rakennuksen tulee täyttää korjausrakenta-miselle asetettavat energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Laajamittaisella korjauksella tarkoitetaan korjausta, jossa rakennuksen vaippaan tai teknisiin järjestelmiin liittyvien korjausten kokonaiskustannukset ovat yli 25 % rakennuksen arvosta rakennusmaan arvo pois lukien, tai jos korjaustoimet kohdistuvat yli 25 %:iin rakennuksen vaipasta. Energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset voivat koskea joko koko korjattua rakennusta tai korjattuja järjestelmiä tai niiden osia. Tällainen vaatimus koskee nykyisessä direktiivissä vain yli 1 000 m²:n rakennuksia, mutta jatkossa vaatimus tulee koskemaan myös pienempiä rakennuksia.

Pakollisen energiatehokkuustavoitteen kytkeminen laajamittaisiin peruskorjauksiin ei tule olemaan ongelmatonta. Se sisältää mm. vaikeita rajanvetokysymyksiä ja riskin tulevien remonttien epätar-koituksenmukaisesta pilkkomisesta asetettavan 25 %:n kynnysarvon alittaviin osaratkaisuihin. Korjausrakentamisen vaikutukset energiatehokkuuteen ovat kuitenkin valtavat. Rakennuskantamme uusiutuu hyvin hitaasti. Puolet niistä rakennuksista, jotka meillä on vuonna 2050, on jo rakennettu.

Komission ehdotus lisää energiatodistusten painoarvoa nykyisestä. Energialuokan ilmoittaminen tulee pakolliseksi myynti- ja vuokrausilmoituksissa sekä myynti- ja vuokrausasiakirjoissa. Energiatodistusten on jatkossa sisällettävä säästösuositukset. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä on tehnyt vaihtoehtoisten energiajärjestelmien vertailun ennen kuin rakentaminen alkaa.

Direktiivin muutosehdotus lähtee siitä, että viranomaisten on toimittava edelläkävijöinä. Mikäli rakennuksen pinta-alasta on julkisen viranomaisen käytössä yli 250 m², on sillä oltava energiatodistus, joka on asetettava esille. Vaatimus energiatodistuksen esille laittamisesta on aiemmin koskenut vain yli 1 000 m²:n rakennuksia. Energiatodistukset tulee asettaa esille myös sellaisessa rakennuksessa, jonka pinta-alasta yli 250 m² on säännöllisesti yleisön käytössä ja jolle energiatodistus on tehty.

Olisi hienoa ja jopa perusteltua, että toimitilarakentajat omaksuisivat uuden direktiivin myötä viranomaisten tavoin edelläkävijän aseman. Asiakasyrityksille tarjottavasta energiatehokkaammasta toimitilasta olisi kehitettävä myyntivaltti. Soisin, että asiakasyritykset opetettaisiin vaatimaan toimitiloiltaan hyvää energialuokkaa.

Energiatodistuksia sekä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmien tarkastuksia tekevien asiantuntijoiden hyväksyntätavalle tulee lisäedellytyksiä. Toisin sanoen kaikki tänä päivänä energiatodistuksia antavat henkilöt eivät tulevaisuudessa ole enää välttämättä päteviä antamaan energiatodistuksia. Tämä muutos koskee mm. talonyhtiöiden isännöitsijöitä, joilla ei ole tarvittavaa pätevyyttä.

Komission ehdotus asettaa vaatimuksia myös erilaisille järjestelmille. Lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmät on tarkastettava säännöllisesti. Lämmitysjärjestelmien tarkastusvelvoite laajenee koskemaan uusiutuvalla energialla toimivia lämmityskattiloita. Pakollisen lämmitysjärjestelmien tarkastusvelvoitteen vaihtoehtona jäsenvaltio voi toteuttaa neuvontaan perustuvan vaihtoehdon, jolla tulee saavuttaa vastaavat kokonaisvaikutukset.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä rangaistussäännökset direktiivin johdosta tehtyyn kansalliseen lainsäädäntöön. Tällä hetkellä meillä ei ole rangaistussäännöksiä energiatehokkuuden laiminlyömisestä sen enempää rikoslaissamme kuin rakennusten energiatehokkuuttakaan koskevassa lainsäädännössä. Lähtökohtana on myös, että jatkossa jäsenmaat eivät saisi tukea sellaisia rakennus- tai korjaustoimia, jotka eivät täytä kustannusoptimaalisia energiatehokkuusvaatimuksia.

Joitain poikkeuksia energiatehokkuusvaatimuksiin muutosehdotuksessa kuitenkin on. Energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia ja energiatodistuksia koskevia säädöksiä ei tarvitse soveltaa suojeltuihin ja historiallisiin rakennuksiin, uskonnollisiin rakennuksiin, enintään neljä kuukautta vuodessa käytettäväksi tarkoitettuihin asuinrakennuksiin sekä pieniin, alle 50 neliömetrin rakennuksiin.

Uudet energiatehokkuuden parantamisvaatimukset eivät koske ainoastaan rakennuksia, vaan myös rakennuksiin asennettavia teknisiä järjestelmiä. Myös niille tulee asettaa energiatehokkuuden vä-himmäisvaatimukset.

Edellä mainituista muutoksista aiheutuu merkittäviä muutoksia elinkeinotoimintaan. Kiristyvät energiatehokkuusvaatimukset lisäävät väistämättä parempien eristysmateriaalien, ikkunoiden sekä ilmanvaihtolaitteiden kysyntää ja sen myötä tuotekehitystä. Tämä luo tarpeen uusille innovaatioille. LEED ympäristösertifikaatti on esimerkki tällaisesta uudesta innovaatiosta.

Direktiivin implementointi kansalliseen lainsäädäntöömme vaatii väistämättä alalta uutta edelläkävijätoimintaa. Jotta pystyisimme käytännössä vastaamaan ilmastonmuutoksesta aiheutuneisiin haasteisiin, on meidän muun Euroopan mukana keskityttävä tuotekehitykseen.

Nyt on juuri oikea hetki innovoida parempia ja energiatehokkaampia tuotteita yksittäisistä nippeleistä ja nappeleista aina kokonaisiin toimitilakonsepteihin saakka. Suomi tarvitsee teidän osaamistanne ja teidän tuoreita, ennakkoluulottomia ideoitanne. Sitä paitsi hyville innovaatioille on takuuvarmasti kysyntää myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Edelläkävijöitä tarvitaan

On ilahduttavaa havaita, että rakentamisalan ammattilaiset ovat vihdoin ottaneet ilmastonmuutokseen varautuminen ja energiahaasteisiin vastaaminen asiakseen ja etsivät ratkaisuja tuleviin haasteisiin. Kenellekään meistä ei ole epäselvää, että rakennusalalla on mitä merkittävin rooli ilmastomuutoksen hillinnässä ja torjunnassa.

Me kaikki ymmärrämme, että olemme suurten haasteiden edessä. Meidän on tehtävä syvällisiä muutoksia energiajärjestelmiimme, toimintatapoihimme ja elämäntapaamme. Päästöjä on vähennettävä paitsi päästökaupan piirissä olevan sektorin toimenpiteillä, myös muualla, kuten liikenteessä ja rakennusten käytössä.

Energiatehokkuuden parantaminen kaikilla sektoreilla on vientiteollisuutemme kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta perusteltua ja jopa välttämätöntä. Ilmastosyiden lisäksi monet muutkin seikat, kuten energian saatavuuden varmistaminen ja maan kilpailukyvyn turvaaminen, puoltavat nykyistä tehokkaampaa energiankäyttöä kaikkialla yhteiskunnassa.

Suomi tarvitsee kaltaisianne edelläkävijöitä. Uutta kehittävien yritysten edelläkävijän työ on vaikeaa ja haastavaa. Meidän on annettava yrityksillemme mahdollisuus kehittää tuotantoaan ja tehdä innovaatioita, jotta tulevaisuuden tuotteet olisivat energiatehokkaampia ja vastaisivat paremmin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin.