Puheet

Helsingin XVI Satamapäivä -tilaisuus, Helsinki

Metropolipolitiikka ja talouden suhdanteet

Metropolialue on kansallisen menestyksen veturi

Helsingin seutu luo vahvasti perustaa koko maan pärjäämiselle. Metropolin hyvinvointi ja menestyminen heijastuu kauas maantieteellisen ulottuvuutensa yli. Ja päinvastoin. Jos me emme pidä huolta ainoasta metropolialueestamme, myös muun maan tilanne vaikeutuu. Tällöin häviäjiä olisivat kaikki.

Asiaa valaisevaa hyvin vaikkapa seuraava laskelma:

Vuonna 2007 Uudenmaan maakunnan alueelta kerättiin verotulotasausta 364 euroa / asukas. Itä-Uudeltamaalta sitä kerättiin asukasta kohden 108, Varsinais-Suomesta 20 ja Pirkanmaalta 10 euroa. Vuoden 2007 verotulotasauksesta yhteensä 505 miljoonaa euroa tuli Uudeltamaalta. Tilanne on säilynyt samankaltaisena. Viime vuonna YTV-alueen kaupunkien (Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen) verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus muiden kuntien hyväksi oli yhteensä noin 492.5 miljoonaa. Tänä vuonna se nousee 539,4 miljoonaan euroon.

Edellä olevat luvut kertovat myös siitä, että seudun taloudellinen kehitys on ollut useita vuosia – aina viime syksyyn asti – varsin myönteistä. Vuodesta 2004 seudun tuotanto on kasvanut 20 %, kun koko maassa nousu on ollut 13 %. Tuotannon kasvu on näkynyt tietysti myös työllistämismahdollisuuksina. Vuodesta 2004 Helsingin seudun työllisten määrä on lisääntynyt yli 8 % ja työpaikat yli 9 %, kun koko maassa kasvua näissä on ollut 7 %.

Lama on tullut pienellä viiveellä Helsingin seudulle. Suhdannetilanne on jo nyt surkea erityisesti vientivetoisessa teollisuustuotannossa ja rakennusalalla, mutta alamäki näkyy muillakin elinkeinoelämän alueilla. Tilanne on huolestuttava niin seudun kannalta kuin kansallisestikin.

Kuvaava indikaattori on Helsingin sataman tuorein liikennetilasto. Tavaravienti oli tonneissa mitattuna tammi-helmikuussa 30 % ja tuonti 25 % pienempää kuin vastaavana aikana vuosi sitten. Kun sataman tavaraliikenteen arvo edustaa noin kolmasosaa Suomen koko ulkomaankaupan arvosta ja kahta viidesosaa Suomen meritse kuljetetun ulkomaankaupan arvosta, luvut kertovat karua kieltä suhdannetilanteesta Helsingin seutua laajemminkin.

Metropolialueen kehittymisedellytyksistä huolehtiminen on erityisen tärkeää juuri nyt. Siinä tarvitaan elinkeinoelämän, kuntien ja valtion hyvää yhteistyötä. Ratkaisujen miettimisessä vastakkainasettelua lietsovalla eripuralla ei saa olla sijaa. Ei sen enempää seudun sisällä kuin maan eri osien välilläkään.

On myös tärkeää muistaa, että taantuman takana on uusi noususuhdanne ja sen tuomat haasteet. On osattava samanaikaisesti estää tai vähintäänkin pienentää nykyisen taloustilanteen aiheuttamia vahinkoja samalla kun on huolehdittava siitä, että kasvualusta uudelle nousulle pysyy kuohkeana.

Metropolialue on erilainen

Metropolialueeseen kiinnittyy monia vain sille ominaisia ilmiöitä ja olosuhteita. Ne antavat metropolipolitiikalle oikeutuksen seudun erityisen kehittämisen välineenä.

Ehkä tärkein näistä olosuhdetekijöistä on väestömäärän, palvelujen ja infrastruktuurin laadun luoma potentiaali kansainvälisiin investointeihin. Monissa kilpailukykyvertailuissa seutua pidetään eräänä Euroopan innovatiivisimmista alueista. Kuitenkaan alueen kyky houkutella ulkomaisia investointeja, yrityksiä ja huippuosaajiakaan ei ole kovin hyvä. Tämä puolestaan heijastuu muuallekin maahan negatiivisesti.

Se miksi tänne ei haluta sijoittua muiden antamista imartelevista olosuhdearvioista huolimatta, on erityisen tärkeää tunnistaa. Omin päätöksin ratkaistavissa olevien esteiden poistaminen on Suomen tulevaisuudelle äärimmäisen tärkeä haaste ja tekemisen paikka. Säälle, alkutalven pimeydelle, hankalalle kielelle, toisinaan omituiselle kansalle ja sijainnille Euroopan laidalla emme voi mitään, mutta moniin muihin seudun ja maan kiinnostavuuteen vaikuttaviin asioihin pystymme kyllä vaikuttamaan.

Kansainvälisyys tuo mukanaan monikulttuurisuutta. Helsingin seutu kantaa päävastuun maahanmuuttajaväestön integroinnista suomalaiseen yhteiskuntaan. Puolet Suomessa asuvista ulkomaiden kansalaisista asuu pääkaupunkiseudulla. Väestökasvusta valtaosa muodostuu maahanmuutosta. Tämäkin on eläköityvässä Suomessa koko maan tulevien vuosikymmenten hyvinvointia kannatteleva tehtävä.

Maahanmuuttajien työllistymisen ja kotoutumisen tukeminen on keino estää ennalta alueen vetovoimaa rapauttavia sosiaalisia ongelmia, jotka ovat arkipäivää monissa Helsingin seudun kanssa kilpailevissa Euroopan metropoleissa. Nyt kun lama sähköistää suhtautumista maahanmuuttajiin, Helsingin seudun on yhdessä valtion kanssa tehtävä kaikkensa, että muukalaiskammo ei kasva nettipurkauksia konkreettisempiin tekoihin.

Yhdyskuntarakenteen ja asumisen haasteet Helsingin seudulla ovat kaikille tuttuja. Asuminen on merkittävästi kalliimpaa ja ahtaasti asuminen yleisempää kuin muualla maassa. Tämä aiheuttaa työvoimapulaa erityisesti palvelusektorilla ja on osaltaan kiihdyttänyt yhdyskuntarakenteen hajautumista ja liikenteen ruuhkautumista. Asumisen kalleutta suhteessa palkkatuloihin ja vuokra-asuntomarkkinoiden ohuutta pidetään myös eräänä syynä siihen, ettei Helsingin seutu houkuttele kansainvälisiä yrityksiä.

Tunnettua on, että taantuma on lähes pysäyttänyt omistusasuntotuotannon. Se ei tätä perusasetelmaa kuitenkaan muuta. Kun raha taas liikkuu ja ihmisten usko tulevaisuuteen vahvistuu, asuntokysyntä palaa vahvan kasvun uralle. Itse asiassa suhdannekuoppa mahdollistaa ja jopa velvoittaa varautumisen tulevien vuosien rakentamistarpeisiin. Tilanne on hyödynnettävä ja jatkettava täysillä niin kaavoituksessa kuin eritoten vuokra-asuntotuotannon lisäämisessä.

Niin kansantalouden ja työllisyyden jotensakin suotuisan kehityksen kuin asuntomarkkinoiden vakavampien häiriötilojen ehkäisemisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vahvistuvalla vuokra-asuntotuotannolla voidaan kompensoida mahdollisimman iso osa vähenevästä kokonaistuotannosta.

Rakentamislama mahdollistaa myös tonttivarannon selkeän kasvattamisen, kun markkinatilanne ei suosi kovanrahan tuotantoa. Tämä on monestakin syystä tärkeää. Sopivien tonttien puute on ollut yksi seudun asuntomarkkinoiden suurimmista murheista ja kun seuraava nousukausi ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee, emme voi enää olla samassa tilanteessa.

Suhdannetilanne tuo myös tuotantoresursseja ja hintajoustoa aiemmin mainittuun vuokratuotannon lisäämiseen sekä myös olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen. Rakentamisen hiipuminen alentaa urakkahintoja ja viiveellä myös rakennuskustannuksia.

Helsingin satamatoiminnan uudistuminen on vapauttanut runsaasti yhdyskuntarakenteellisesti hyviä alueita asumisen kehittämiseen. Lähivuosina näemme, osataanko ne käyttää taitavasti hyväksi.

Liioittelematta voi sanoa, että tavarasatamien keskittäminen Vuosaareen on merkittävin Helsingin ja koko seudun kestävää yhdyskuntarakennetta tukeva ratkaisu. Tavarasatamilta ja niihin liittyviltä toiminnoilta vapautuville alueille Jätkäsaareen ja Sörnäisiin tulee asuntoja ja työpaikkoja 20 000 – 30 000 ihmiselle. Satamaratkaisun myötä Keski-Pasilan ratapihan käyttö vähenee ja myös sinne voidaan tulevaisuudessa rakentaa merkittävä määrä asuntoja ja työpaikkoja.

Vuosaaren satama muokkaa yhdyskuntarakenteen kehittämisedellytyksiä muutoinkin. Sataman logistiikkaan liittyvät terminaalit uudistuvat ja sijoittuvat liikenneverkon kannalta entistä tarkoituksenmukaisemmin. Vähämerkityksellistä ei ole sekään, että raskas liikenne siirtyy katuverkolta pääasiassa valtion väylästölle. Toki siinäkin on omat pullonkaulansa, kuten vantaalaiset Kehä 3:n välityskyvyn pitkänsitkeästä parantamisesta tietävät.

Maankäytön pitkäjänteisen ohjauksen ja palvelujen tarjonnan tehostamisen kannalta on ongelmallista, että metropolialueen kuntayhteistyössä ei ole päästy kovin pitkälle. On hyvä, että Sipoo haluaa jatkossa suuntautua Uudenmaan liittoon. Vielä tärkeämpää olisi, että Uusimaa ja Itä-Uusimaa maakuntina yhdistyisivät mahdollisimman pian.

Tunnettua on, ettei tähänastinen kunta- ja palvelurakenneuudistus ole johtanut yhteenkään kuntaliitokseen Helsingin seudulla eikä itse asiassa yhteenkään edes puolivakavaan tätä koskevaan yritykseen. Esimerkiksi Kouvolan, Hämeenlinnan ja Salon seuduilla toteutetut kuntaliitokset nähtiin luonteeltaan strategisina, seudun kilpailukykyä parantavina harjoituksina. Julkisuudessa kukaan ei ole tainnut tätä edes kyseenalaistaa. Kysyä siksi sopii, eikö sama logiikka pätisi täälläkin.

Metropolipolitiikasta

Monet metropolialueeseen liittyvät ilmiöt ovat luonnollisesti ja luontevasti valtion eri sektoreiden kansallisen politiikan ja seudun kuntien omaehtoisten toimenpiteiden piirissä. Hallituksen metropolipolitiikan lisäarvo näille toimille on eri hallinnonalojen väliin jäävien ja useiden sektoreiden yhteistyötä vaativien haasteiden, tarpeiden ja toimenpiteiden tunnistaminen, koordinoiminen ja ratkaisujen esittäminen.

Metropolipolitiikan pitää kyetä rakentamaan myös tähän liittyviä kumppanuuksia valtion, kuntien ja yksityisten toimijoiden välille. Seudun erityisyyden tuomat haasteet edellyttävät uudenlaista yhteistyötä sekä luovaa ja ennakkoluulotonta otetta ratkaisuissa.

Metropolipolitiikan toteuttamisvälineet riippuvat asiasta. Näyttää kuitenkin siltä, että kehittämistä ja innovointia tehdään erityisesti erilaisten kumppanuus- ja aiesopimusten parissa. Asumisen ja liikenteen osalta niistä on jo kokemuksia. Kehittelyn kohteina ovat parhaillaan mm. maahanmuuttoasioihin, tutkimustoimintaan ja kilpailukyvyn edistämiseen liittyvät sopimukset.

Hallinnon- ja aluekehityksen ministerityöryhmä teki joulukuussa 2007 päätöksen metropolipolitiikan kärkihankkeista. Ne kuvaavat toimenpidekokonaisuuksia, joiden merkitys metropolipolitiikan onnistumiselle on erityisen keskeistä. Kärkihankkeet jäsentyvät hallitusohjelman mukaisesti neljään kokonaisuuteen.

– maankäyttö, asuminen ja liikenne
– kansainvälinen kilpailukyky
– monikulttuurisuus, maahanmuutto ja kaksikielisyys
– sosiaalinen eheys

Maankäytön, asumisen ja liikenteen kärkihankkeet ovat edenneet kokonaisuuksista ripeimmin. Valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen aiesopimus riittävän asunto- ja tonttitarjonnan turvaamisesta tuli voimaan vuosi sitten ja siihen sisältyvät valtion toimet alkavat olla kasassa. Myös kunnat ovat heräämässä, ainakin useimmat niistä. Vuokra-asuntotuotanto näyttää virkistymisen merkkejä erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta tonttituotannossa ollaan monin paikoin vielä jälkijunassa.

Seudun keskeisten maankäyttöratkaisujen ja liikenneinvestointien tiiviimpi yhteensovittaminen pääsi välietapille, kun PLJ 2007:ään perustuva aiesopimus päästiin allekirjoittamaan viime elokuun lopussa. Myönteistä on myös kaikki Helsingin seudun kunnat kattavan liikennejärjestelmätyön käynnistyminen. Sen avulla toivottavasti saadaan aikaan aito vuoropuhelu valtion ja kuntien kesken sekä kuntien välillä alueen yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ja sen edellyttämän liikennejärjestelmän kehittämisen avuksi.

Kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamisen osana Helsingin seudun kilpailukykystrategian valmistelu on kunnissa hyvässä vauhdissa. Strategian toteutuksen varmistaminen valtion ja seudun kuntien yhteistyöllä, mahdollisesti aiesopimuksen muodossa, on vireillä.

Tutkimuksen ja koulutuksen osalta Aalto-yliopiston perustaminen on tärkeä innovaatiokyvyn ylläpitämiseen liittyvä viesti. Tavoitteena on myös saada aikaan valtion, yliopistojen ja korkeakoulujen sekä kuntien välinen aiesopimus metropolialueen tutkimus- ja yhteistyöohjelmasta vuoteen 2010 mennessä.

Monikulttuurisuuden, maahanmuuton ja kaksikielisyyden edistäminen keskittyy tällä hetkellä maahanmuuttopoliittisen ohjelmakokonaisuuden laatimiseen ja toteuttamiseen. Sitä tukemaan valmistellaan valtion ja seudun kuntien kesken aiesopimusta maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllisyyden edistämiseksi. Sen tarkoituksena on saada aikaan maahanmuuttajien kielikoulutuksen sekä ammattitaidon kartoittamista ja täydentämistä sekä työllistymistä palveleva kokonaisjärjestelmä. Allekirjoitusvaiheeseen ei ole vielä päästy, mutta asian hyvä hyötykustannussuhde ja hallituksen helmikuisen politiikkariihen tuki kannustaa maalin tavoittelua.

Sosiaalisen eheyden tavoitteista pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen ja lähiöiden kehittäminen ovat käynnissä, mutta syrjäytymiskehityksen torjunnassa seudun erityistarpeiden huomioon ottaen ollaan vielä kuntien toimenpiteiden varassa.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi laadittu nelivuotinen aiesopimus tuli voimaan viime syyskuun alussa. Muista aiesopimuksista poiketen se sisältää konkreettisen toimeenpanosuunnitelman, jossa on yksilöity ja aikataulutettu käynnistettävät hankkeet ja muut tukitoimenpiteet. Sopimus sisältää mittavan taloudellisen tuen valtiolta näille hankkeille ja toimenpiteille.

Talouden taantuma ja metropolialue

Arvoisat kuulijat, synkät talousnäkymät ovat täyttäneet lehtien taloussivut ja kehystäneet poliittista keskustelua viime kuukaudet. Tilanne on haasteellinen viennistä vaurautta luovalle Suomelle. Samalla se on haasteellinen myös tälle seudulle.

Työttömyyden kasvu on ongelma paitsi itse asiana, myös siksi, että tulevaisuuden työvoimapulaan varautuminen voi vaarantua. Joka tapauksessa hetkellinenkin työllisyyden heikkeneminen erityisesti koulutettujen osalta lisää tarvetta yrittäjyyteen kannustamiseen ja yritysten perustamisen tukemiseen.

Metropolipolitiikka voi osaltaan tukea työllisyyttä lisäävää ja taloutta vahvistavaa elvytystä. Näitä toimia sisältyy kärkihankelistaankin. Mutta kuten alussa sanoin, oleellista on, että osataan katsoa sekä lähelle että kauemmas samanaikaisesti. Metropolipolitiikkaa tarvitaan myös ja ehkä ennen kaikkea vahvistamaan edellytyksiä, että Helsingin seutu ja sitä kautta koko Suomi on kiinnostava toiminta-alue, kun kasvu käynnistyy ja koti- ja ulkomaiset investoijat tekevät sijaintiratkaisujaan. Siinä Helsingin uudella tavarasatamallakin on oma tärkeä tehtävänsä sujuvan logistiikkaketjun solmukohtana.