Metropolialueen merkitys maan menestykselle
Metropolialue on kansallisen menestyksen veturi
Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla on viime päivinä herkuteltu Janten lailla. Sen perussisältöhän on, ettei kenenkään pidä kuvitella olevansa parempi tai enemmän kuin muut. Alun perin pikku kylän ilmapiiriä kuvaavia sääntöjä on sittemmin siirretty muillekin elämänaloille. Näin viimeksi Tieto-Finlandian kirjavalintoihin.
Mahtaako Janten laki kuvata myös Helsingin seudun ja muun maan välisen jännitteen yhtä ulottuvuutta? Metropolialueen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn vahvistaminen nähdään aivan liian usein nollasummapelinä, jossa jonkin saaminen jonnekin uskotaan aina olevan jotain joltakin toiselta pois.
Tällaista vastakkainasettelua lietsovaa keskustelua käydään milloin mistäkin. Verokertymien erot ja niiden tasaaminen tai vaikkapa liikenneinvestointien rahoitus ovat tässä suhteessa tyypillisiä purnauksen aiheita. Samaa olen ollut huomaavinani myös joissakin valtionhallinnon alueellistamissuunnitelmissa, kun viraston siirtäminen on muuttunut itseisarvoksi toimivan yhteistyön, tuottavuuden tai henkilöstön kustannuksella.
Monet kansainväliset esimerkit osoittavat, että globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset hakeutuvat vetovoimaisiin keskuksiin, joissa heidän havittelemansa työvoima viihtyy ja jotka tarjoavat riittävän monipuolisen toimintaympäristön ja verkostot niin yrityksille itselleen kuin niiden avainhenkilöille. Vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja etsitään useimmiten maailman metropolien välillä, ei yhden maan sisällä. Tällaiset veturiyritykset tuovat mukanaan uutta yritystoimintaa, mikä hyödyntää paitsi kyseistä metropolia itseään myös paljon laajemman alueen resursseja ja potentiaalia.
Nollasummapelistä ei ole kysymys. Helsingin seutu luo vahvasti perustaa koko maan pärjäämiselle. Metropolin hyvinvointi ja menestyminen heijastuu kauas maantieteellisen ulottuvuutensa yli. Ja päinvastoin. Jos me emme pidä huolta ainoasta metropolialueestamme, myös muun maan tilanne vaikeutuu. Tällöin häviäjiä olisivat kaikki.
Asiaa valaisevaa hyvin vaikkapa seuraava laskelma:
Vuonna 2007 Uudenmaan maakunnan alueelta kerättiin verotulotasausta 361 euroa / asukas. Itä-Uudeltamaalta sitä kerättiin asukasta kohden 108, Varsinais-Suomesta 20 ja Pirkanmaalta 10 euroa. Kaikki muut maakunnat olivat saajapuolella. Kun edellä mainitut luvut suhteuttaa väestömääriin, selviää, että viime vuonna verotulotasauksesta 505 miljoonaa euroa tuli Uudeltamaalta. Tilanne ei myöskään ole muuttumassa, vaan ensi vuonna YTV-alueen kaupungit (Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen) maksavat Kuntaliiton arvion mukaan verotuloihin perustuvaa valtionosuuksien tasaus-ta yhteensä noin 540 miljoonaa euroa.
Metropolialueen erityisyydestä
Helsingin metropolialueen kansallista merkitystä ja erityisyyttä maan muihin kaupun-kiseutuihin verrattuna voi kuvata monista eri näkökulmista. Tässä niistä muutamia:
Seudulla asuu neljännes Suomen väestöstä, mutta alueen osuus kansantuotteesta on suhteellisesti paljon suurempi, noin kolmasosa. Kilpailukykyvertailuissa seutua pidetään eräänä Euroopan innovatiivisimmista alueista. Osaamiskeskittymänä se sitä epäilemättä onkin. Kuitenkaan alueen kyky houkutella ulkomaisia investointeja, yrityksiä ja huippuosaajiakaan ei ole kovin hyvä. Tämä puolestaan heijastuu muuallekin maahan negatiivisesti.
Se miksi tänne ei haluta sijoittua imartelevista olosuhdearvioista huolimatta, on erityisen tärkeää tunnistaa. Omin päätöksin ratkaistavissa olevien esteiden poistaminen on Suomen tulevaisuudelle äärimmäisen tärkeä haaste ja tekemisen paikka. Säälle, alkutalven pimeydelle, hankalalle kielelle, toisinaan omituiselle kansalle ja sijainnille Euroopan laidalla emme voi mitään, mutta moniin muihin seudun ja koko maan kiinnostavuuteen vaikuttaviin asioihin pystymme kyllä vaikuttamaan.
Helsingin seutu kantaa päävastuun maahanmuuttajaväestön integroinnista suomalaiseen yhteiskuntaan. Puolet Suomessa asuvista ulkomaiden kansalaisista asuu pääkaupunkiseudulla. Väestökasvusta valtaosa muodostuu maahanmuutosta. Tämäkin on eläköityvässä Suomessa koko maan tulevien vuosikymmenten hyvinvointia kannatteleva tehtävä. Maahanmuuttajien työllistymisen ja kotoutumisen tukeminen on myös keino estää ennalta alueen vetovoimaa rapauttavia sosiaalisia ongelmia, jotka ovat arkipäivää monissa Helsingin seudun kanssa kilpailevissa Euroopan metropoleissa.
Sosiaalisten ongelmien ennalta ehkäiseminen on haaste myös kantaväestön osalta. Uhka huono-osaisuuden ja syrjäytymisen alueellisesta keskittymisestä on tällä seudulla muuta maata suurempi. Suhteellinen köyhyys – siis tulot alle 60% väestön mediaanituloista – on lisääntynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla. Myös pitkäaikaisasunnottomuus on pääosin metropolialueen ongelma. Sen vähentäminen on nyt kuntien ja valtion yhteisten ponnistelujen kohteena.
Yhdyskuntarakenteen ja asumisen haasteet Helsingin seudulla ovat kaikille tuttuja. Asuminen on merkittävästi kalliimpaa ja ahtaasti asuminen yleisempää kuin muualla maassa. Tämä vaikeuttaa työvoimapulaa erityisesti palvelusektorilla ja on osaltaan kiihdyttänyt yhdyskuntarakenteen hajautumista ja sitä kautta liikenteen ruuhkautumista. Asumisen kalleutta suhteessa palkkatuloihin ja vuokra-asuntomarkkinoiden ohuutta pidetään myös eräänä syynä siihen, ettei Helsingin seutu houkuttele kansainvälisiä yrityksiä.
Ilmasto- ja energiahaasteet ovat tänä vuonna puhuttaneet enemmän kuin aikoihin. Ympäristöhaasteisiin vastaaminen, erityisesti yhdyskuntarakenteen ohjaaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on täysin välttämätöntä.
Helsingin seudulla on selkeä tarve koko työssäkäyntialueen kattavan toimivan ja ekologisesti kestävän yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämiseen. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisen tarve on täällä suurin. Maakuntakaava on siinä tietysti keskeinen väline jatkossakin. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisen kannalta on hyvä, että Sipoo haluaa jatkossa suuntautua Uudenmaan liittoon. Vielä tärkeämpää olisi, että Uusimaa ja Itä-Uusimaa maakuntina yhdistyisivät mahdollisimman pikaisesti.
Ympäristöministeriö on osaltaan ollut tukemassa äsken esiteltyä Greater Helsinki Vision-ideakilpailua ja sen jälkeistä visiotyötä. Meidän perusteemme hankkeessa mukana ololle on ollut edistää edellä mainitsemani toimivan ja ekologisesti kestävän yhdyskuntarakenteen tavoitteita ja tukea sen edellyttämää kuntayhteistyön tiivistymistä. Toivottavasti nämä tavoitteet kantavat visioista käytännön kaavaratkaisuihin asti.
Seuraamme myös tiiviisti, miten kaupunkiseutusuunnitelman toteuttaminen täällä onnistuu. Siinä Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen toteutusohjelma 2017 on tärkeä väline. Vaikka nyt omistusasuntotuotanto tökkii, se ei vähennä ohjelman merkitystä. Itse asiassa suhdannekuoppa mahdollistaa ja jopa velvoittaa varautumisen tulevien vuosien rakentamistarpeisiin. Tilanne on hyödynnettävä ja jatkettava täysillä niin kaavoituksessa kuin eritoten vuokra-asuntotuotannon lisäämisessä.
Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain muutoksessa esitetään pääkaupunkiseudulle pakollista yhteistä yleiskaavaa. Se on selkeä viesti hallitukselta seudullisen maankäyttöpolitiikan puolesta. Tarvitaanko muita pakottavia toimenpiteitä, riippuu mm. Paras-hankkeen tavoitteiden toteutumisesta tällä seudulla. Niitä arvioidaan seuraavan kerran ensi vuonna, kun hallitus antaa selonteon Paras-hankkeen toteutumisesta.
Varsin surullista on, ettei tähänastinen Paras-hanke johtanut yhteenkään kuntaliitokseen Helsingin seudulla eikä itse asiassa yhteenkään edes puolivakavaan tätä koskevaan yritykseen. Esimerkiksi Kouvolan, Hämeenlinna ja Salon seuduilla toteutetut kuntaliitokset nähtiin luonteeltaan strategisina, seudun kilpailukykyä parantavina harjoituksina. Julkisuudessa kukaan ei ole tainnut tätä edes kyseenalaistaa. Kysyä siksi sopii, eikö sama logiikka pätisi täälläkin.
Metropolipolitiikasta
Viime vuoden maakuntaparlamenttinne teemana oli metropolipolitiikka. Vaikka siinä vaiheessa hallituksen linjauksia vasta valmisteltiin, monet sittemmin painopisteiksi päätyneet asiat olivat jo keskusteluissa esillä. Hyvä niin. Silloinen keskustelu varmaankin osaltaan auttoi metropolilähtöisten haasteiden tunnistamista ja siten metropolipolitiikan sisällön jäsentämistä.
Monet metropolialueeseen liittyvät ilmiöt ovat luonnollisesti ja luontevasti valtion eri sektoreiden kansallisen politiikan ja seudun kuntien omaehtoisten toimenpiteiden piirissä. Metropolipolitiikan lisäarvo näille toimille on eri hallinnonalojen väliin jäävien ja useiden sektoreiden yhteistyötä vaativien haasteiden, tarpeiden ja toimenpiteiden tunnistaminen, koordinoiminen ja ratkaisujen esittäminen.
Metropolipolitiikan pitää kyetä rakentamaan myös tähän liittyviä kumppanuuksia valtion, kuntien ja yksityisten toimijoiden välille. Seudun erityisyyden tuomat haasteet edellyttävät uudenlaista yhteistyötä sekä luovaa ja ennakkoluulotonta otetta ratkaisuissa.
Metropolipolitiikalla ei ole yhtä ainoaa aluerajausta, vaan toimien ulottuvuus määritellään asialähtöisesti. Pienimmillään se voi kohdistua yhteen kuntaan. Suurimmillaan alue ylittää maakuntarajat – näin esimerkiksi joukkoliikenteen osalta ja korkeakoulu-asioissa. Selvää kuitenkin on, että pääasiallinen kohdealue on Helsingin seudun 14 kunnan yhteistyöalue, ehkä Lohjan ja Porvoon seuduilla laajennettuna.
Metropolipolitiikan toteuttamisvälineet riippuvat asiasta. Näyttää kuitenkin siltä, että kehittämistä ja innovointia tehdään erityisesti erilaisten kumppanuus- ja aiesopimusten parissa. Asumisen ja liikenteen osalta niistä on jo kokemuksia. Kehittelyn kohteina ovat parhaillaan mm. maahanmuuttoasioihin, tutkimustoimintaan ja kilpailukyvyn edistämiseen liittyvät sopimukset.
Metropolipolitiikan kärkihankkeista
Hallinnon- ja aluekehityksen ministerityöryhmä teki viime joulukuun kokouksessaan päätöksen metropolipolitiikan kärkihankkeista. Ne kuvaavat toimenpidekokonaisuuksia, joiden merkitys metropolipolitiikan onnistumiselle on erityisen keskeistä. Kärkihankkeet jäsentyvät hallitusohjelman mukaisesti neljään kokonaisuuteen.
– maankäyttö, asuminen ja liikenne
– kansainvälinen kilpailukyky
– monikulttuurisuus, maahanmuutto ja kaksikielisyys
– sosiaalinen eheys
Maankäytön, asumisen ja liikenteen kärkihankkeet ovat edenneet kokonaisuuksista ripeimmin. Valtion ja Helsingin seudun kuntien välisen aiesopimus riittävän asunto- ja tonttitarjonnan turvaamisesta tuli voimaan huhtikuun alussa ja siihen sisältyvät valtion toimet alkavat olla kasassa. Valtion roolia vähättelemättä on aika odottaa myös kunnilla konkreettisia, aiesopimuksen tavoitteiden toteuttamista edistäviä tekoja.
Varsinkin vallitsevassa monin osin mollivoittoisessa suhdannetilanteessa aiesopimus testaa konkreettisella tavalla Helsingin seudun vapaaehtoisen yhteistyön toimivuuden ja uskottavuuden sekä seudun keskinäisen yhteisvastuun olemassaolon.
On sinänsä surullisen selvää, että lähivuosina seudulla ei tulla pääsemään yhteisesti asetettuun asuntotuotantotavoitteeseen. Tämä on seurausta ennen kaikkea omistusasuntotuotantoa koskevasta kysynnän puutteesta. Vuokra-asuntopuolella tällaista markkinoista lähtevää estettä ei ole. Siksi suhdannetilanne ei anna aihetta eikä syytä vuokra-asuntotuotannosta lipsumiseen. Itse asiassa tilanne on täysin päinvastainen. Niin kansantalouden ja työllisyyden jotensakin suotuisan kehityksen kuin asuntomarkkinoiden vakavampien häiriötilojen ehkäisemisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vahvistuvalla vuokratuotannolla voidaan kompensoida mahdollisimman iso osa vähenevästä kokonaistuotannosta. Tämä haaste koskee jokaista, siis jokaista seudun kuntaa. Vapaamatkustajiin ei nyt kerta kaikkiaan ole varaa.
Rakentamislama mahdollistaa myös tonttivarannon selkeän kasvattamisen, kun markkinatilanne ei suosi kovanrahan tuotantoa. Tämä on monestakin syystä tärkeää. Sopivien tonttien puute on ollut yksi seudun asuntomarkkinoiden suurimmista murheista ja kun seuraava nousukausi ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulee, emme voi enää olla samassa tilanteessa.
Suhdannetilanne tuo myös tuotantoresursseja ja hintajoustoa aiemmin mainittuun vuokratuotannon lisäämiseen sekä myös olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseen. Rakentamisen hiipuminen alentaa urakkahintoja ja viiveellä myös rakennuskustannuksia.
Toki rakentamisen pysähtymisen aiheuttanut finanssikriisi on haaste myös näiden hankkeiden käynnistämiseen. Valtiovalta on omalta osaltaan tullut tässä avuksi. Ensi vuoden budjettiesitystään täydentäessään hallitus päätti kaksi viikkoa sitten nostaa Helsingin seudulla valtion tukeman asuntotuotannon käynnistysavustuksen 15 000 euroon aikaisemmasta 10 000 eurosta. Kerros- ja rivitalojen energia-avustukset tuplataan ensi vuonna. Kotitalousvähennyksen olennainen parantaminen helpottaa pientalojen, mutta tietyssä määrin myös muiden asuntojen peruskorjauksia. Nämä vain muutaman mainitakseni.
Seudun keskeisten maankäyttöratkaisujen ja liikenneinvestointien tiiviimpi yhteensovittaminen pääsi välietapille, kun PLJ 2007:ään perustuva aiesopimus päästiin allekirjoittamaan elokuun lopussa. Myönteistä on myös Helsingin seudun yhteistyökokouksen ja YTV:n hallituksen päätökset käynnistää koko Helsingin seudun kattava liikennejärjestelmätyö. Sen avulla toivottavasti saadaan aikaan aito vuoropuhelu valtion ja kuntien kesken sekä kuntien välillä koko alueen yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ja sen edellyttämän liikennejärjestelmän kehittämiseen.
Yhteiskunnallinen keskustelu Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kohtalonyhteydestä käy nyt muutoinkin vilkkaana. Hyvä niin. Lisää sytykettä siihen toivoakseni tuo vastikään valtioneuvostossa yksimielisesti hyväksytty valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistus, jossa ilmasto- ja energiapolitiikan haasteet on otettu tosissaan ja jossa myös Helsingin seutua koskevat tavoitteet on uudistettu.
Kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamisen osana Helsingin seudun kilpailukykystrategian valmistelu on kunnissa hyvässä vauhdissa. Strategian toteutuksen varmistaminen valtion ja seudun kuntien yhteistyöllä sisältyy metropolipolitiikan kärkihankkeisiin.
Tutkimuksen ja koulutuksen osalta Aalto-yliopiston perustaminen on tärkeä innovaatiokyvyn ylläpitämiseen liittyvä viesti. Toivottavasti siitä seuraavat käytännön toimet voidaan viedä eteenpäin ilman että ne puuroutuvat yhdistyvien korkeakoulujen perinteisiin tai Helsingin ja Espoon kuntakilpailuun.
Positiivista on myös se, että pääkaupunkiseudun rehtorifoorumi ja kaupungit valmistelevat parhaillaan metropolialueen tutkimus- ja yhteistyöohjelmaa, jonka on määrä valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Tavoitteena on, että siitä saadaan valtion, korkeakoulujen ja kuntien välinen aiesopimus vuoteen 2010 mennessä.
Monikulttuurisuuden, maahanmuuton ja kaksikielisyyden edistäminen keskittyy tällä hetkellä maahanmuuttopoliittisen ohjelmakokonaisuuden laatimiseen ja toteuttamiseen. Sitä tukemaan valmistellaan parhaillaan asian kannalta keskeisten ministeriöiden ja seudun kuntien kesken aiesopimusta maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllisyyden edistämiseksi. Sen tarkoituksena käytännön tasolla on maahanmuuttajien kielikoulutuksen sekä ammattitaidon kartoittamista ja täydentämistä sekä työllistymistä palvelevan kokonaisjärjestelmän aikaansaaminen. Allekirjoitusvaiheeseen on vielä matkaa, mutta asian hyvä hyötykustannussuhde kannustaa maaliin asti pääsyä.
Sosiaalisen eheyden tavoitteista pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen ja lähiöiden kehittäminen ovat käynnissä, mutta syrjäytymiskehityksen torjunnassa seudun erityistarpeiden huomioon ottaen ollaan vielä kuntien toimenpiteiden varassa.
Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi laadittu nelivuotinen aiesopimus tuli voimaan syyskuun alussa. Muista aiesopimuksista poiketen se sisältää konkreettisen toimeenpanosuunnitelman, jossa on yksilöity ja aikataulutettu käynnistettävät hankkeet ja muut tukitoimenpiteet. Sopimus sisältää mittavan taloudellisen tuen valtiolta näille hankkeille ja toimenpiteille. Lähiöohjelman toteuttamiseen päästään ensi vuoden alussa, kun syksyllä saadut hankehakemukset on käsitelty ja rahoituspäätökset tehty.
Talouden taantuma ja metropolialue
Arvoisat maakuntavaikuttajat, heikkenevät talousnäkymät ovat hallinneet poliittista keskustelua viime viikkoina. Tilanne on haasteellinen Suomelle, vaikka emme tällä kertaa myrskyn silmässä olekaan. Samalla se on haasteellinen myös tälle seudulle.
Ennustettavissa oleva työttömyyden kasvu on ongelma paitsi itse asiana, myös siksi, että tulevaisuuden työvoimapulaan varautuminen voi vaarantua. Joka tapauksessa hetkellinenkin työllisyyden heikkeneminen erityisesti koulutettujen osalta lisää tarvetta yrittäjyyteen kannustamiseen ja yritysten perustamisen tukemiseen
Metropolialue on kansallisen menestymisen veturi. Sen heikentyminen kertautuu muualla. Siksi metropolialueen kehittymisedellytyksistä huolehtiminen on erityisen tärkeää juuri nyt. Siinä tarvitaan maakunnan liiton, kuntien, elinkeinoelämän ja valtion hyvää yhteistyötä, jossa ratkaisujen miettimisessä vastakkainasettelua lietsovalla eri-puralla ei saa olla sijaa. Suomen edellytykset selviytyä talouden kriisistä ovat monia muita maita paremmat. Toivottavasti Janten laki ei niitä pilaa.