Kirjoitukset

Perustuslain muuttaminen sivistymätön ratkaisu, Lauttasaarilehti

Kriisinhallintalain ympärillä eduskunnassa käyty kiivas keskustelu päättyi tällä erää hallituksen ilmoitukseen muuttaa perustuslakia. Hallituksen linjavalinta sopii huonosti maamme oloihin. Kyse on käsittämättömästä perustuslain kunnioituksen puutteesta ja keinoja kaihtamattoman voimapolitiikan paluusta. Kekkosen aikainen voimapoliittinen runttaus näyttää tekevän jälleen tuloaan – suorastaan vastenmielisellä tavalla.

Aiheeseen liittyy paljon presidentinvaaleihin liittyvää temppuilua ja paljon Suomen oloihin vierasta uhoilua. Samalla kansaa johdetaan tahallaan harhaan. Kriisinhallintaan ja erityisesti presidentin rooliin siinä liittyy paljon väärinkäsityksiä, joita vastuulliset tahot eivät edes pyri hälventämään – pikemminkin päinvastoin.

Perustuslain mukaan yleistä ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Molemmat ovat siis kiinteästi mukana. EU-politiikkaa puolestaan johtaa hallitus, mikä oli tietoinen linjanvalinta Suomen liittyessä unioniin. Perustuslain perustelujen mukaan hallituksen tulee kuitenkin varsinkin keskeisissä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä asioissa toimia kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa. Molemmat – hallitus ja presidentti ovat siis taas kiinteästi mukana.

Kriisinhallintalakiehdotuksessaan hallitus esitti, että EU-kriisinhallintaoperaatioon osallistumisesta päättäisi presidentti (yhteistoiminnassa hallituksen kanssa). Tämä olisi ollut linjassa yleisen ulkopolitiikan peruslinjan kanssa mutta ristiriidassa EU-päätöksentekojärjestelmän kanssa. Perustuslakivaliokunta katsoi, että tämä ei ole perustuslain mukaista, vaan että päätöksen pitäisi tehdä hallitus (kiinteässä yhteistyössä presidentin kanssa). Tämä puolestaan on linjassa EU-päätöksentekojärjestelmän kanssa mutta ristiriidassa yleisen ulkopolitiikan peruslinjan kanssa. Käytännössä asialla ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä – molemmat, niin presidentti kuin hallitus ovat joka tapauksessa kiinteästi mukana.

Väitteet siitä, että presidentti olisi poistettu päätöksentekijöiden joukosta, ovat täten täyttä hölynpölyä. Väitteet siitä, että ylipäälliköstä olisi tehty adjutantti, taas ovat suorastaan käsittämättömiä – presidentille olisi perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan jäänyt sama asema kuin kaikessa EU-politiikassa, ja tämä puolestaan on edelleen merkittävä.

Perustuslakivaliokunnan tehtävä on tulkita perustuslakia. Sen oli pakko tehdä valinta, ja tehdä se valinta, joka perustuslain perustelujen mukaan oli luontevampi. Hallituksen olisi tullut tyytyä tähän, koska asialla ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä. Se, että hallitus pääministeristä alkaen ensin haukkui eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan lyttyyn, tämän jälkeen väläytteli poikkeuslakia, ja päätyi lopulta muuttamaan perustuslakia, on täten aivan naurettavaa ja perusteltavissa vain arvovaltasyillä. Perustuslakia ei kuitenkaan missään sivistysvaltiossa muuteta arvovaltasyistä.

Perustuslaki on eräänlainen lakien laki, koko järjestelmän perusta. Se on tehty ajan virtauksista riippumattomaksi ja poikkeuksellisen pysyväksi. Käytännön pitäisi sopeutua perustuslakiin, eikä perustuslain käytäntöön, mitä hallitus ja presidentti nyt ajavat.

Hallituksen ja Tasavallan presidentin hanke paniikinomaisesti ryhtyä muuttamaan perustuslakia osoittaa surullisella tavalla valtiomiesmäisyyden puutetta maan ylimmässä valtiojohdossa. Olen varma, ettei näin olisi menetelty, jos Lipponen olisi edelleen pääministeri. Ja olen varma, ettei näin olisi menetelty, jos Niinistö olisi edelleen valtiovarainministeri.

Politiikassa valtaa käyttävät ne, joilla sitä on. Tästä huolimatta vallankäytöllä tulisi länsimaisissa sivistysvaltioissa olla rajansa. Jos jopa perustuslakia ryhdytään muuttamaan puhtaasti arvovaltasyistä, mikä enää on pyhää?

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
Helsinki