Kirjoitukset

Kuntatalouden ongelmia turha kiertää, Kauppalehti, Mielipide

Suomen valtiontalous on varsin hyvässä kunnossa. Sen sijaan kuntasektori elää pahassa kurimuksessa. Pelastukseksi valtiovalta tarjoaa suurta kunta- ja palvelurakennehanketta. Uudistus on sinänsä välttämätön. Jos kuntakartta piirrettäisiin tänään puhtaalta pöydältä, kenenkään mieleen ei juolahtaisikaan, että tämän kokoiseen maahan tarvittaisiin 432 kuntaa. Silti ns. PARAS-hankkeessa on kyse myös suuresta bluffista. Kuntasektorin todelliset ongelmat ovat pääosin seurausta muista tekijöistä kuin kuntakoosta.

Kuntasektorin ongelmien perussyy on se, että niiden menot kasvavat tuloja nopeammin. Oma vastuunsa on kunnilla itsellään, jotka eivät ole osanneet sopeuttaa toimintojaan nykymaailman vaatimuksiin. Monet antiikkiset käytännöt, pinttyneet ajattelutavat ja tehottomat prosessit ovat edelleen arkipäivää monissa kunnissa.

Yksi ilmiötä eniten selittävistä tekijöistä on se, ettei julkisen sektorin palvelutuotantoa ole haluttu tai uskallettu altistaa avoimelle kilpailulle. On selvää, että tämä pitkässä juoksussa luo tehottomuutta, vähentää uudistumishalua ja -kykyä sekä johtaa organisaatiot poteroitumaan omiin juoksuhautoihinsa suojaamaan omia historiallisia asemiaan. Myös tietotekniikan hyödyntämisessä julkinen sektori on pahasti perässä.

Toinen selitys kuntakurimukselle on ”hyvinvointiyhteiskunnan tarjonnasta” päättävän valtiovallan sekä käytännön toimista vastaavien kuntien kieroutunut keskinäisriippuvuus. Valtiovalta määrittelee sen, mitä yhteiskunta tarjoaa kansalaisilleen, mutta sysää järjestämisvastuun kunnille. Valtiovalta myös käytännössä määrittelee erittäin monimutkaisen valtionosuusjärjestelmän kautta sen, millä osuudella se suvaitsee osallistua määräämiensä tehtävien rahoittamiseen.

Valtiovalta on kautta aikain antanut ymmärtää, että se vastaa antamiensa lisätehtävien kustannuksista. Käytännössä tämä on pitkälti puppua. Tosiasiassa valtio omaa talouttaan vahvistaessaan on johdonmukaisesti kasvattanut kuntasektorin suhteellista osuutta hyvinvointipalvelujen kustannusvastuusta. Tämä on seurausta mm. puutteellisista indeksitarkistuksista, kustannustenjaon tarkistusten jälkijättöisyydestä sekä verotulojen tasausjärjestelmään liittyvästä valtion välistävedosta. Samanaikaisesti valtio on toimenpiteillään vaikeuttanut myös kuntien omaa tulonhankintaa. Kyse ei ole pelkästään yhteisöverotuloista, joiden kohtalo on hyvin tiedossa. Valtiovalta on sinänsä kompensoinut kunnille tuloverotuksen keventämisestä aiheutuneet tulonmenetykset. Kunnallisverotusta on samalla kuitenkin kevennetty siten, että tästä on seurannut kunnallisen tuloveron kasvun hidastuminen.

Kokonaisasetelma on absurdi: valtiovalta kerää poliittiset pisteet erilaisista etuuksien ja palvelujen parantamisista, veronalennuksista ja jopa oman taloutensa tilasta, kuntasektorin joutuessa poliittiseen vastuuseen palvelujen puutteellisesta hoidosta, kunnallisverojen nostosta sekä taloustilanteensa heikkoudesta. Valtion budjetin ongelmat on yksinkertaisesti siirretty kuntien budjetteihin.

Helsingin tietokeskuksen erikoistutkija Heikki Helinin laskelmien mukaan nykyinen hallitus heikentää tänä vuonna kuntataloutta 500-700 miljoonalla eurolla. Jos kunnilla olisi tämä lisäraha käytössään, myös näkemykset kuntien taloustilanteesta näyttäytyisivät kokonaan toisessa valossa.

Valtion kunta- ja palvelurakennehanke on välttämätöntä toteuttaa. Olisi kuitenkin vaarallista tuudittautua kuvittelemaan, että tämä yksinään ratkaisisi kuntatalouden ongelmat. Kuntasektorin tuottavuutta on pakko nostaa. Samalla valtio on saatava vastaamaan omasta osuudestaan niistä tehtävistä, jotka se kunnille määrää. Yhä selvemmäksi on myös käymässä, ettei lisätehtäviä enää juuri voi määrätä.

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja