Helsingin Sanomat käsitteli 7.8. puolustusvoimien ruokahuoltoa ja siihen liittynyttä huomiota herättänyttä ministeri Kääriäisen päätöstä sijoittaa ruokahuollon palvelukeskuksen esikunta Kuopioon. Kirjoituksessa viitattiin myös kahteen allekirjoittaneen asiasta eduskunnassa tekemään kirjalliseen kysymykseen, jotka vaativat muutaman lisähuomion.
Kyseisestä päätöksestä on tullut eräänlainen hallituksen itseisarvoisen hajasijoittamisen ja kotikonnuille kotiinpäinvetämisen symboli. Eduskuntakyselyni eivät kuitenkaan kohdistuneet asian poliittiseen, vaan oikeudelliseen puoleen, eli siihen, onko päätös edes lainmukainen. Hämmästyksekseni sain kysymykseeni siitä, onko ministerin päätös lainmukainen, ministerin itsensä allekirjoittaman vastauksen. Ministeri Kääriäinen piti tietenkin omaa toimintaansa oikeana.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan tämän kaltaisissa tapauksissa pitää tehdä ns. sijoittamisselvitys, joka sisältää tiedot sijoittamisvaihtoehtojen ”toiminnallisista, taloudellisista, alueellisista ja henkilöstöön liittyvistä vaikutuksista”. Pääesikunnan tekemässä selvityksessä pääkaupunkiseutu osoittautui parhaaksi paikaksi saaden 40 pistettä. Seuraavina olivat Lahti (35), Hämeenlinna (31) ja Kouvola 29 pisteellä. Huonoiten arvioinnissa menestyi Kuopio 16 pisteellä. Kun sijaintitarkastelun kriteerien keskinäisiä painokertoimia muutettiin siten, että alueellistaminen otettiin keskeisimmäksi kriteeriksi, parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui Lahti 33 pisteellä. Tässä vertailussa seuraaville sijoille tulivat Kouvola (32), pääkaupunkiseutu (30) ja Hämeenlinna 27 pisteellä. Jopa tässä alueelliset näkökulmat huomioon ottaneessa vertailussa Kuopio oli selvästi heikoin vaihtoehto vain 16 pisteellä. Tästä huolimatta esikunta päätettiin siis sijoittaa Kuopioon.
Se, että laki edellyttää sijoittamisselvityksen tekemistä, ei mielestäni voi tarkoittaa sitä, että laillisuus tulee täytetyksi jo sillä, että selvitys tehdään. Selvää pitäisi olla, että myös selvityksen tuloksella on jokin merkitys. Saamani vastaus, jonka mukaan ”selvitystä täydennettiin puolustusministeriössä kattavan kokonaistarkastelun turvaamiseksi” oli kovin epämääräinen eikä edusta nykypäivänä valtionhallinnolta kohtuudella edellytettävää tasoa.
Jotta edes jo sinänsä älyttömyyksiin menneen hajasijoittamisvimman oikeudellinen perusta olisi kunnossa, olisi hyvä, jos asiaan voitaisiin saada muunkin virallistahon kun päätöksen tehneen ministerin itsensä kannanotto.
Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
oikeustieteen kandidaatti
Helsinki