Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori
Arvoisa puheenjohtaja,
Kaupunginvaltuusto hyväksyi turvallisuusstrategian 9.5.2001. Olemme tyytyväisiä siitä, että meille tarjoutuu nyt tilaisuus palata tämän kuntalaisten jokapäiväisen elämän kannalta erinomaisen tärkeän teeman pariin. Turvallisuusstrategian käsittely toistamiseen valtuustokaudella osoittaa, että valtuusto on linjannut kaupunkilaisten turvallisuudesta huolehtimisen ja turvallisuuden tunteen vahvistamisen keskeiseksi strategiseksi painopisteeksi. Kokoomus on tästä erityisen tyytyväinen. Sama tyytyväisyys ei kuitenkaan kaikin osin koske itse seurantaraporttia.
Ennen kun kommentoin seurantaraporttia, on paikallaan hieman muistella kolmen vuoden takaista valtuustokäsittelyä. Kokoomus korosti tuolloin mm. seuraavia asioita:
– huolestumista väkivallan määrän lisääntymisestä (esimerkiksi huumerikollisuuden määrän kasvu vuonna 1999 oli peräti 15 %)
– tiukkaa linjaa suhteessa huumerikollisuuteen ja liberaaliin huumepolitiikkaan
– kotien ja vanhempien vastuuta
– alueiden ja asukkaiden vastuuta
– poliisin läsnäolon lisäämistä
– modernin teknologian hyödyntämistä
Vihreät pitivät tuolloin esitettyä turvallisuusstrategiaa ”mahdottomana, kapea-alaisena ja tietyllä ennakkoasenteella tehtynä”. Erityisesti vihreitä tuntui häiritsevän ohjelman selväpiirteinen rajaaminen rikosten torjuntaan ja huumeidenvastaiseen työhön. Sosiaalisten ongelmien päivittelyn ja yleisen taivaanrannan maalailun vähäisyys ahdisti. Konkretia satutti. Muistan kun sain vastaani reippaan vastalauseryöpyn kehottaessani vihreitä ystäviämme heräämään todellisuuteen ja ymmärtämään, että Helsingissä on huumeongelma, joka pahenee koko ajan.
Uskon, että nyt kolme vuotta myöhemmin alamme kaikki olla samaa mieltä: huumeongelma on todellisuutta joka päivä. Se saattaa usein olla lähempänä kuin moni meistä arvaakaan, jopa oman mökin takana. Olen ollut havaitsevinani, että vihreät olisivat tarkastaneet löysää huumelinjaansa astetta tiukemmaksi. Toivon, että tämä pitää paikkaansa, ja että mm. aiempi huumeongelman vähättely esimerkiksi suhteessa alkoholin käyttöön olisi lopullisesti mennyttä maailmaa.
Aihetta huolestumiseen kuitenkin löytyy. Huumausainerikosten määrä on edelleen kasvanut vuodesta 2000. Valtuuston tiukentunut huumekanta onkin jatkossa vietävä entistä selvemmin koko kaupungin päihdepolitiikkaa ohjaavaksi linjaksi. Helsingillä voi olla huumeisiin vain yksi selkeän tiukka kanta.
Arvoisa puheenjohtaja,
Seurantaraportissa oleva poliisilaitoksen lausunto on pääosin ilahduttavaa luettavaa. Vuosien 2000 – 2003 tiukka linja on purrut:
– varkaudet ovat vähentyneet 16 %
– ryöstöt ovat vähentyneet 22 %
– poliisille ilmoitetut häiriökäyttäytymiset ovat vähentyneet 10 %
– päihtyneiden aiheuttamat tehtävät ovat vähentyneet 13 %
– vahingonteot (töhrintä) ovat vähentyneet 8 %
Rikollisuuden osalta siis perusviesti on rohkaiseva, mutta ongelmiakin on: pahoinpitelyt ja huumerikollisuus jatkavat kasvuaan. Niihin pitääkin jatkossa puuttua entistä tehokkaammin. Toinen ongelma on se, että poliisin lausunto on helmikuulta eli ennen alkoholin hinnanalennusta. Jo tämän takia se on auttamattomasti vanhentunut. Uudet tilastot eivät ole yhtä miellyttäviä. Niihin liittyy tosin se ongelma, että vielä on ennenaikaista arvioida onko kyse pysyvästä vai tilapäisestä halvemman viinan aiheuttamasta ilmiöstä. Demokraattisen järjestelmän kannalta on kuitenkin hankalaa, että joudumme täällä tänään arvioimaan lähes historiallisia dokumentteja päätöksentekomme pohjana.
On hyvä, että kaupunginhallitus on kiinnittänyt huomiota poliisin resurssipulaan ja henkilöstövajaukseen. Poliisin resursseja on viime vuosina kohennettu, mikä on hyvä. Helsingissä on silti edelleen jopa 500 poliisin vajaus. Tämä on kerta kaikkiaan järkyttävää. Helsingissä saavutetut tulokset ovat kuitenkin siinä määrin rohkaisevia, että poliisille tulee osoittaa erityinen kiitos äärimmäisen niukoilla voimavaroilla tehdystä hyvästä työstä. Samalla se on osoitus siitä, että panostaminen poliisiin ja sen määrärahoihin kannattaa.
Päihteiden käytön huolestuttavaan kasvuun on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota. EU:n laajeneminen ja Viron EU-jäsenyys selittävät osaltaan viinarallia ja veroratkaisujen ohella kotimaisen kulutuksen kasvua. Paluuta menneeseen ei ole, mutta kaikkia uusia lieveilmiöitä ei pidä ottaa annettuina. Tässä suhteessa korostaisin vahvasti kotien, koulun ja järjestöjen yhteisvastuuta varsinkin nuorten alkoholin käytön hillitsemiseksi. Esimerkiksi koulujen vastuuta paitsi koulujen turvallisuudesta, myös lasten kasvatuksesta olisi toivonut käsiteltävän laajemmin opetuslautakunnan lausunnossa. Tästä huolimatta on tärkeätä muistaa, että välittämistä ei voi ulkoistaa yhteiskunnalle.
Kaupunkilaisten turvallisuudentunteeseen vaikuttaa merkittävästi myös se, millaisena kaupunkiympäristö koetaan. Kaupunkisuunnittelulla ja ympäristökasvatuksella on tässä erityinen merkitys. Viihtyisään, turvalliseen kaupunkiin eivät kuulu töhryt, graffitit ja niiden ympärillä pesivä alakulttuuri ja kaupunkirikollisuus.
Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa osoittaa erityiset kiitokset rakennusvirastolle ja Stop töhryille -projektille, jotka ovat yhteistyössä asukkaiden, poliisin ja järjestöjen kanssa saaneet aikaan merkittävää töhryjen ja töhrijöiden määrän vähentymistä. Raportissa esitetyt luvut ovat kunnioitettavia.
Yleisten töiden lautakunnan lausunnossa silmään pisti kuitenkin yksi seikka: Kaikki muut virastot paitsi nuorisoasiainkeskus ovat sitoutuneet töhrityn kaupunkiympäristön siistimiseen. Haluan alleviivata, että kaikkien virastojen, myös nuorisoasiainkeskuksen, on toteutettava valtuuston tahdon mukaista politiikkaa. Tämä koskee sekä töhryjä että huumelinjaa. Nuorisoasiainkeskus on osa kaupunkia ja sitä sitovat kaupungin ja kaupunginvaltuuston asettamat strategiat siinä missä muitakin virastoja. Huumehörhöjen ja töhrijöiden hyysäämisellä tai näiden ongelmien vähättelyllä ei tule Helsingin organisaatiossa olla minkäänlaista majapaikkaa.
Yleisten töiden lautakunnan lausunto on muutoinkin iloinen esimerkki oikeasta asenteesta vakavassa asiassa. Samaa ei voi sanoa esimerkiksi kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnosta, jossa kiinnitetään kohtuutonta huomiota liikenneturvallisuuteen, vaikka se on rajattu turvallisuusstrategian ulkopuolelle. Niin tuntuu virasto rakastuneen omiin nopeusrajoituskiemuroihinsa, että se mainostaa näitä tekemisiään niissäkin yhteyksissä, joihin se ei edes kuulu.
Mutta eipä tässä kaikki. Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnosta löytyy myös todellinen kukkanen. Lausunnon mukaan virasto on vuosina 2001-2003 ”seurannut kaupunkiturvallisuuteen ja -pelkoihin liittyvää kansainvälistä keskustelua ja osallistunut aihepiiristä järjestettyihin seminaareihin”.
Hyvät ystävät ja kollegat,
Ei hätäpäivää! Kyllä kaupungin ja kaupunkilaisten turvallisuus nyt on hyvissä käsissä. Kaupunkisuunnitteluvirasto seuraa keskustelua ja osallistuu seminaareihin! Siis seuraa keskustelua ja osallistuu seminaareihin ja kehtaa vielä präntätä tämän omaan seurantaraporttiinsa erityisenä saavutuksenaan.
Jatketaanpa vielä hetki kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunnon analysointia. Oman toimintalinjauksensa ensimmäisenä kohtana lautakunta mainostaa, että se on ”suunnitellut korkealaatuista ympäristöä asemakaavoissa ja liikennesuunnitelmissa”. Niinpä niin. Näin virasto varmaan tekisi joka tapauksessa ja näin se omaa toimintaansa varmaan mainostaisi, vaikka kaupunki ei olisi yhtään turvallisuusstrategiaa koskaan laatinutkaan.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lausunto on kaikkiaan kuvaava esimerkki siitä, miten kaupunginvaltuuston tähän ja ilmeisesti moniin muihinkin strategioihin ja ohjelmiin suhtaudutaan. Mainittu lausunto on lyhyehkö listaus sellaisista yleisistä toimintalinjauksista, teoista ja toimista, jotka kyseessä oleva virasto on tehnyt tai suunnitellut tekevänsä, ja jotka jollakin tavalla sivuavat kulloinkin kyseessä olevaa strategiaa. Lausunnossa ei mitenkään eritellä sitä, mitä olisi tehty joka tapauksessa ja mikä on ollut strategian edellyttämää lisäpanostusta tai sen pohjalta toteutettuja erityistoimia. Lausunto ei sisällä arviota lähtötilanteesta strategian tekemishetkellä, ei toimintaohjelmaa strategian pohjalta päätettäväksi hyväksytyistä toimista, ei raporttia siitä, mitä ihan oikeasti on tehty, puhumattakaan arvioista siitä, mihin suoritetut toimet ovat johtaneet eli arviota strategian tuloksellisuudesta. Aikamoista nollaraportointia voisi joku todeta.
Kokonaisuudessaan kokoomuksen valtuustoryhmä on tyytyväinen kaupungin turvallisuusstrategiaan, mutta pettynyt sitä koskevaan raportointiin. Pidämmekin välttämättömänä, että strategia uudistetaan esityslistan mukaisesti jo lähivuosina, ja että se tehdään vakavammalla asenteella kuin tämän seurantaraportin kokoaminen.
Arvoisa puheenjohtaja,
Tätä yhteiskuntaa pitävät pystyssä tavalliset ja kunnolliset ihmiset, jotka maksavat veronsa ja huolehtivat asioistaan. Heidän oikeutensa on saada vastineeksi tiettyjä palveluja, joista turvallisuus ei ole merkitykseltään vähäisimpiä. Turvallisuutta ja sen lisääntymistä on kiistatta usein vaikea mitata tai edes havaita. Poliitikon onkin esim. vaalikentillä helpompi puhua konkreettisista sosiaalisista etuuksista – euroissa ja senteissä mitattavissa olevista asioista. Silti ihmisen arkiturvallisuuden koheneminen on usein tätä arvokkaampaa.
Rikollisuus on monella tavalla kytköksissä erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin. Tältä osin kehitys Helsingissä ei ole ollut kaikilta osin rohkaisevaa. Onkin selvää, että meillä kaikilla on tämän suhteen vielä paljon tehtävää. Silti on väärin lähteä siitä, että ratkaisemalla sosiaaliset ongelmat rikollisuuskin poistuu. Ja ennen kaikkea – helsinkiläisillä on oikeus liikkua ja elää turvallisessa kaupungissa oli siellä sosiaalisia ongelmia tai ei. Asiaa auttaisi jos hallitus palauttaisi kaupungille vaalikampanjoissa luvatut ja aikanaan vääryydellä viedyt rahat ja jos se lopettaisi myös pääkaupungin poliisin tulevaisuudennäkymiä vaarantavan hajasijoitusvimmansa.