Kuntaministeri Hannes Manninen (maalaisliitto) on julkisuudessa uhonnut, että pääkaupunkiseutu pannaan vaikka väkisin hyväksymään aikeet seudun uusista yhteistyörakenteista. Jos kuntaministeri olisi Helsingistä ja yrittäisi samanlaista pakkomallia Lappiin, kun mitä Manninen ajaa Helsingin seudulla, hänet todennäköisesti poltettaisiin vihamielisenä noitana roviolla.
Monsieur Manninen on siviilissä Tornion (asukasluku 22 198) kaupunginjohtaja. Tätä ennen hän on toiminut mm. Haapaveden (7 818) kunnanjohtajana ja Säämingin (liitettiin Savonlinnaan vuonna 1973) kunnansihteerinä. Idän ja pohjoisen hiekkalaatikot ovat selvästi olleet tälle isäntien isännälle liian pieniä, koska nyt hän on diktaateillaan pistämässä järjestykseen Helsingin (asukasluku 559 330), Espoon (224 231) ja Vantaan (184 039) rakenteita. Kyllä Lapin mies tietää ”etelän pellejä” paremmin miten pääkaupunkiseudun asiat on hoidettava!
Suomessa on 444 kuntaa. Kepun mielestä suurin ongelma on kuitenkin se, että maan suurin (Helsinki), toiseksi suurin (Espoo) ja neljänneksi suurin (Vantaa) kaupunki eivät pysty tarkoituksenmukaiseen yhteistyöhön. Parempi olisi, jos kuntaministeri kohdistaisi huomionsa esimerkiksi Velkuan kuntaan, jonka kaikki asukkaat (233) mahtuisivat yhteen vantaalaiseen kerrostaloon, eikä edes tungosta syntyisi.
On hyvä huomata, että pääkaupunkiseudulla ei vastusteta yhteistyön kehittämistä. Alueen neljä kaupunkia ovat jo päättäneet yhteisestä neuvottelukunnasta, johon kohdistuu suuria odotuksia. Monet alueen keskeiset poliitikot ovat jopa väläytelleet ajatusta Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdistämisestä. Tahdon puutteesta ei ole kyse. Kyse ei ole myöskään siitä, ettei ongelmia tiedostettaisi tai että niihin ei haluttaisi tai yritettäisi puuttua.
Mannisen ajatusten taustalla on kuitenkin kolme ajatusta, joita ruuhka-Suomessa ei hyväksytä. Ensimmäinen on se, että valtio pyrkii seutuyhteistyökeskustelullaan kääntämään katseen pois varsinaisesta pääasiasta eli siitä, että valtio on siirtänyt ison osan etelän rahoista maakuntien käyttöön. Sellaista hallintoremonttia ei ole keksittykään, joka kompensoisi jo ryöstetyt rahat.
Toiseksi maalaisliiton strategiana on vahvistaa maakunta- ja seutuhallintoa antamalla kaupunkikeskustoja ympäröiville maaseutukunnille näiden kokoa olennaisesti suuremman vallan koko alueen päätöksenteossa. Tämä yksinkertaisesti polkee demokratiaa. Kolmanneksi hallituksen kaavailut pääkaupunkiseudulla lisäisivät byrokratiaa luomalla kokonaan uusia hallinnon tasoja. Monimutkaistettu hallinto ei ole koskaan parantanut mitään tässä maailmassa. Minkäänlaista konkreettista näyttöä siitä, että se tälläkään kerralla toisi kokonaisuuteen mitään lisäarvoa, ei ole.
Keskustelua Helsingin seudun yhteistyötä tulee jatkaa. Täällä etelässä se ei onneksi ole edes puoluepoliittinen kysymys, koska kaikki alueen valtapuolueet (ja kaikki pääkaupunkiseudun kaupungit) ovat tyrmänneet Mannisen ajatukset. Jos kuntaministeri ihan oikeasti haluaisi tehdä jotakin pääkaupunkiseudun hyväksi, hän voisi muistuttaa Jäätteenmäkeä ja Vanhasta kepun vaalilupauksista alueen hyväksi. Näin hän ei kuitenkaan tee, koska pääkaupunkiseutu ei kuulu kepulandiaan, eikä tule koskaan kuulumaan.
P.S. Amerikkalaisten älyttömyyksiä irakilaisten sotavankien kohtelussa ei voi millään puolustella. Silti on hyvä pitää asiat oikeissa mittasuhteissa. Saddamin aikana hallituksen vastustajiksi epäillyt ja heidän sukulaisensa olivat Irakissa järjestelmällisen kidutuksen kohteena tuhansista teloituksista puhumattakaan. Amnesty Internationalin mukaan uhreja rutiininomaisesti sokaistiin ja roikotettiin tunteja katosta tuskallisen vääntyneissä asennoissa samalla kun heidän sukupuolielimiin, korviin ja kieliin annettiin toistuvasti sähköshokkeja. Myös kynsien repiminen ja käsien silpominen sähköporalla oli arkipäivää. Miettikääpä sitä!
Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
jan.vapaavuori@eduskunta.fi