Blogi

Hallituksen työllisyystavoite uhkaa karata käsistä

Punamultahallituksen tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Kun hallitus on nyt istunut vajaan vuoden, työllisten määrä ei ole lisääntynyt lainkaan, vaan päinvastoin vähentynyt vajaalla 30 000:lla. Tasaisen vauhdin taulukolla tämä tarkoittaa työllisyyden vähenemistä 100 000:lla vaalikauden aikana. Luku näyttää siis olevan oikea, mutta suunta väärä.

Työllisyystavoitteessa ei ole kysymys ainoastaan työllisyydestä tai työttömyydestä sinänsä. Hallitus on itse todennut, että sen tavoitteena on työllisyyden lisäämisellä ja valtiontalouden velkaantuneisuuden vähentämisellä vahvistaa julkista taloutta kohtaamaan väestön ikääntymisestä ja talouden voimistuvasta kansainvälistymisestä aiheutuvat paineet.

Kyse on siis koko hyvinvointiyhteiskunnan perustaa ja sen pitävyyttä koskevasta haasteesta. Väestömme ikääntyy, mistä seuraa paitsi eläkemenojen myös sosiaali- ja terveysmenojen huima kasvu. Samalla yhä harvemmat työssäkäyvät rahoittavat yhä useamman työmarkkinoiden ulkopuolella olevan hyvinvoinnin. Hallituksen tavoite on, että valtiontalous on vaalikauden lopussa tasapainossa. Jotta yhtälö toimisi, uusiin menonlisäyksiin ei juurikaan ole varaa samalla, kun työllisyystavoitteessa onnistuttava. Huonolta kuitenkin näyttää – itse asiassa tosi huonolta.

Esimerkiksi OECD:n mukaan edes tasapainoinen valtiontalous ei ole riittävä tavoite, koska väestökehitys on Suomessa koko Euroopan epäedullisinta. Mitä nuoremmasta sukupolvesta on kyse, sen enemmän pitäisi olla huolissaan. Moderniin ympäristöpolitiikkaan liittyvä näkemys siitä, ettei maailmaa saa jättää seuraavalle sukupolvelle huonommassa kunnossa kun sen itse sai, pitäisi ulottaa myös talouspolitiikkaan. Nyt riskinä on, että tämän päivän keski-ikäiset tulevat olemaan ainakin lähihistorian ensimmäinen sukupolvi, joka jättää kansakunnan talouden huonommassa kunnossa jälkipolville kuin missä se sen sai.

Työllisyystavoitteen saavuttaminen ei ole helppoa. Selvää kuitenkin on, että sen toteuttaminen edellyttää irrottautumista erilaisista ideologisista päähänpinttymistä. Pääministeri totesi itse vastikään, että viime vuoden veronalennukset osoittautuivat menestykseksi. Niitä pitää nyt jatkaa. Yritysverouudistusta tulee samoin rukata. Kateuden ilmapiirissä tehty hallituksen päätös uhkaa siirtää yritysten rahat työllistävistä investoinneista ylisuuriin osingonmaksatuksiin ja muutenkin lyödä kotimaista omistajuutta korvalle oikein olan takaa. Matalapalkka-alojen sivukustannuksia hallitus ei myöskään ole alentanut, vaikka se on jopa kirjoitettu sen omaan hallitusohjelmaan. Kotitaloustyön verovähennystäkin tulisi ehdottomasti parantaa, niin suureksi menestykseksi myös työllisyyden kannalta järjestelmä on osoittautunut. Keinoja kyllä on, mutta onko hallituksella aitoa tahtoa? Kysymys kuuluu: kumpi on tärkeämpää – työllisyys- ja valtiontaloustavoitteiden saavuttaminen vai puhdasoppinen sosialidemokraattinen yhteiskuntapolitiikka? Nämä molemmat eivät nykyaikana yksinkertaisesti ole mahdollisia.

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
jan.vapaavuori@eduskunta.fi