Blogi Yleistä

Euron kohtalon viikko?

Ajankohtainen talouskriisi on syksyn mittaan muuttunut muutamien Euroopan maiden velkakriisistä järjestelmäkriisiksi. Monien mielestä jopa koko järjestelmä on vaakalaudalla. Puheet euron hajoamisesta voimistuvat. Osa piirtelee jo kuva-aihioita uusiin markkoihin.

Kaiken kaikkiaan viikonlopun huippukokoukseen on ladattu historiallisen paljon painetta.

En itse usko, että tästä viikosta ihan näin historiallista tulee. Ei euro tällä viikolla hajoa, eikä myöskään lopullisesti pelastu. Olemme kuitenkin tavanomaista selvästi tiukemmassa paikassa.

Kriisin jatkuminen jo toista vuotta on varmasti seurausta monista asioista. Yksi tulkinta on se, että tehdyt päätökset ovat kerta toisensa jälkeen olleet joko liian pieniä tai myöhässä tai sitten, ne ovat jääneet täytäntöön panematta. Joko nyt siis olisi riittävän jykevien päätösten aika?

Lopullisen ratkaisun puutteesta on helppo viisastella. Mitä isommista päätöksistä on kyse sitä enemmän kriisitietoisuutta ne edellyttävät. Ja sitä suurempaa yksituumaisuutta. Ja sitä parempaa valmistelua.

Eurooppalaisissa pöydissä päätöksenteko on poikkeuksellisen vaikeata. Tämä on jo sisäänrakennettuna itse järjestelmään. Yksimielisyysvaatimus isoissa ja herkissä kysymyksissä jopa 27 erilailla ja eri tulokulmista asiaa tarkastelevan jäsenvaltion kesken ei ole ihan helppoa. Se, että päätökset saataisiin sen jälkeen vielä kuitattua yhtä monessa vielä sekalaisemmassa kansallisessa parlamentissa, vasta haastavaa onkin.

Järjestelmä on kaikkea muuta kuin täydellinen. Sen kanssa on kuitenkin elettävä. Kunnes sitä muutetaan. Näin tulevanakin viikonloppuna.

Kovin paljon helpompaa olisi ollut jos olisi pidetty kiinni itse laadituista ja itse hyväksytyistä säännöistä. Toisaalta tämäkin on kovin jälkijättöistä pohdiskelua. Mutta silti se kannattaa, ellei muuta niin siksi, että tästä kriisistä varmuudella opittaisiin se, mikä siitä pitää oppia.