Puheet Yleistä

Energiatehokas omakotitalo -seminaari, Helsinki

Valtiolla paljon pelissä – rakennuskannan laatu kestävän tulevaisuuden edellytyksenä

Olemme osana Euroopan unionia sitoutuneet erittäin kunnianhimoisiin tavoitteisiin kasvihuonekaasu-päästöjen vähentämiseksi sekä uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseksi. Tämä kaikki on kuitenkin vain alkua, sillä ne toimet ja tavoitteet, joista nyt puhumme tulevat pitkässä juoksussa olemaan vain välietappeja.

Uskon, että jokainen meistä on herännyt ymmärtämään, että olemme valtavan haasteen edessä. Mutta haasteeseen vastaamisen mittakaavasta ja vaikutuksien ymmärtämisestä en vielä ole aivan vakuuttunut. Meidän on aikaansaatava todella syvällisiä –jollei jopa mullistavia – muutoksia niin energiajärjestelmiimme, toimintatapoihimme kuin elämäntapaamme.

Energiatehokkuuden parantaminen kaikilla sektoreilla on vientiteollisuutemme kilpailukyvyn säilyttämiseksi ehdottoman välttämätöntä. Ilmastosyiden lisäksi monet muut seikat, kuten energian saatavuuden varmistaminen ja maan kilpailukyvyn turvaaminen, puoltavat nykyistä tehokkaampaa energiankäyttöä kaikkialla yhteiskunnassa.

Kuten hyvin tiedätte, on rakennusten kokonaisenergiankulutus koko Suomen energiankäytöstä noin 40 % ja kasvihuonekaasupäästöistä noin 30 %. Määräyksiä tiukennettiin viimeksi neljä vuotta sitten, mutta samanaikainen kokonaisvolyymin kasvu söi tiukennuksien tuloksen. Samanaikaisesti Suomi on jäänyt selvästi jälkeen naapurimaistaan.

Edellä mainituista syistä rakennusten energiatehokkuusmääräyksiä on edelleen tiukennettava. Määräyksiä tullaan tiukentamaan 30 – 40 % ohjaten näin kohti matalaenergiarakentamista, johon ei markki-naehtoisesti näytetä pääsevän. Uudet säädökset tulevat voimaan vuoden 2010 alusta, mutta ne annetaan jo tänä vuonna, jotta alan toimijoille jää riittävästi aikaa varautua uusiin määräyksiin.

Määräysten kiristäminen on täysin välttämätöntä. Oikein suunniteltuina niiden vaikutus rakentamiskustannuksiin ei tule olemaan kovinkaan suuri – elinkaaritarkastelussa jopa kustannuksia säästävä. Ja mitä enemmän tai nopeammin energian hinta nousee, sitä lyhyemmäksi investointien takaisinmaksuajat muodostuvat ja sitä suuremmin kasvavat myös pitkän aikavälin säästöt.

Rakennuksen energiatehokkuus voidaan nykyisin osoittaa aiempaa helpommin, kun vuoden alussa otettiin käyttöön energiatodistukset uudisrakentamisessa. Energiatodistus on yhteisesti sovittu mittatikku, jonka avulla rakennuksen energiatehokkuutta voidaan helposti verrata muihin vastaaviin rakennuksiin, kun energiankulutus esitetään yhtenäisellä tavalla ja asteikolla.

Ensi vuoden alussa energiatodistukset tulevat käyttöön suurelle osalle olemassa olevia rakennuksia, kun energiatodistus tarvitaan myös myynnin tai vuokrauksen yhteydessä. Vaikka energiatodistuksen hankkiminen on vapaaehtoista vanhoille omakotitaloille ja enintään kuuden huoneiston kiinteistöille, on se niissäkin hyvä väline osoittaa rakennuksen energiatehokkuus.

Motiva Oy:ssä on tänään avattu ympäristöministeriön toimeksiannosta neuvontapalvelu, josta kuluttajat voivat kysyä energiatodistuksista. Kysymyksiin vastataan sekä puhelimitse, sähköpostitse että verkossa. Neuvontapalvelun avulla on tarkoitus edistää energiatodistuksen nopeaa käyttöönottoa auttamalla kuluttajia saamaan tarvitsemaansa tietoa helposti ja nopeasti.

Neuvontapalvelu tukee energiatodistuksen hyödyntämistä ja energiatehokkuuden parantamista. Tavoitteena on, että rakennusten ostajat tai vuokraajat ottaisivat valintakriteerikseen myös rakennuksen energiankulutuksen. Tällöin rakennuksen omistajan on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota rakennuksen energiatehokkuuteen.

Omakotitalon energiatehokkuus edellyttää myös maankäytön tehostamista

Suomen noin 2,7 miljoonasta asunnosta on omakotitaloja lähemmäs 40 %. Omakotitaloissa asuu kuitenkin huomattavasti suurempi osa suomalaisista kuin asuntoja on suhteessa. Karkeana nyrkkisääntönä voidaankin sanoa, että puolet suomalaisista asuu kerrostaloissa, puolet omakotitaloissa.

Kyselyjen mukaan vielä nykyistä huomattavasti suurempi osuus haluaisi asua omakotitalossa. Tätä suosiota selittää tuoreimpien tutkimusten mukaan pitkälti asumismuodon tuoma vapaus ja riippumattomuus. Yksilöllisyyden sekä itsensä toteuttamisen ja omatoimisen tekemisen tarve, oma rauha ja lasten kasvuympäristön turvallisuus nousevat monien arvostuksissa ymmärrettävästi korkealle.

Kun yleinen vaurastuminen sekä pitkäaikaiset ja matalakorkoiset lainat mahdollistavat asumistoiveiden toteutumista, on hyvä huomioida, että asumismuotomme riippuu entistä enemmän juuri arvostuksista, elämäntavoista ja itse kunkin elämänvaiheesta.

Ilmastonmuutos on nyt asettamassa haasteita meidän kaikkien asumiselle ja kulutustottumuksille. Ilmastonmuutoksen hillitseminen tarkoittaa omakotiasumisessa paitsi energian kulutuksen hillintää myös hillintää tuhlailevaan maankäyttöön.

Aivan viime aikoina on yleisesti havahduttu siihen tosiseikkaan, että meidän hajanainen yhdyskuntara-kenteemme johtaa kestämättömään kehitykseen. Väljästi rakennetussa maassa pitkät etäisyydet lisäävät liikennettä ja energiankulutusta. Työ- ja asiointimatkoihin kulutetaan paitsi energiaa myös runsaasti aikaa. Onko meillä energian hinnan noustessa tähän varaa? Entä vaihtoehtoja?

Eräs – ja itse asiassa tärkein ratkaisu tässä suhteessa ja erityisesti maankäytön tehostamiseksi vastaten samalla ihmisten preferensseihin on panostaminen kaupunkimaiseen pientalorakentamiseen, jota voidaan eräällä tavalla luonnehtia kerrostalo- ja omakotitaloasumisen välimuodoksi. Kaupunkimaisilla pientaloratkaisuilla päästään lähes kerrostaloalueiden maankäytön tehokkuuksiin, jolloin tehokas maankäyttö ja siitä seuraava riittävä väestötiheys turvaavat joukkoliikenneyhteydet ja palvelut kohtuulliselta etäisyydeltä. Samalla pystytään kuitenkin toteuttamaan pientaloasumisen ehkä keskeisin perusominaisuus eli mahdollisuus omaan pihaan. Tässä meillä Suomessa on vielä paljon opeteltavaa muista läntisen Euroopan maista, joissa monissa juuri kaupunkimainen pientaloasuminen on erittäin suosittu ja hamuttu asumismuoto.

Konsepti tarjoaa myös oivan ratkaisun täydennysrakentamiseen. Esikaupunkien ja lähiöiden vajaasti rakennettuja kortteleita on mahdollista täydentää pienimuotoisella talo- ja korttelityypistöllä ja samalla monipuolistaa alueen asuntotarjontaa. Onnistuneimmat kaupunkimaiset pientaloalueet ja -korttelit ovat juuri tällaisia – uudenlaista kaupunkiasumista luonnonläheisessä ympäristössä.

Tehokas kaupunkimainen pientalorakentaminen ei ole ainoa asia, jossa meillä Suomessa on vielä paljon kehittämisen varaa. Olemme kaikkinensa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja energiatehokkuuden parantamisen tiellä vielä alkutaipaleella. Asuntosuunnitteluun ja -tuotantoon tarvitaan jatkossa huomattavaa kehittämispanostusta. Asuinympäristöjen suunnittelussa on otettava huomioon energiankulutuksen vähentämisen ohessa myös muut hyvän asumisen ominaisuudet, kuten viihtyisyys, turvallisuus ja arjen sujuvuus.

Koska asukkaat –kuten aivan oikein onkin – tekevät itse asuinpaikan valintansa, on heidän toiveitaan ja vaatimuksiaan kuunneltava entistä herkemmällä korvalla niin kaavoittajien kuin rakentajienkin piirissä. Suomalaisten toiveiden ja vaatimusten rinnalla on syytä myös entistä enemmän kiinnittää huomiota väestörakenteessa ja perhekoossa tapahtuviin muutoksiin. Suomalaisten keski-ikä nousee seuraavien vuosikymmenien aikana hyvin nopeasti – tämä tosiasia ei voi olla vaikuttamatta asuntosuunnitteluun.

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät toimet aiheuttavat epäilemättä myös ihmisten asenteiden ja elämän-tapojen muutoksia. Itse uskon kaupungistumisen jatkumiseen ja siihen, että yhä useammat arvostavat urbaanimpaa elämäntapaa. Mutta myös kaupungeissa tarvitaan aikaisempaa monipuolisempaa tarjontaa. On selvää, että varsinkin kasvukeskusten liepeillä ja aivan erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla tulevaisuuden pientaloasumisen tulee pääosin olla ns. kaupunkimaista pientaloasumista. Tätä tukee voimakas tarve eheyttää nykyistä yhdyskuntarakennettamme erityisesti suurten kasvukeskusten ympäristössä. Samasta syystä myös keskeisesti sijaitsevilla nykyisillä pientaloalueilla tarvitaan jatkossa entistä pontevampaa pohdintaa maankäytön tehostamiseksi.

Liikenne on rakennuskannan ohella merkittävin päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen aiheuttaja. Jos emme saa käännettyä yhdyskuntarakennettamme selvästi nykyistä tiivimpään ja joukkoliikenteeseen paremmin tukeutuvaan suuntaan, kasvaa liikennemäärät tulevaisuudessa entisestään. Tätä painolastia en haluaisi olla jättämässä tulevien sukupolvien taakaksi!

Sähkönkulutusta on hillittävä

Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta ei ole lainkaan samantekevää, miten rakennuksen tarvitsema lämpö tuotetaan. Pientalokannastamme suuri osa lämmitetään edelleen joko öljyllä tai suoralla sähkölämmityksellä. Jatkossa meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota myös energian tuotantotapaan ja energiaresurssien riittävyyteen. Kansantaloutemme kannalta olisi perusteltua käyttää sähköä mieluummin teollisuuden tarpeisiin kuin talojen lämmittämiseen.

Ilmastonmuutoksen hallinnassa avainasemassa on sähkön käytön vähentäminen siellä, missä muut lämmitysratkaisut ovat yhteiskunnan kannalta edullisempia. Uudisrakennusten osalta tulee rajoittaa erityisesti sähkön huipputehontarvetta esimerkiksi edellyttämällä, että sähköä muutoin lämmönlähteenä käyttävää rakennusta lisälämmitetään talvipakkasilla varaavan takan avulla.

Olemassa olevissa rakennuksissa hallitus taas kannustaa sähkön ja fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen vähempipäästöisillä vaihtoehdoilla. Energia-avustuksilla on viime vuosina saatu noin 4 000 omakotitaloa vuodessa vaihtamaan pellettiin, kaukolämpöön tai maalämpöpumppuun.

Jos ja kun ennusteet energian ja ennen kaikkea sähkön hinnan noususta pitävät paikkansa, on erityisesti omakotiasujien piirissä myös vapaaehtoisilla toimilla tehtävissä paljon. Euro on tässäkin mitä parhain konsultti. Jos jollakin, niin omakotitalon omistajalla on käytössä olevien tulojen kautta hyvin korkea motivaatio tehdä taloonsa energiatehokkuutta parantavia muutoksia. Olennaista on, että käytettävissä on oikeanlaista tietoa. Tietoa tarvitaan myös eri ratkaisujen vaikutuksista koko energiatuotannon ketjuun, että vältämme ratkaisuja, jotka vaikuttavat järkeviltä, mutta eivät sitä kokonaistaloudellisesti ole.

Siksi tulevaisuudessa on syytä lisätä myös sähkönkäyttäjien tietoisuutta sähkön todellisista ympäristövaikutuksista ja huipputehon tuottamisen kustannuksista. Yhtenä ratkaisuna tähän voisi olla ohjauksen kehittäminen niin, että kuluttajille annetaan sääennusteen kaltainen ��?tariffiennuste��?, joka varoittaisi sähkön korkeasta hinnasta. Näin kuluttajat voisivat välttää turhaa sähkön käyttöä. Uskon, että kehittyneillä mittarointi- ja tariffijärjestelmillä on mahdollista ohjata kuluttajia välttämään sähkönkäyttöä esim. huipputehopiikin aikana.

Pitkäjänteiseen kiinteistönpitoon myös pientalopuolella

Maamme rakennuskannassa on odotettavissa ensi vuosikymmenellä ennennäkemätön korjausbuumi, kun 1960-80-luvun kerrostalotuotanto tulee korjausikään. Pientaloja korjausbuumi koskettaa lievemmin, mutta sielläkin peruskorjausikään on tulossa suuria määriä taloja. Tähän korjaamiseen kohdistuu suuria haasteita, ei vähiten energiatehokkuuden parantamistavoitteista johtuen.

Viime kesänä ympäristöministeriön ja alan toimijoiden yhteistyönä valmistunut korjausrakentamisen strategia määrittelee kehittämislinjaukset rakennuskannan ylläpidolle ja korjaamiselle. Tänä keväänä julkistetaan strategian pohjalta laadittu toimeenpanosuunnitelma. Valtioneuvosto tulee myös tekemään kevään aikana esittelystäni periaatepäätöksen korjausrakentamisesta, jossa määritellään valtion käytännön toimet alan kehittämiseksi.

Keskeinen tavoite strategian jalkauttamisessa on kiinteistönomistajien herättely pitkäjänteiseen kiinteistönpitoon. Tämä koskee myös omakotiasukkaita. Oikea-aikaisella huollolla ja kunnostustoimilla voidaan välttää raskaat vaurioremontit, joita esim. kosteus saattaa aiheuttaa. Tässä on vielä paljon parantamisen varaa, vaikkakin omakotitalojen omistajat ovatkin pitäneet omaisuudestaan keskimäärin parempaa huolta kuin esimerkiksi asunto-osakkaat.

Kuten edellä jo totesin, liittyy korjaushankkeiden läpiviemiseen suuria haasteita. Isompiin remontteihin ammattitaitoisia korjaajia on hankala saada, pienemmissä omatoimisissa korjaustoimenpiteissä riskinä on väärien korjausmenetelmien käyttäminen. Valtiovallan tavoitteena on toisaalta lisätä kiinteistönomistajien osto-osaamista ja tietämystä oikeista korjausmenetelmistä, toisaalta lisätä ammattitaitoisen korjauspalvelujen määrää ja laatua.

Jatkossa korjausrakentamisen ohjauksessa korostetaan entistä enemmän korjaamisen suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi energiakorjauksia ohjataan toteutettavaksi kunnossapitokorjausten ja muiden perusparannusten yhteydessä. Suunnitelmallisen korjaamisen edistämiseksi korjaussuunnittelun kustan-nusten liittämistä kotitalousvähennyksen piiriin tuleekin selvittää.

Valtiovallan ydinvastuualuetta suunnitelmallisen korjaamisen edistämisessä on korjaamisen viranomai-sohjauksen kehittäminen. Maankäyttö- ja rakennuslakihan määrittelee korjaamiselle melko väljät puitteet, mikä on rakennuskannan moninaisuuden kannalta perusteltua, mutta on toisaalta johtanut poikkeaviin rakennusvalvonnan tulkintoihin korjaushankkeissa. Onpa korjaamiselle paikoitellen voitu asettaa jopa uudisrakentamisen vaatimuksia. Nyt meneillään olevan prosessin myötä korjausrakentamiseen liittyviin viranomaistulkintoihin saataneen yhtenäisyyttä.

Hyvät seminaarin osallistujat,

Omakotitalojen osuus maamme asuntokannasta on n. 40 %, joten on selvää, että omakotiasukkaat ovat erittäin merkittävä vastuunkantaja ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisessa. Kyse on valtavasta potentiaalista, joka on Suomen sopimien tavoitteiden saavuttamiseksi onnistuttava valjastamaan yhteisiin talkoisiin.

Haasteen omakotisektorin aktivoimisessa muodostaa moninainen rakennuskanta, pientaloasukkaiden ikääntyminen, jossain määrin myös ammattitaidon puute. Toisaalta rakentamisen ohjauksen näkökul-masta olemme voineet luottaa siihen, että omakotitalojen asukkaista löytyy valistuneisuutta ja omatoimisuutta, päätöksentekokaan ei aiheuta kitkaa, niin kuin asunto-osakeyhtiöissä. Omakotiasukkaat ovatkin olleet monessa edelläkävijöitä –uskon vakaasti, että sama trendi jatkuu myös osallistumisessa ilmastotalkoisiin.

Pientalokantaan – sekä tulevaan, että nykyiseen – kohdistuu tulevaisuudessa merkittäviä haasteita, päällimmäisenä ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät toimenpiteet. Valtiovalta tulee jatkossakin omalta osaltaan tukemaan ja edistämään myös pientaloasukkaiden mahdollisuuksia osallistua korjaus- ja energiatalkoisiin.

Ilmastonmuutokseen vastaaminen vaatii pitkäjänteistä ja päättäväistä työtä. Muutokset tulevat aiheut-tamaan kustannuksia, mutta vielä huomattavasti suurempia kustannuksia aiheuttaisi nykymenon jatkaminen.