Puheet Yleistä

Eduskuntaryhmän kesäkokous, Loviisa

Puhuttaessa muutokset mahdollisia

Hyvät eduskuntaryhmän jäsenet, hyvät kollegat,

Hyvät tiedotusvälineiden edustajat,

Hyvät ystävät,

Kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja, puoluesihteeri ja puheenjohtaja, valtioneuvos Harri Holkeri siunattiin haudan lepoon viime lauantaina. Muistopuheen pitänyt pääministeri Jyrki Katainen kuvaili Holkeria suoraselkäiseksi isänmaan mieheksi; mieheksi, jonka ominaisuuksia olivat periaatteellisuus ja vastuunkantajuus; mieheksi, joka toimi niin kuin sanoi.

Siunauspuheen pitänyt piispa Eero Huovinen kuvaili Holkeria sydämeltään sekä kansalliseksi että kansainväliseksi mieheksi. Holkerin ansiot niin kotimaan politiikassa kuin kansainvälisen yhteisön palveluksessa ovatkin vertaansa vailla. Huovisen mukaan:

”Oma maa oli Harri Holkerille lahja, mutta myös velvollisuus. Rakkaan maan hyväksi oli tehtävä työtä, jotta se pysyisi hyvänä kaikille kansalaisille. Monien muiden tärkeiden arvojen keskellä Harri Holkerin elämää ohjasi juuri velvollisuudentunto. Kaikki taito oli annettava käyttöön isänmaan rakentamiseksi ja yhteisen hyvän edistämiseksi. Kun maan etu vaati, vastuuta ei saanut eikä voinut väistää, vaikka siitä ei olisikaan seurannut suosiota ja kannatusta. Omat henkilökohtaiset mieltymykset oli pantava sivuun. Voimavarat oli keskitettävä siihen, mikä oli kokonaisuuden kannalta tärkeää.”

Kunnioitamme kunniapuheenjohtajamme muistoa parhaiten toimimalla hänen oppiensa mukaisesti – olemalla suoraselkäisiä vastuunkantajia, velvollisuudentuntoisia isänmaan ystäviä – sydämeltämme sekä kansallisia että kansainvälisiä.

* * * * * * * * * *

Politiikan syksy avautuu edessämme – näin voinee sanoa – tavanomaista jännittävämpänä. Meillä on uusi, tavanomaista enemmän sekä puolue- että henkilögallerialtaan uudistunut eduskunta. Meillä on uusi, tavanomaista laaja-alaisempi ja varsin kivuliaan pihtisynnytyksen läpikäynyt hallitus. Ja meillä on tavanomaista haastavampi kansainvälisen talouden eteemme tuoma näkymä.

Tässä kokonaisasetelmassa yhdyn lämpimästi niihin käsityksiin, joiden mukaan liikkumavara poliittisiin irtiottoihin hallituspuolueiden piiristä on nyt rajallinen. Ennätyskimuranttien hallitusohjelmaneuvottelujen jälkeen nyt on aika vaalia hallituksen yhtenäisyyttä.

Kaikilla osapuolilla on tässä suhteessa varmasti vielä opettelemista.

Talouden haasteista kunnialla selviäminen edellyttää yhteistyöhenkistä ja toimintakykyistä hallitusta. Sijaa turhanpäiväiselle nokittelulle ei ole. Kun hallitus on niin laajapohjainen kuin se on, on selvää, että sen piiristä löytyy kovin erilaisia näkemyksiä lähes joka asiasta. Jatkuva julkinen debatti hallituksen politiikasta ei kuitenkaan palvele ketään – ja kaikkein vähiten Suomea ja sen kansaa, joka epävarmassa taloustilanteessa ansaitsee päättäväisen ja määrätietoisen hallituksen.

Varoittaisin kuitenkin myös turhasta yliherkkyydestä ja ylireagoinnista. Normaalia poliittista keskustelua ei pidä tukahduttaa. Asioista pitää voida keskustella, debatoida, hieman haastaakin. Liiallinen hymistely ei yksinkertaisesti olisi rehellistä.

Olennaista on käytävän keskustelun tyylilaji. Debatin tulee olla rakentavaa. Itse kunkin itse kussakin hallituspuolueessa pitää muistaa ja mieltää, että käymme keskustelua yhteistyökumppaneidemme kanssa.

Vaalikampanjamoodi on viimeistään nyt siirrettävä pysyvästi taka-alalle. Nykyinen oppositio pitää kyllä huolen siitä, ettei räksyttäminen pääse tästä maasta ihan heti loppumaan, siitä voitte olla varmoja.

Välttämätöntä yhteishenkeä luodaan myös pitämällä tiukasti kiinni yhteisistä linjauksista. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee ja puolustaa hallitusohjelmaa myös niiltä osin kun se on meille vähemmän mieluisa. Kumppaneiltamme odotamme luonnollisesti samaa.

* * * * * * * * * *

”Jos maassa jommankumman, sisä- tai ulkopolitiikan, pitää olla rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka”. Vaikka presidentti Kekkosen kuuluisat sanat yöpakkaskriisin yhteydessä lausuttiinkin kovin erilaisissa oloissa kun mitä tänään elämme, ja vaikka hän itse myöhemmin totesi sanoneensa sanottavansa ”puolileikillään”, on Kekkosen sanoissa edelleen tiettyä kantovoimaa.

Suomi on pieni maa. Osakkuutemme erilaisissa kansainvälisissä yhteisöissä on pieni ja vaikutusmahdollisuutemme maailman tapahtumiin vähäinen. Silti olemme erinomaisen riippuvaisia siitä, mitä muualla maailmassa ja erityisesti lähialueillamme tapahtuu.

Ulkopolitiikan ylin ohjenuora on kansallinen etu. Kaiken ulkopoliittisen toimintamme perimmäisenä päämääränä on Suomen ja suomalaisten edun ajaminen. Sama koskee EU-politiikkaamme. Kansallisen edun sisältö ei kuitenkaan aina ole ihan yksinkertainen. Se mikä on Suomen etu milloinkin, vaatii huolellista arviointia. Ja aivan samoin kuin sisäpolitiikankin puolella, asiaa on osattava tarkastella niin lyhyellä kuin hieman pitemmällä aikavälillä.

Suomi on liittynyt Euroopan unioniin, koska se on näkemyksemme mukaan kansallisen etumme mukaista. Suomi on ottanut euron käyttöön samasta syystä.

On selvää, että matkan varrella on tehty myös virheitä. EU:n päätöksenteossa on aikojen saatossa tehty parempia ja huonompia päätöksiä, ihan kuten jokaisessa kansallisvaltiossakin on tehty.

Ajankohtainen velkakriisi ei ole unionin syytä, mutta mikäli unioni olisi säntillisemmin noudattanut itse luomiaan pelisääntöjä, kriisi olisi todennäköisesti ainakin jossain määrin pienempi. Kyllä minusta voidaan hyvin Dan Steinbockin tavoin sanoa, että ”Bryssel on epäonnistunut kriisinhallinnassa ja samalla myötävaikuttanut euroalueen taloustilanteen heikkenemiseen”.

Tästä ei kuitenkaan pidä tehdä vääriä johtopäätöksiä.

Pienen viennistä riippuvaisen Suomen kiistaton intressi on mahdollisimman hyvinvoiva Eurooppa. Etumme on olla mukana niissä pöydissä, joissa meihinkin vaikuttavista asioista päätetään. Ja meidän intressimme on näissä pöydissä olla arvostettuja, luotettavia ja vastuullisiksi tunnustettuja joukkuepelaajia.

Ei meidän unionia rakastaa tarvitse, mutta järkevää on mieltää, että oma maanosamme on kuitenkin monin verroin parempi paikka unionin kanssa kuin sitä ilman, ja että se hyödyttää myös meitä suomalaisia.

Mitä ajankohtaiseen Kreikan vakuuskysymykseen tulee, siitä voi olla montaa mieltä. Selvää kuitenkin on, että tavoite suomalaisen veronmaksajan edun ajamisesta on mitä jaloin.

Toimintalinjasta Kreikan vakuusasiassa on sovittu hallitusohjelmassa. Kokoomuksen eduskuntaryhmällä on tapana kunnioittaa tekemiään sitoumuksia ja niin se tekee tässäkin tapauksessa. Jos asian suhteen on – syystä tai toisesta – tarve uudelleenajattelulle, luotamme siihen, että tematiikasta parhaiten perillä oleva ja hallituksen piirissä valmisteluvastuussa oleva valtiovarainministeriö osaa olla asiassa aloitteellinen.

Pääasia on, että toimimme tässäkin kansallisen etumme puolesta. Tämä pitää sisällään mm. sen, ettemme voi sinänsä oikeutetuillakaan omilla vaatimuksillamme aiheuttaa haittaa muille jäsenvaltioille.

Kävi vakuuskysymyksessä sitten miten tahansa, se ei ratkaise Euroopan velkakriisiä. Sen ratkaisevat vain päättäväiset ja riittävän uskottavat päätökset niin kansallisesti eri maissa kuin yhteisesti EU:n piirissä.

Mitään hokkus-pokkus-temppuja ei ole olemassa. Vuosikymmenten aikana kertynyttä taakkaa ei voi kertapäätöksin siirtää sivuun. Toipuminen vie aikaa ja vaatii uhrauksia.

Asiaankuuluvaa johdonmukaisuutta peräänkuulutan myös pääministeripuolueena vastuullisesti toimineelta Keskustalta. Kun edellinen pääministeri syyttää hallitusta Suomen maineen vahingoittamisesta sekä maamme pitkän EU-poliittisen linjan hylkäämisestä populismin ja vaalilupausten lunastamisen tähden oltuaan itse edellisellä viikolla näyttämässä Kreikalle ovea eurosta, ei voi muuta kuin hämmästellä.

* * * * * * * * * *

Hallituksen talouslinja perustui hallitusohjelmaa laadittaessa tunnetusti ”ennusteita parempaan talouskasvuun”. Tämän jälkeen talouden kuva on kuitenkin muodostunut entistäkin utuisemmaksi. Suomesta riippumattomista syistä epävarmuus on olennaisesti lisääntynyt. Maailmantalous uhkaa heikentyä ennakoitua nopeammin. Uuden kansainvälisen taantuman mahdollisuutta ei voi ohittaa.

Monet ovat tässä tilanteessa vaatineet isompia ja nopeampia valtiontalouden sopeuttamistoimia, kuin mistä hallitusohjelmassa sovittiin. Totuttuun tapaan, vähintään yhtä moni samanaikaisesti voivottelee valtiovarainministerin budjettiesityksessä ehdotettuja säästöjä ja veronkorotuksia ja haluaisi niitä joko pienentää tai myöhentää.

Haluan tässä Kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta ilmaista tukeni valtiovarainministeri Urpilaisen valitsemalle budjettilinjalle. On viisasta toteuttaa hallitusohjelmassa sovitut sopeuttamistoimet mahdollisimman etupainotteisesti. Paniikkiratkaisuihin sen sijaan ei ole syytä. Uusien sopeuttamistoimien tekeminen tässä ja nyt, hätäisesti valmisteltuna ja pikaisesti päätettynä, ei ole tarkoituksenmukaista.

Koko julkisen talouden tilaa koskevalle uudelleenajattelulle tai ainakin uudelleenajattelun valmistelulle on silti mitä ilmeisin tarve. Politiikkaa, myös talouspolitiikkaa, on tehtävä ajassa. Ei hätiköiden ja turhanpäiväisesti hötkyillen, mutta määrätietoisesti ja päättäväisesti, kurssia tarpeen tullen uusiin realiteetteihin mukauttaen.

Hallitusohjelmassa on tunnettu kirjaus, joka laukaisee julkisen talouden lisäsopeutuksen, muun muassa ellei hallituksen päätavoite eli velkaantumisen kääntäminen laskuun näytä toteutuvan.

Olemme kokoomuksessa pitäneet tätä linjausta tärkeänä. Eteläisen Euroopan tapahtumat, ennen ja jälkeen hallitusohjelmaneuvottelujen, tukevat tätä tulokulmaa vahvasti. Velkaantumisen tie ei yksinkertaisesti ole kestävä.

Vaikka perälautakirjaus onkin pitkälti kokoomuslaista käsialaa, olemme taatusti ensimmäisenä toivomassa, ettei siihen koskaan tarvitse turvautua. Poikkeuksellisen sumuisessa ja utuisessa, epävarmassa ja vaikeasti ennustettavassa maailmassa on reagoitava säätilan muutoksiin ja elettävä tiukasti ajassa. Aivan älytöntä olisi vain odotella ja katsoa, laukeaako perälauta vai ei. Mahdollisiin korjausliikkeisiin ei tietenkään pidä ryhtyä vasta sitten, jos perälautakirjauksen toivottua negatiivisempi kehitys faktisesti toteutuu.

Talouspolitiikassa voidaan tehdä joko pikaisia paniikinomaisia ratkaisuja tilanteen muodostuttua riittävän hankalaksi tai ennakollisesti hieman loivemmin liikkein pyrkiä estämään tällaisen tilanteen syntyminen. Nyt on näiden, hieman loivempien, mutta pitemmällä aikavälillä kestävyysvajettamme uskottavasti pienentävien toimien aika. Johdonmukaisuutta harjoittaen saavutetaan myös markkinoiden luottamus, millä tänä päivänä on suurempi merkitys kuin arvaammekaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaakin kannustaa hallitusta näihin, pitkän aikavälin luottamusta lisääviin rakenteellisiin uudistuksiin. Hallitusohjelmassa linjattua kuntauudistusta on nyt vietävä määrätietoisesti eteenpäin. Yrittäjyyttä ja investointeja edistäviä uudistuksia on saatava aikaan. Talouskasvun vauhdittaminen on nyt avainasemassa. Eikä väistämätöntä työurakysymystäkään karkuun pääse, päinvastoin. On rehellistä myöntää, että työurien pidentäminen on keskeisessä asemassa julkisen talouden saattamisessa kestävälle pohjalle.

Rakenteellisten uudistusten ohella hallituksen keskeinen haaste on juuri kasvun edistäminen. Kasvua saamme, kun onnistumme parantamaan kilpailukykyämme. Taantuma ja talouden rakenneuudistus ovat vieneet meiltä yrityksiä ja työpaikkoja halvempien tuotantokustannusten maihin, mutta samanlaista rakenneuudistusta on tapahtunut aina. Työn ja tuotannon muutos on myös kehityksen osoitus. Suomi pärjää tulevaisuudessakin kun vain uskomme itseemme – ja uudistumme.

Suomella on kovin vähäinen mahdollisuus vaikuttaa meitäkin rajusti koskettaviin maailmantalouden myllerryksiin. Mitä paremmassa kunnossa kotipesämme on, sitä paremmat edellytykset meillä on selvitä, turvata hyvinvointimme ja pitää huolta kansakunnastamme, tapahtuipa maailmalla mitä tahansa.

Taloudessa kyse on pitkälti luottamuksesta. Kyse on poliittisen järjestelmän uskottavasta kyvystä hoitaa maan asioita ja tehdä vaikeitakin päätöksiä.

On hyvä tiedostaa, että haasteemme ja ongelmamme täällä koto-Suomessa ovat itse ihan samat kuin eteläisen Euroopan kriisimaissakin. Eivät yhtä mittavia, mutta ihan samoja.

Peruskysymys on yli varojen eläminen, ylivelkaantuminen. Suomenkin velkaantumisvauhti on edelleen huima. Tänäänkin olemme tähän mennessä ottaneet jo noin 8 miljoonaa euroa uutta lainaa. Yksistään tämän puheeni aikana velkataakkamme kasvaa keskihintaisen omakotitalon arvolla.

Meidänkin on opittava elämään siten, että tulot ja menot ovat tasapainossa. Toisenlaista pysyvää ratkaisua kriisiin ei ole.

* * * * * * * * * *

Vanha viisaus kertoo, että politiikassa pärjää se, joka hallitsee agendaa.

Viimeisen vuoden ajan on huolestuttavan usein tuntunut siltä, että maamme poliittista agendaa hallitsevat perussuomalaiset, siitä huolimatta, että he ovat olleet ja ovat edelleen katsomon puolella, oppositiossa. Aivan liian montaa asiaa, debattia ja päätöstäkin leimaa jonkinlainen taustalla lymyilevä persujen haamu. Liian paljon on reagointia kaverin sutkauksiin, liian paljon flirttailua kilpailijan aatoksilla, liian vähän omaehtoista tekemistä.

Itse asiassa ainakin osa ajankohtaisista murheistamme on seurausta siitä, että jytkyjengi on päässyt – tai itse asiassa päästetty – vaikuttamaan maan asioiden hoitoon puolueen parlamentaarista kokoa vahvemmin. On hyvä muistaa, että vaikka populismista maassa ehkä suosittua onkin tullut, se ei kuitenkaan saanut kansalta yhtään suurempaa valtakirjaa kuin mitä se sai.

Kokoomuksen asema ja rooli on tässä helppo ja selkeä. Olemme vastavoima populismille. Olemme johdonmukainen ja ennustettava, velvollisuuden- ja vastuuntuntoinen poliittinen toimija, joka ei hötkyile eikä hässäköi. Meillä on oma uudistushenkinen agenda ja oma rakentava tapamme edistää kansakunnan hyvinvointia.

Populisti tarvitsee menestyäkseen vaikeita tai ainakin epävarmoja aikoja ja yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Me kokoomuksessa kuitenkin näemme, että mitä epävarmempia ja vaikeampia ajat ovat, sitä yhtenäisempää ja ennustettavampaa linjaa meidän tulee vetää. Tähän työhön maamme parhaaksi kutsumme tässä herkässä tilanteessa mukaan myös vaikutusvaltaiset työmarkkinaosapuolet.

Kokoomus, samoin kun edesmennyt kunniapuheenjohtajamme, on parhaimmillaan vaikeissa paikoissa. Olemme puolue, jonka talousosaamiseen luotetaan. Olemme uudistushenkinen poliittinen liike, jonka toimintaa ohjaa vahva aate, vahva isänmaallinen kutsumus. Olemme suoraselkäinen vastuunkantaja, joka toimii niin kuin sanoo.

Näillä sanoin avaan kansan viime vaaleissa maan suurimmaksi äänestämän eduskuntaryhmän kesäkokouksen ja kiitän – tässä vaiheessa – tiedotusvälineiden edustajia huomiostanne.