Eduskunnan jokavuotisiin rituaaleihin kuuluu äänestää budjetista. Muutosesityksiä on yleensä monta sataa. Useimmiten yhtäkään näistä ei hyväksytä. Koska hallituspuolueet ovat sitoutuneet tukemaan hallituksen budjettiesitystä. Budjetin lisäksi päätetään vuosittain yleensä muutamasta lisäbudjetista. Yhdestä niistä äänestettiin tänään. Muutosesityksiä oli 68. Yhtäkään ei hyväksytty. Itse asiassa yksikään ei ollut edes lähellä tulla hyväksytyksi.
Osa muutosesityksistä on vakavalla mielellä tehtyjä. Varsinkin oppositiolle kyse on tilaisuudesta kiinnittää huomio tiettyihin vaatimuksiinsa ja haastaa hallitus. Tämä on parlamentarismia. Menettelyllä on oma tarkoituksensa. Oppositiolla tulee olla mahdollisuus kertoa, miten se itse toimisi toisin. Tämä on järkevää ja tarkoituksenmukaista, vaikka yksikään opposition esitys ei menestyisikään äänestyksissä.
Valtaosa muutosesityksistä on kuitenkin yksittäisten kansanedustajien tekemiä. Näistäkin osa on järkeviä. Iso osa on kuitenkin puhdasta kyläpolitikointia. Esimerkiksi tänään äänestimme rakennustöiden jatkamisesta valtatiellä 18 välillä Multia-Ähtäri ja Puutossalmen sillan rakennustöiden aloittamisesta. Enemmistö kansanedustajista tuskin tiesi missä päin Suomea edes liikuttiin.
Tällaisia esityksiä ei yleensä kannata juuri kukaan – paitsi ne, jotka on valittu kyseessä olevasta vaalipiiristä. Osa heistäkin vain median pelossa.
Kansanedustajat tekevät näitä kuolleeksi tuomittuja aloitteitaan antaakseen vaikutelman, että he ajavat maakuntansa asiaa. Oikeastihan maakunnan asiaa niillä ei tietenkään ajeta. Mutta monissa paikoissa media kuitenkin uutisoi nämä aloitteet. Vaikutelma syntyy. Ja tämähän on tarkoituskin – siis ainoa tarkoitus.
Onneksi kaikki eivät toimi samoin. Ajatelkaa jos kaikki 200 kansanedustajaa tekisivät kukin aina vaikka 5 vaalipiiriään koskevaa tienpätkäesitystä. Tällöin koko eduskunnan tulisi äänestää 1000 kertaa. Ja jokainen esitys kaatuisi kuitenkin. Jokaisen maakunnan jokainen hanke kaatuisi muiden maakuntien edustajien äänin aina ja takuuvarmasti. Olisiko silloin niin, että kaikki kansanedustajat olisivat yhtä urhoollisesti ajaneet äänestäjiensä etua? Olisiko tämä toimivaa demokratiaa. Olisiko tämä veronmaksajien ja äänestäjien antaman luottamuksen tarkoituksenmukaista käyttämistä? Olisiko siinä mitään järkeä?
Mutta kun vain osa toimii näin, kaikki eivät miellä, että kovin paljoa järkeä koko teatterissa ei ole.
Tällä kertaa muutosesitykset olivat pääsääntöisesti maltillisia. Monesti ne ovat kuitenkin sitä kokoluokkaa, että ne hyväksytyksi tullessaan raunioittaisivat koko valtiontalouden. Mutta maakuntalehdistö (ei toki kaikki eikä aina) kirjoittaa. Ja vaikutelma syntyy.
Viime aikoina on vahvistunut käsitys, että kansaedustajan aktiivisuutta ja ”hyvyyttä” mitataan hänen tekemillään aloitteilla, kysymyksillä ym. Tämä johtaa harhaan. Palkitaan sellaista aktiivisuutta, joka ei johda mihinkään. Helsingin kaupunginvaltuustossa laskettiin eräänä vuonna kuinka monta pontta valtuutettu sai hyväksytyksi ja suhteutettiin ne kaikkiin kyseisen valtuutetun tekemiin ponsiin. Näin lasketussa ”tehokkuusindeksissä” on jo paljon enemmän järkeä.
Toki budjetteihin ja lisäbudjetteihin tehdään eduskunnassa myös muutoksia. Ne tehdään kuitenkin valiokunnissa, ei enää suuren salin äänestyksissä. Ja toki eräät kansanedustajat pystyvät vaikuttamaan myös asioihin niiden valmisteluvaiheessa valtionhallinnossa. Tällaiset edustajat eivät esiinny aloitenikkareiden kärkijoukoissa. Mutta he saavat jotain aikaan.
Eduskunnan kansalliset kyläpolitikointipäivät kuitenkin jatkuvat. Joulukuussa äänestetään taas nurin muutama sata esitystä. Eikä Multia-Ähtärin tienpätkä tai Puutossalmen silta taaskaan etene. Tai sitten etenee, mutta se ei johdu kyseisten ehdotusten tekijöistä, vaan siitä että liikenneministeriö on muista syistä päätynyt niitä edistämään.
Veikko Vennamon kerrottiin aina ennen maakuntamatkaa selvittäneen tiehallinnosta, mitä teitä kyseiselle alueelle on jo päätetty rakentaa. Tämän jälkeen hän kyseisellä maakuntamatkalla vahvasti vaati juuri näiden teiden rakentamista. Kun ne sitten rakennettiin, osa saattoi kuvitella, että Veikkohan se nämä tiet sai aikaan.
