Blogi Yleistä

Biopolttoainehurmoksen kahdet kasvot

Politiikan maailmassa on tyypillistä, että joihinkin asioihin ja hankkeisiin hurahdetaan toisinaan oikein joukolla. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. Usein kuitenkin käy niin, että tässä huumassa monet tosiasiat unohtuvat. Tai niin, että asioita perustellaan väärillä tai jopa paikkaansa pitämättömillä väitteillä. Ja voipa käydä niinkin, että ei edes tiedosteta sitä raadollista todellisuutta, mikä ilmiön takana itse asiassa luuraa.

Suomessa on parhaillaan vallalla aikamoinen biopolttoainehurmos. Jokaisen itseään kunnioittavan poliitikon oletetaan vannovan näiden nimiin. On ”poliittisesti korrektia” olla biopolttoaineiden puolesta ja auttamattoman vääräoppista edes epäillä koko aihetta. Biohurmoksella on kuitenkin – kuten niin monilla muillakin asioilla – ainakin kahdet kasvot.

Helsingin Sanomissa oli eilen kaksi erillistä juttua biopolttoaineista. Kotimaan sivuilla kerrottiin aiheesta otsikolla ”Biopolttoainepakko sai suuren suosion kansanedustajilta”. Myöhemmin taloussivuilla teemaa käsiteltiin otsikolla ”Biopolttoaineiden ympäristöedut luultua pienemmät”. Molemmat jutut olivat sinänsä täysin asiallisia. Silti ne olivat kuin tuulahduksia kahdelta eri planeetalta.

Ensimmäisessä jutussa todettiin, että ”liikenteen biopolttoaineiden jakelun määrääminen pakolliseksi sai erittäin myönteisen vastaanoton kansanedustajilta tiistai-iltana”. Tämä on sinänsä ymmärrettävää. Lakiesityksellä on hyvää tarkoittava ja ylevä tavoite, tavoitellaanhan sillä ennen kaikkea hiilidioksidipäästöjen vähentämistä.

Hesarin toinen juttu kertoo kuitenkin VTT:n tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan ”kasvihuonekaasupäästöt eivät nykymenetelmillä todennäköisesti vähene kotimaisesta ohrasta tehtävällä etanolilla tai rypsistä tehtävällä biodieselillä”. Jutun mukaan ”biopolttoaineen käytöstä saavutettavat edut valuvat ympäristön kannalta hukkaan”. Hieman myöhemmin todetaan jopa, että ”niiden (ohraetanoli ja rypsipohjainen biodieseli) energiatase on siis positiivinen, ei negatiivinen, kuten aiemmin on arvioitu”. Toisin sanoen, päästöt eivät ehkä vähenekään, vaan voivat jopa lisääntyä.

Biopolttoaineinnostus on kotoisin EU:sta. Siellä kaiken taustalla kerrotaan olevan viininviljelijöiden huoli ylijäämätuotantonsa menekistä. Ettei vain kyse olisi maatalouspolitiikasta täällä Suomessakin.

Mainitun Hesarin ensimmäisen jutun mukaan Kalevi Olin (sd) ylisti esitystä ”historialliseksi taitteeksi”, joka ”tulee taivaan lahjana maaseudulle”. Olinia pitääkin onnitella ja kiittää rehellisyydestä. Siis taivaan lahjaksi maaseudulle, ei taivaan lahjaksi päästöjen vähentämiseen pyrkivälle ympäristö- ja ilmastopolitiikalle.

On selvää, että biopolttoaineisiin tulee suhtautua positiivisesti. VTT:nkin tutkimuksen mukaan siirryttäessä toisen sukupolven biopolttoaineisiin, saavutetaan hyötyjä myös ympäristön kannalta. Olisi kuitenkin harhakuvitelma olettaa, että nykyisen biohurmos kumpuaisi päättäjien ympäristötietoisuudesta, vaan kyllä taustalla taitavat olla paljon raadollisemmat alue- ja maatalouspoliittiset näkökulmat.