Puheet Yleistä

Bioenergiapäivät, Helsinki

Hyvät bioenergia-alan ammattilaiset,

Olemme asettaneet tavoitteeksemme hiilineutraalin yhteiskunnan vuoteen 2050 mennessä. Jotta tämä saavutetaan, tulee meidän muuttaa energiantuotantomme painopiste kohti uusiutuvia ja puhtaita energiatuotannon muotoja. Aurinkoa tai aaltoja meillä Suomessa ei riitä suuren mittaluokan energiakäyttöön, tuulivoiman käytölläkin on omat rajoitteensa, samoin vesivoimalla. Mutta metsiä ja turvemaita meillä riittää omasta takaa – myös energian lähteeksi.

Suomi on Euroopan Unionin metsäisin maa. Eivätkä metsämme lopu kesken. Suomella on yli vuosisatainen perinne metsänhoidosta, jonka avulla voidaan varmistaa talousmetsiemme kestävä kasvu ja hyödyntäminen. Metsävaramme kasvavat koko ajan enemmän kuin niiden käyttö.

Uusiutuvan energian osuus on noin neljännes Suomen kokonaisenergiantuotannosta ja yli neljännes sähkön tuotannosta. EU:n uusiutuvan energian direktiivin (RES) mukaan Suomen on nostettava uusiutuvan energian käytön osuus 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä.

Tällä hetkellä uusiutuvasta energiastamme noin 80 % perustuu metsästä peräisin olevaan biomassaan, joka saadaan pääosin metsätalouden ja puunjalostusteollisuuden sivutuotteina. Noin puolet Suomessa tarvittavasta uusiutuvan energian lisäyksestä perustuu metsähakkeen käytön kasvuun sähkön ja lämmön tuotannossa.

Liikenteen biopolttoaineille Suomi on asettanut EU:n 10 % osuutta kunnianhimoisemman 20 %:n tavoitteen. Tämä luo samalla hyviä mahdollisuuksia biopolttoainemarkkinoiden kasvulle. Metsäbiomassan käyttöön pohjautuvat teknologiset innovaatiot ovat luoneet myös erinomaista pohjaa biopolttoaineiden kehittämiselle.

Metsäbiomassalla ja bioenergialla on siis erittäin keskeinen rooli Suomen energiajärjestelmässä.

Hyvät kuulijat,

Kaikki energiateknologiaan, energiatehokkuuteen, uusiutuviin energiamuotoihin, biotalouteen, bioenergiaan, cleantechiin tai ylipäänsä ns. vihreään talouteen liittyvä on globaalisti ehkä voimakkaimmin kasvava elinkeinotoiminnan alue. Maailmanmarkkinoiden suuruus on 1600 mrd. euroa ja cleantech–sektori kasvaa lähes 10 % vuodessa.

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet olla vahvasti mukana tässä vihreässä imussa. Meillä on paljon olosuhteisiimme perustuvaa luontevaa kokemusta ja osaamista bioenergian hyödyntämisessä. Metsäisenä maana meiltä löytyy raaka-aineita omasta takaa. Lisäksi me suomalaiset olemme perinteisesti olleet vahvoja innovaatioissa ja teknologiassa. Bioenergia tarjoaakin hyvän mahdollisuuden teollisuutemme uudistumiselle.

Biopolttoaineiden kehitystyö, innovaatiot ja investoinnit ovat Suomessa ilahduttavasti kasvussa. Suomi pyrkii nostamaan uusiutuvan energian osuuden liikenteen energiankäytöstä 20 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Panostamalla toisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantoon ja laajamittaiseen kaupallistumiseen tähän tavoitteeseen on mahdollista päästä.

Suomalaisten yritysten tuleekin nyt itse tarttua näihin bioenergian suomiin mahdollisuuksiin, uusiutua ja panostaa uusiin innovaatioihin ja teknologiaan. Valtiovalta ei voi sitä tehdä yritysten puolesta, mutta se voi toki osaltaan olla luomassa sellaista ympäristöä, jossa yritysten on helpompi toimia.

Biojalostamoinvestointeja on tarkoitus vauhdittaa energiatuella. Työ- ja elinkeinoministeriöllä on tänä vuonna käytettävissä NER300- haun ulkopuolisten liikenteen biopolttoaineiden demonstraatiolaitosten tukemiseen 87,5 miljoonaa euroa. Olemme saaneet useita hyviä hakemuksia. Tavoitteena on valita vuoden loppuun mennessä ne hankkeet, joille tukea esitetään.

Hyvät naiset ja herrat,

Suomen kaltaiselle metsäiselle maalle on ensiarvoisen tärkeää, että bioenergia ja sen lisääntyvä käyttö on kestävää ja hyväksyttävää ei pelkästään Suomessa, vaan myös EU:ssa ja muualla maailmassa. Suomessa esiintyy ajoittain näköharhaa siitä, että metsien käyttö bioenergian tuotannossa katsottaisiin kaikkialla kestäväksi ja tavoiteltavaksi vain siitä syystä, kun meillä kotimaassa asiat hoidetaan hyvin. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Bioenergian käytöllä saattaa olla globaalisti myös kielteisiä vaikutuksia, mm. luonnon monimuotoisuuteen, metsien hiilivarastoihin ja maailman luonnon tuotantoon.

Keskustelu ympäristön kannalta kestävästä energiantuotannosta on käynyt vilkkaana EU:ssa jo pidempään ja jatkuu yhä. Vuoden 2009 alusta tuli voimaan RES-direktiivi, joka sisältää myös EU-tason kestävyyskriteerit liikenteen biopolttoaineille ja energiantuotantoon käytettäville bionesteille. Näiden raaka-aineiden kestävyydestä haluttiin varmistua, sillä ne liikkuvat maailman markkinoilla, eikä niiden käytölle asetettavien kannusteiden haluttu johtavan kielteisiin vaikutuksiin, esim. metsien hävittämiseen.

Bionesteiden kestävyyskriteerien määrittelemisen jälkeen EU-tasolla alkoi keskustelu kestävyyskriteerien ulottamisesta koskemaan myös energiatuotantoon käytettäviä kiinteitä biomassoja. Biomassat ovat EU-alueelle merkittävä uusiutuvan energian lähde. Monissa EU-maissa biomassan energiakäytön lisääminen perustuu kasvavassa määrin tuontiin kolmansista maista. Erityisesti pellettien tuonnin ennakoidaan kasvavan. Tästä syystä komissio ryhtyi valmistelemaan ehdotusta, joka varmistaisi näiden biomassojen kestävyyden ja hyväksyttävyyden EU-alueella.

Komission valmistelema biomassojen kestävyyskriteerejä koskeva ehdotus on kuitenkin osoittautunut hankalaksi. On ollut vaikea löytää tasapainoista ratkaisua, jossa tuontibiomassan kestävyys taataan siten, että ei aiheuteta lisää hallinnollista taakkaa ja kustannuksia EU-alueella kestävästi tuotetun biomassan ja bioenergian käytölle ja kehittämiselle. Suomelle tämä hanke ja siinä tehtävät ratkaisut ovat kansallisesti erittäin merkittäviä.

Nyt näyttää vahvasti siltä, että komissiossa pitkään valmisteltua biomassan kestävyyskriteereitä koskevaa lainsäädäntöehdotusta ei tulla antamaan nykyisen komission aikana. Viimeisimpien tietojen mukaan komissio antaisi asiasta tiedonannon todennäköisesti vuoden 2014 puolella.

Toinen meille tärkeä bioenergiaan liittyvä lainsäädäntöhanke EU:ssa on ehdotus RES-direktiivin muutokseksi, jossa myös epäsuorat maankäytön muutokset huomioidaan biopolttoaineiden kestävyyttä arvioitaessa, ILUC-direktiivi. Suomelle hyvin keskeistä on ollut direktiiviin sisällytettävä raaka-ainelista. Tälle listalle pääsevät raaka-aineet määritellään kehittyneiksi (2. sukupolven) biopolttoaineiksi tai muuten sellaisiksi raaka-aineiksi, jotka oikeuttavat ne ns. tuplalaskennan piiriin uusiutuvan energian tavoitetta täytettäessä. Suomelle on tärkeää, että metsäpohjaiset raaka-aineet saadaan sisällytettyä tälle listalle mahdollisimman kattavasti.

Tämän hetkisten tietojen valossa näyttäisi siltä, että myös ILUC-ehdotuksen ratkaisu siirtyy eurovaalien jälkeiseen aikaan.

Hyvät kuulijat,

Lainsäädäntöehdotusten siirtyminen eteenpäin ei kuitenkaan poista näitä asioita päiväjärjestyksestä. Bioenergian kestävyyteen ja hyväksyttävyyteen liittyvät kysymykset tulevat olemaan lähivuosina vahvasti esillä ja tähän meidän kaikkien on syytä varautua.

Hallitus tulee omalta osaltaan vaikuttamaan jatkossakin EU-tasolla tehtävään valmistelutyöhön. Bioenergia on meille kuitenkin niin suuri kansallinen kysymys, että sen kestävyyden todistamiseksi ja edistämiseksi tulee meidän kaikkien panostaa vahvasti. Haluamme olla mukana kehittämässä ratkaisuja, joilla kestävyys voidaan varmistaa ilman haitallisia vaikutuksia bioenergiamarkkinoiden kehittymiselle.

Hyvät naiset ja herrat,

Alkuvuodesta päivitetyn energia- ja ilmastostrategian mukaan metsähakkeen käyttöä on tarkoitus lisätä huomattavasti vuoteen 2020 mennessä, jotta sen 25 TWh käyttötavoite sähkön ja lämmön tuotannossa saavutetaan. Tarkoitus on, että samalla turpeen käyttöä hallitusti vähennetään – ei kuitenkaan siten, että kivihiilen käyttö kasvaisi.

Uusiutuvan energian investointituen (energiatuki) ohella on vuonna 2011 voimaan tullut metsähakkeen tuotantotuki merkittävästi vauhdittanut metsähakkeen käyttöä muiden puupolttoaineiden ohella. Vuonna 2012 metsähakkeen käyttö olikin ennätyksellisen suurta (8,3 miljoonaa kiintokuutiota) ja kasvua edellisvuodesta oli noin 10 %.

Metsähakkeen tuotantotuki-instrumentin tarkoitus on edistää metsähakkeen käyttöä erityisesti CHP-tuotannossa, joka on energiatehokasta ja kokonaishyötysuhteeltaan korkea tapa tuottaa sähköä ja lämpöä. Tuki-instrumentti ottaa huomioon muutokset päästöoikeuden hinnassa ja turpeen verotuksessa, ja tuen suuruus määräytyy suhteessa turpeeseen. Kun turpeen energiaveroa lämmityskäytössä v. 2013 alussa nostettiin 1,9 eurosta 4,9 euroon per MWh, aleni metsähakkeen tuki vastaavasti, jotta notifiointiehtojen vastaista ylitukea ei syntyisi. Turpeen veroa on edelleen tarkoitus nostaa 5,9 euroon per MWh vuoden 2015 alusta.

Voimalaitokset ja lämpökeskukset käyttivät Suomessa puupolttoaineita vuonna 2012 noin 34 TWh. Viime vuosina lauhdesähköä on tuotettu metsähakkeella vajaat 1,5 TWh, joka polttoaineena on noin 4 TWh eli runsas 10 % koko em. puupolttoainemäärästä. Perinteisesti suurin lauhdesähkön tuotantopolttoaine on Suomessa ollut kivihiili.

EU:n taloudellinen taantuma ja kasvava tuki uusiutuvalle energialle ovat vaikuttaneet EU:n päästöoikeuden hintaan, joka on parissa vuodessa laskenut 15 eurosta per CO2-tonni vajaaseen 5 euroon. Samanaikaisesti Yhdysvaltojen liuskekaasuvarantojen valjastaminen energiantuotantoon on puolestaan vähentänyt kivihiilen kysyntää ja laskenut nopeasti sen maailmanmarkkinahintaa. Nämä molemmat kehitykset ovat vaikuttaneet metsähakkeen kilpailukykyyn. Ongelmia on esiintynyt erityisesti paljon lauhdesähköä tuottavia voimalaitoksia. Niissä kivihiili on korvannut metsähaketta.

Ulkoapäin tuleville muutosvoimille on vaikea löytää kansallisin toimenpitein helppoja käytännön ratkaisuja. Vaikka metsähakkeella on lauhdetuotannossa vaikeuksia, niin se on kuitenkin edelleen kilpailukykyisin polttoaine yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa (CHP), joskin pienin marginaalein. Erityisesti yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon osalta hallitus seuraa tilannetta tarkasti ja reagoi tilanteen sitä vaatiessa. Työ- ja elinkeinoministeriössä selvitetään parhaillaan erilaisia vaihtoehtoja tällaisen tilanteen varalle.

Hyvät seminaariin osallistujat,

Mennyt turvekesä oli ymmärtääkseni kohtuullinen, ei läheskään niin hyvä kuin oli toivottu ja tavoitteeksi asetettu, mutta ei katastrofaalinenkaan. Ennakkotietojen mukaan energiaturvetta saatiin korjattua käytettävissä olevilta suopinta-aloilta hieman vajaat 20 TWh (terawattituntia). Tällä selvitään ensi talvesta, mutta arvioiden mukaan energiaturpeen ennestäänkin erittäin pienet ylivuotiset turvevarastot eivät juurikaan tule karttumaan. Nykyisin käytössä olevista turvetuotantoalueista (n. 60000 ha) yhä kasvava osa on vanhoja ja mataloituneita alueita, joilla turve sinänsä on hyvälaatuista, mutta sateen sattuessa tällainen alue kuivuu huomattavasti hitaammin kuin uusi, vast’ikään ympäristöluvan saanut ja tuotantoon otettu alue.

Turvetuotannosta poistuu vuosittain loppuun tuotettuina n. 2000 -3000 ha pinta-ala, jonka tilalle pitäisi saada uusia ympäristöluvan omaavia tuotantoalueita. Viime vuosina näitä on kuitenkin tullut vain n. 1000 ha. Ympäristölupaprosessien keventäminen ja tehostaminen on osa ympäristönsuojelulain meneillään olevaa kokonaisuudistusta. Turvetuotannon osalta työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä ympäristöministeriön kanssa pyrkivät osaltaan kehittämään ja vauhdittamaan turvetuottajien ja lupa- sekä valvontaviranomaisten välistä vuoropuhelua siten, että luvitukseen liittyvät kipupisteet saataisiin minimiin.

Esillä on myös ollut toiminnan sijoituspaikan luonnonarvoja koskevan pykälän lisääminen ympäristönsuojelulakiin, joka lähtökohtaisesti on ympäristöä pilaavien päästöjen vähentämistä koskeva laki. Luonnonarvoja koskevat asiat on perinteisesti käsitelty esim. luonnonsuojelulain ja eräiden muiden lakien avulla ja tarpeelliset hyöty-/haitta-intressivertailut tehden. Todettakoon, että työ- ja elinkeinoministeriö on aiemmissa lausunnoissaan johdonmukaisesti vastustanut kyseisen pykälän ottoa ympäristönsuojelulakiin. Asia on parhaillaan hallituksessa poliittisen harkinnan alla.

Hyvät naiset ja herrat,

Bioenergian tulevaisuus näyttää erinomaiselta. On tärkeää, että alalla panostetaan sekä tavanomaiseen että uuteen bioenergiatekniikkaan ja suuriin sekä myös pieniin hankkeisiin. Suurista hankkeista esimerkkeinä käyvät vaikkapa biojalostamot ja pienempiä hankkeita ovat esim. hake- ja pellettilämpökeskukset sekä lämpöyrittäjyystoiminta ja biokaasutus. Näillä kaikilla on paikkansa, jotta bioenergiaa voidaan hyödyntää Suomessa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja kustannustehokkaasti. Mutta meidän on katsottava myös rajojemme ulkopuolelle.

Globaalit markkinat kasvavat ja niiden luomiin mahdollisuuksiin on rohkeasti ja nopeasti tartuttava. On uskallettava uudistua ja kehittää uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Kohdistamalla voimavaroja oikein, meillä on mahdollista luoda Suomesta bioenergian ja biopolttoaineiden, uuden vihreän öljyn edelläkävijämaa.

Vastaa