Blogi

Asuntotuotannolla merkittävä vaikutus veropohjaan

Helsingin Uutiset kertoi 14.4. YTV:n teettämästä tutkimuksesta, joka käsitteli asuntotuotannon merkitystä kunnan veropohjaan. Uutinen antoi ymmärtää, ettei uudistuotanto juurikaan vaikuta kunnan veropohjaan, koska valtaosa uusiin asuntoihin muuttajista on lähtöisin omasta kunnasta. Tämä pitää sinänsä paikkansa. Tästä tehdyt johtopäätökset olivat kuitenkin sekä mainitussa tutkimuksessa että sitä koskeneessa uutisoinnissa kovin yksioikoisia ja monimutkaista kokonaisuutta yksinkertaistavia.

Jo yleisellä tasolla on selvää, että jokainen uusi vapaarahoitteinen asunto kaupungissa lisää näiden asuntojen kokonaismäärää ja tätä kautta veronmaksukykyisten asukkaiden osuutta kaupungissa. Kunnan veropohjan kannalta kyse ei kuitenkaan ole vain vapaarahoitteisten asuntojen kokonaismäärästä, vaan ennen kaikkea niiden suhteellisesta osuudesta verrattuna sosiaaliseen asuntotuotantoon. Tätä itsestäänselvyyttä kyseessä oleva tutkimus ei millään tavoin horjuta.

Se, että uusiin asuntoihin muutetaan lähinnä kaupungin sisältä, ei muutenkaan kerro koko totuutta asiasta. Tutkimus toteaa itsekin, että muuttajien jättämiin vanhoihin asuntoihin tulee asukkaita oman kunnan ulkopuolelta, millä on positiivinen vaikutus. Ehkä vielä merkittävämpi vaikutus on sillä, että uusiin vapaarahoitteisiin asuntoihin muuttavat muodostavat selkeän uutta asuntoa etsivän ryhmän, joka saattaisi muuttaa kunnan ulkopuolelle, ellei oma kunta pysty tarjoamaan heille uusia vaihtoehtoja. Helsingin alimitoitetusta kovan rahan tuotannosta on tosin seurannut, että näitä poismuuttajiakin on ollut aivan liikaa. Ilman vapaarahoitteista tuotantoa näitä perheitä olisi tosin ollut vielä enemmän. Helsingin ongelma ei olekaan kaupungin houkuttelevuudessa sinänsä, vaan asuntotuotantomme määrässä ja sen rakenteessa. Tämäkin käy välillisesti ilmi tutkimuksesta, jonka mukaan Helsingin vetovoima seudullisessa tarkastelussa on arava-asuntoja lukuun ottamatta vahva, jos asuntoja vain riittää.

Vapaarahoitteisella uudistuotannolla vaikutetaan täten sekä positiivisesti kaupunkiin muuttavien määrään että hillitsevästi kaupungista sopivan asunnon puutteen takia pois muuttavien määrään. Lopputulos on molemmissa tapauksissa kaupungin veropohjan kannalta positiivinen.

HU:n uutisoinnissa todettiin, että ”tutkimus kumoaa osittain päättäjien hokeman”. Nähdäkseni tilanne on juuri päinvastainen. YTV:n tutkimuksen keskeisin johtopäätös ei ole se, että asuntotuotannolla ei sinänsä voitaisi vaikuttaa kaupungin veropohjaan, vaan se, että 1990-luvun loppupuolella harjoitetulla asuntopolitiikalla oli vain vähäinen vaikutus kaupungin veropohjaan. Kyse on tismalleen samasta asiasta, jonka takia Kokoomus on johdonmukaisesti ja voimakkaasti kritisoinut Helsingissä harjoitettua asuntopolitiikkaa. Itse asiassa YTV:n tutkimus vahvistaa Kokoomuksen näkemyksen, jonka mukaan 1990-luvun lopulla harjoitettu sosiaalista asuntotuotantoa ylikorostanut asuntopolitiikka on yksi syyllinen kaupungin pahasti paikoilleen jämähtäneeseen verotulokehitykseen. On tärkeätä havaita, että tämä on valtiovallan toimenpiteiden ohella ollut toinen pääsyy kaupungin viimeaikaiseen talousahdinkoon.

Viime syksynä hyväksytyssä uudessa asunto-ohjelmassa lisättiin Kokoomuksen vaatimuksesta vapaarahoitteisen asuntotuotannon osuutta ja kiinnitettiin erityinen huomio pientalotuotannon lisäämiseen. Muutokset eivät kuitenkaan tule olemaan vallankumouksellisia, mikä johtuu erityisesti siitä, että uudistuotannon määrä suhteessa jo olevaan asuntokantaan on hyvin vähäinen ja onnistunutkin uusi asuntopolitiikkaa muuttaa kokonaistilannetta vain hiljalleen. Itsestään selvää kuitenkin on, että sekä asuntotuotannon volyymillä että ennen kaikkea sen rakenteella on keskeinen vaikutus kunnan veropohjaan.

Asuntopolitiikalla on selkeä vaikutus kaupungin väestörakenteeseen. Tämä puolestaan vaikuttaa kunnan verotuloihin. Verotulot taas vaikuttavat keskeisesti kaupungin mahdollisuuksiin ylläpitää laadukkaita peruspalveluja. On erittäin positiivista, että nyt myös tutkimukset tukevat tätä Kokoomuksen johdonmukaisesti ajamaa linjaa. Tutkimuksia pitää kuitenkin osata lukea oikein.

Jan Vapaavuori
kansanedustaja
Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja