Puheet

Asuntomessujen avajaiset, Kuopio

Hyvät kuulijat,

Rakennuslehden toimitussihteeri Johanna Hellsten käsitteli pari viikkoa sitten tämän vuoden asuntomessukohdetta osuvasti: Hänen mukaansa ”suomalainen haluaa asua omakotitalossa, veden äärellä ja keskellä kaupunkia. Lähimmäksi tätä haavetta näyttäisi pääsevän Kuopiossa”.

Asuminen koskettaa meitä kaikkia. Meillä kaikilla on omat sitä koskevat tarpeemme, toiveemme ja unelmamme. Kaikki eivät voi asua omakotitalossa, veden äärellä ja keskellä kaupunkia, eivätkä kaikki edes sitä haluaisi. Ihmisten toiveet ja tarpeet myös muuttuvat. Olen itse asunut noin puolet elämästäni omakotitalossa ja toisen puolet kerrostalossa, ja viihtynyt molemmissa perusratkaisuissa erinomaisesti.

Selvää kuitenkin on, että tämänkertainen messualue on monella tapaa poikkeuksellinen. Uskaltaisinkin melkein väittää, ettei asuntomessuja koskaan aikaisemmin ole järjestetty näin hienolla paikalla, ja että ehkä ei järjestetä tulevaisuudessakaan.

Asumisessa on kyse paljosta muustakin kuin asunnosta sinänsä tai siitä rakennuksesta, jossa asunto sijaitsee. Asuinalueiden merkitys on jo yleisesti tunnistettu. Tämän ohella relevanttia on myös asuinalueen kytkeytyminen muuhun yhdyskuntarakenteeseen.

Kuopio on onnistunut tässäkin: Hellstenin sanoin: ”Kuopion kaupungin hieno Saaristokaupunki-strategia kokoaa palvelut kaupungin kompaktiin ja viehättävään keskustaan ja tie- ja siltaverkko yhdistää saaristomaisia asuinalueita kaupunkiin”.

Haluankin heti tähän alkuun sekä onnitella että kiittää niin Kuopion kaupunkia kuin asuntomessuorganisaatiota. Toivon ja uskon, että tämänvuotiset messut sen ohella, että ne perinteiseen tapaan esittelevät mm. rakentamisen, asumisen, sisustuksen tai vaikkapa pihasuunnittelun uusia trendejä, tekevät osaltaan palveluksen myös laajemmalle asuinalueiden kokonaisvaltaista suunnittelua ja tarkoituksenmukaisia yhdyskuntarakenteita koskevalle keskustelulle maassamme.

* * * * * * * * * *

Asuntohintojen kehitys on viime aikoina saanut paljon palstatilaa. Meno omistusasuntomarkkinoilla on ollut huimaa. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä asuntohintojen vuosinousu oli pääkaupunkiseudulla yli 15 prosenttia ja monissa muissakin kaupungeissa, Kuopio mukaan lukien, noin 10 prosenttia.

Nousuvauhdin hurjuutta kannattaa miettiä ihan euroissa: 200 000 euron asunto on kallistunut 20 000–30 000 eurolla yhden vuoden kuluessa. Asunnot ovat Suomessa nyt kalliimpia kuin koskaan aikaisemmin, siitä huolimatta että työttömiä maassa on 10 prosenttia ja BKT romahti viime vuonna lähes 8 prosentilla.

Asuntojen nopea hinnannousu sopii taloudelliseen kokonaiskehitykseen kovin huonosti. Osassa kasvukeskuksia voidaan varmasti puhua jo selvästi ylikuumenneesta asuntomarkkinatilanteesta. Erityisen ongelma-alueen muodostaa pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki, jonka hintakehitys on eronnut muun maan kehityksestä ja ylittää jo selvästi yleisen ansiotason kehityksen. Tämä on täysin kestämätön trendi vähänkään pidemmällä aikavälillä.

Asuntohintojen nousulle on toki monia selittäviä tekijöitä. Todennäköisesti kaikkein merkittävin näistä on korkotaso, joka on historiallisen matala. Toinen tärkeä tekijä on eittämättä se, että työpaikkansa säilyttäneillä on ollut viime vuosina nopea ansioiden nousuvauhti. Kun 1990-luvun lamassa palkankorotukset minimoitiin, verotusta kiristettiin ja korot hyppäsivät pilviin, nyt useimmilla suomalaisilla tilanne on täysin päinvastainen: takana on isohkot palkankorotukset, verotusta on kevennetty, ja korot ovat laskeneet dramaattisesti.

Markkinataloudessa hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan perusteella. Mitä vahvemmin kysyntä kehittyy suhteessa tarjontaan eli mitä enemmän ja mitä innokkaampia ostohalukkaita on suhteessa tarjolla oleviin kohteisiin, sitä enemmän hinnat nousevat. Ja päinvastoin.

Matala korkotaso, valtaväestön suotuisa ansiokehitys ja näihin kytkeytyvä positiivinen luottamus omaan talouteen ovat kaikki vahvistaneet kysyntää. Tarjonta ei kuitenkaan ole vahvistunut samassa suhteessa, vaan kehitys on itse asiassa ollut jopa päinvastaista. Etenkin uusista omistusasunnoista on markkinoilla pulaa. Näin vähäisen tarjonnan ja vilkkaan kysynnän yhdistelmä nostaa hintatasoa.

Luultavaa – ja erityisen toivottavaa – kuitenkin on, että varsin pian asuntolainojen ennätysmatalan koron tuoma hyöty on käytetty asuntomarkkinoilla ja ettei hintatasossa siten ole enää hirmuista nousuvaraa. Samalla vilkastuva uudisasuntojen rakentaminen vahvistaa tarjontaa ja vaikuttaa sekin tasapainottavalla tavalla markkinoihin.

* * * * * * * * * *

Korkean hintatason ongelma kärjistyy erityisesti ensiasuntoaan hankkivilla kotitalouksilla, jotka rahoittavat asunnon pääosin lainavaroin. Omistusasuntoa vaihtaville kotitalouksille hintatason muutoksen merkitys on pienempi, sillä hinnanmuutos vaikuttaa kotitalouden taloustilanteeseen ensisijassa asunnon välirahan kautta.

Kuten tiedämme, asuntolainat ovat tänä päivänä varsin suuria. Finanssialan keskusliiton teettämän selvityksen mukaan joka viides uusi asuntolaina on yli 150 000 euron suuruinen. Se on paljon rahaa. Suurissa lainoissa lainan osuus rahoituksesta on samaisen selvityksen mukaan 86 prosenttia. Senkin tiedämme tilastoista, että näitä suuria lainoja ottavat erityisesti nuoret kotitaloudet.

Finanssivalvonta on syystäkin ollut huolissaan pankkien asuntolainakäytännöistä, ei niinkään pankkien näkökulmasta, vaan lainaa ottavien kotitalouksien asemaa turvatakseen. FIVA on muun muassa muistuttanut, että näin matalien korkojen aikana ei lainoja pitäisi myöntää liian pitkillä laina-ajoilla. Lisäksi lainanottajan maksukykyä pitäisi testata 6 prosentin korkotasolla, jotta niin pankki kuin asiakas voisivat jo etukäteen katsoa, onko laina järkevän kokoinen. Mielestäni FIVA on toiminut asiassa mallikkaasti ja saanut aikaan välttämätöntä keskustelua asuntolainoihin liittyvistä riskeistä.

Haluaisinkin tässä yhteydessä muistuttaa täällä unelmataloihinsa tutustuville nuorille perheille, että unelmoikaa ja haaveilkaa rauhassa niin täällä kuin kotona, mutta pitäkää pankkikäynneillä jalat maassa. Pää kannattaa pitää kylmänä myös lopullisia asunto- tai tonttikauppoja tehdessä. Pysyvä asuntohintojen nousu ei ole fakta, korkotason nousu ennemmin tai myöhemmin sen sijaan on.

* * * * * * * * * *

Asuntojen hintojen lisäksi asuntolainoitukseen liittyvä korkovähennyskeskustelu on viime aikoina ollut vahvasti tapetilla. Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus koskee hyvin monia kotitalouksia ja on jo siten varsin herkkä aihe.

Asuntomarkkinoiden toiminnan kannalta verovähennysoikeudella on eittämättä puolensa ja puolensa. Toisaalta se kannustaa omistusasumiseen ja vääristää näin eri asumismuotojen yhdenvertaisuutta suosien omistusasumista vuokra-asumiseen nähden. Toisaalta vähennysoikeus edistää asumisen omaehtoista järjestämistä, mikä on monestakin syytä positiivista.

Osa vähennyksen hyödystä menee väistämättä hintoihin. Osaltaan verovähennysoikeus siis nostaa asuntojen hintoja. Toisaalta myös asumistuki valuu osin kohonneisiin vuokriin. Onkin hyvä muistaa, että käytännössä kaikki valtion tukitoimet menevät aina osin hintoihin, ja että kunkin tukimuodon hyödyllisyyttä pitää arvioida kokonaisuutena eli vertaamalla sen etuja sen haittoihin. Täysin ongelmattomia tukia ei ole olemassakaan.

Merkittävä fakta on se, että asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus on osa olemassa olevaa asuntomarkkinajärjestelmäämme, ja että sen poistamisessa ei ole kysymys vain napin painalluksesta. Kuten sanottua asumisen hinta on korkea ja sen myötä asuntolainat ovat erityisesti nuorilla, kasvukeskuksissa asuvilla kotitalouksilla suuria. Korkovähennysoikeus suojaa osittain suuria asuntolainoja ottaneita kotitalouksia tilanteessa, jossa korot nousevat. Vaikka jokainen onkin vastuussa omasta lainapäätöksestään, olemme me tavallaan luomamme järjestelmän vankeja ja siitä vastuussa.

Asuntohintojen arvaamaton muutos ei ole kenenkään etu. Siksi olenkin jo aiemmin ottanut sen kannan, että verovähennysoikeus tulisi säilyttää. Ja jos jostain syystä järjestelmästä edes osittain luovuttaisiin, tulisi muutoksen vaikutukset asuntomarkkinoihin arvioida hyvin perusteellisesti. Eikä itse asiassa vain asuntomarkkinoihin, sillä vähennysoikeuteen puuttuminen tarkoittaisi ilman muita rakenteellisia muutoksia asuntolainaisten osalta selkeää verotuksen kiristymistä. Kiristys kohdistuisi vieläpä painotetusti nuoriin aikuisiin ja lapsiperheisiin, mikä ei voine olla kenenkään tavoitteena.

* * * * * * * * * *

Asuntomarkkinoiden käänteet voivat olla nopeita, mutta niin ne ovat toisinaan myös asuntorakentamisessa. Syksyllä 2008 alkanut talouskriisi pysäytti lähes välittömästi uusien ns. kovan rahan rakennushankkeiden käynnistämisen. Hallitus teki tuolloin nopealla aikataululla merkittäviä päätöksiä asuntorakentamisen ja asuntokorjaamisen elvyttämiseksi. Elvytystoimet purivat hyvin, jopa erinomaisesti, mikä ei ole pelkästään minun kantani, vaan laajempikin näkemys rakennusalalla.

Itse asiassa elvytystoimien pelastava vaikutus oli niin merkittävä, että kriisistä huolimatta asuntorakentaminen pysyi kriisivuonna 2009 edellisvuoden tasolla ja asuntojen korjausrakentaminen jopa lisääntyi. Saavutus on erityisen merkittävä, kun otetaan huomioon, että maan kansantuote laski samana aikana 8 % ja tiedostetaan se, että rakentaminen on yksi yhteiskuntamme suhdanneherkimmistä aloista. Elvytystoimet olivat siksi menestys niin yleisesti kansantalouden suotuisan kehityksen, alan työllisyyden ylläpitämisen kuin asuntomarkkinoiden toimivuuden kannalta. Samalla rajoitettiin olennaisesti sitä 1990-luvun lama-aikana koettua ilmiötä, jossa alan työttömyyden vahva kasvu johti samalla osaamisen pysyvään menettämiseen.

Voimakas omistusasuntokysyntä nostanee asuntorakentamisen talouskriisiä edeltäneelle noin 30 000 asunnon vuositasolle jo tänä vuonna. Ensi vuoden näkymät ovat myös hyvät matalan korkotason, talouskasvun elpymisen ja vahvan omistusasuntokysynnän takia. Näin ollen perusteltua tarvetta asuntorakentamisen elvytyksen jatkamiselle ei ensi vuoden osalta ole. Käytössä olleet elvytystoimet – ns. välimalli, laajennettu käynnistysavustus ja 10 % korjausavustus – voidaan aikaisempien päätösten mukaisesti lopettaa ensi vuodenvaihteessa.

* * * * * * * * * *

Kuopion asuntomessut täällä Savon sydämessä esittelevät suomalaisen asumisen unelmaa parhaalla mahdollisella tavalla. Uusimpien pientalorakentamisen tuulien ja teknologioiden ohessa näillä messuilla erityistä huomiota ansaitsee messualueen sijainti keskellä kaupunkirakennetta. Voisiko messualue – tai asuntoalue ylipäätään – sijaita paremmalla paikalla tai kauniimmassa saaristomaisemassa?

Täällä on nerokkaalla tavalla luotu ihan oma Saaristokaupunki. Saaristokatu siltoineen yhdistää niemiin sijoittuvat asuinalueet toisiinsa ja kaupungin keskustaan. Vesistö ja rantamaisemat ja yli 40 kilometriä rantaviivaa on ainutlaatuinen urbaani lähtökohta kaupunkirakentamisessa. Saaristokaupungista on vain muutaman kilometrin matka kaupungin keskustaan, torille. Palvelut, puistot, kävely- ja pyörätiet sekä joukkoliikenne ovat lähietäisyydellä kaikkien saavutettavissa.

Kun alueelle rakennetaan viisaasti sekä kerrostaloja että pientaloja, saaristokaupunki houkuttelee asukkaikseen monen ikäisiä ja erilaisissa elämän vaiheissa eläviä ihmisiä. Monipuolinen asukasrakenne taas takaa sen, palvelut ovat monipuolisia ja niille riittää kysyntää.

Kuopio on osannut käyttää järvien pirstomaa ja rajaamaa aluettaan järkevällä tavalla. Kaupungin asutusta ei ole päästetty hajautumaan etäälle, vaan sitä on tietoisesti ohjattu maankäytöltään tehokkaille alueille, jotka täällä lähes poikkeuksetta sijoittuvat rantojen tuntumaan. Pitkäjänteisellä suunnittelulla ja Saaristokaupungin tie- ja siltainvestoinneilla on tuotettu kaupunkilaisille toimivia ja viihtyisiä asuin- ja työpaikkaympäristöjä. Näkymät Kallaveden kauniille selille ovat valttikortti koko kaupungille.

Kuopion asuntomessut havainnollistavat hyvällä tavalla myös sitä, että yhdyskuntarakenteen eheänä pitämisessä tarvitaan hyvää kaupunkisuunnittelua ja houkuttelevia laadukkaita asuinympäristöjä. Ainakin osa haja-asutusalueille hakeutuvista hakee juuri tällaista luonto- ja maisemaelämystä. Jos samaa pystytään tarjoamaan suunnitelmallisesti kohtuullisella etäisyydellä palveluista ja joukkoliikenteen ulottuvissa, moni valinnee ennemmin tämän urbaanimman vaihtoehdon.

Kuopion maineikas historia asumisen kehittäjänä ja kaupunkisuunnittelun uudistajana näkyy täällä laadukkaana asuntokantana ja hyvänä ympäristönä. Yhteistyö kaupunkisuunnittelun, kaavoituksen, asuntotoimen ja rakennusvalvonnan välillä on sujunut saumattomasti. Täällä on oivallettu, että tonttien tuottamisen lisäksi tarvitaan kaikkien hallintokuntien yhteistyötä. Vasta sitten asuntotuotanto lähtee liikkeelle halutun muotoisena – ja vastaa myös kysyntää.

Huomiotta ei toki pidä jättää sitä, että täällä kaupunki ja sitä reunustanut maalaiskunta osattiin jo aikapäivää sitten kaukonäköisesti yhdistää yhdeksi kaupungiksi, ja että monilla muilla kaupunkiseuduilla kokonaisvaltaista suunnittelua hankaloittavat tai sitä jopa turmelevat kuntarajat eivät täällä – ainakaan samassa mitassa – estä järkevää kehitystä.

Kuopiota voi kehua vielä toisenkinlaisesta seudullisesta voimainponnistuksesta. Itä-Suomen yliopiston, Savonia-ammattikorkeakoulun, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä muutamien muiden tahojen tutkimusyhteistyötä on messuilla kiitettävästi hyödynnetty. Sisäilman laatuun, pienhiukkasiin ja energiatehokkuuteen on panostettu hyvin tuloksin. Ilolla havaitsin myös, että suurin osa messutaloista kuuluu parhaaseen A-energialuokkaan, ensimmäistä kertaa asuntomessuilla.

* * * * * * * * * *

Muistan minulle joskus kerrotun, että asuntomessujen osalta parasta olisi, jos sää olisi hyvä, mutta ei liian hyvä. Olosuhteiden pitää olla sen verran hyvät, että messuille viitsitään lähteä, mutta ei niin hyvät, että niille ei kuumuuden takia jakseta lähteä tai, että muut ajanviettovaihtoehdot säiden takia muodostuvat houkuttelevuudeltaan ylivertaisiksi.

Omasta ja valtiovallan puolesta pyydän saada julistaa messut avatuiksi, toivottaa niille onnea ja sopivia kelejä sekä toivottaa niin messuille kuin Kuopion kaupungillekin jatkuvaa menestystä arvokkaassa työssänne yhä paremman suomalaisen – ja savolaisen asumisen hyväksi.